Pentti Vuoriolla on hiven haikeutta äänessä muistellessaan yleisurheilun hakamiesjärjestelmän syntyä. Hän on ylläpitänyt hakamiestilastoja alusta asti, 52 vuotta. Nyt tehtävän ottaa hoitaakseen toinen kokenut tilastomies, Esa Kaihlajärvi.

– Onhan se ollut rakas harrastus, Vuorio, 84, sanoo.

Hakamiesjärjestelmän syntysanat lausuttiin 1960-luvun alussa.

– Tein Urheiluliitolle tilastoja ja pohdiskeltiin liiton silloisen toiminnanjohtajan Kalevi Kotkaksen kanssa, että meillä pitäisi olla Ruotsin Stora Grabbar -kunniamerkkijärjestelmän tapainen systeemi pelkästään yleisurheilulle, Vuorio muistelee.

Kaksikko ryhtyi tuumasta toimeen kesällä 1962, kun Kotkas kyllästyi vapaalippujen kyselijöihin. Niitä Pentti Nikulan ME-kesän maaotteluihin riitti.

– Ruvettiin keksimään systeemiä, jolla voitaisiin jakaa vapaaliput ja palkita liittoa menestyksellä palvelleita urheilijoita, Vuorio sanoo.

Kahden miehen aivoriihi tuotti Hakamies-tittelin, jonka saavuttaakseen urheilijan tulee kerätä 20 hakamiespistettä.

– Lähdettiin siitä, ettei palkita tuloksesta vaan saavutuksesta. Tuloksista otettiin huomioon vain maailmanennätys. Siitä ei saanut yhtään pistettä, mutta hakamiestittelin.

Nurmi ja Virén pisterohmuina

Hakamiestitteliin ei liity rahallista korvausta. Vain kunniamerkki ja ikuinen vapaalippu Suomen Urheiluliiton järjestämiin tilaisuuksiin.

– 1980-luvulla tuli sääntö, jota minä vastustin, että Suomessa käytävissä EM- ja MM-kisoissa vapaalipun saa vain yhdeksi päiväksi, Vuorio muistelee.

Hakamiestilastoon otettiin mukaan myös takavuosien menestyjät, joten Paavo Nurmi on tilaston kärjessä kaikkien aikojen pisterohmuna. Yhtä itseoikeutetusti toisena 326 urheilijan tilastossa on Lasse Virén.

– Kaikkien aikojen pistetilasto ei ole yhteismitallinen, sillä pisteytystä on muutettu vuosien mittaan moneen kertaa. Sitä on ollut pakko muuttaa, kun maaottelut vähenivät ja tilalle on tullut erilaisia cup-kisoja, Vuorio kertoo.

– Alkujaan Suomen mestaruudesta sai yhden pisteen, maaotteluvoitosta kolme ja Euroopan mestaruudesta kaksitoista. Muista EM-kisojen pistesijoista sai aina yhden pisteen vähemmän. Olympiavoitosta sai suoraan 20 pistettä.

Ensimmäiset muutokset järjestelmään tulivat Vuorion mukaan Pentti Karvosen johdolla, kun juoksija esitti, että maaottelusta saisivat pisteitä voittajan lisäksi ne, jotka ovat voittaneet kaikki ulkomaalaiset. Näin siksi, että kestävyysjuoksuissa maaotteluissa juostiin paljon taktiikkakisoja.

– Aluksi arvokisoissa pistesijaksi laskettiin kuuden joukkoon sijoittuminen, sittemmin kahdeksanrataisten kenttien yleistyttyä siirryttiin antamaan pisteitä kahdeksalle parhaalle. Kun MM-kisoissa on nykyisin mukana pari sataa maata, pisteitä saa myös sijoista 9.-12. 

Kaksi tietä Hakamieheksi

Vuorion mukaan hakamiestitteli on kiehtova, koska sen voi saavuttaa monella tavalla.

– Olet joko nuori, etevä ja lahjakas, kuten parikymppisenä tittelin saanut Mona-Lisa Strandvall, tai sitten olet pitkään palvellut urheilija, kuten Juhani Tuomola, joka saavutti Hakamiesmerkin 42-vuotiaana ja toistaiseksi vanhimpina urheilijana.

Vuorio muistelee, että hakamiespisteistä kamppailtiin joskus oikein tosissaan.

– Jorma Kinnunen ja Pauli Nevala kävivät kovaa kisaa siitä, kumpi sai enemmän pisteitä. Kisa päättyi Kinnusen voittoon, kun Nevala loukkaantui ja lopetti, Vuorio muistaa.

– Yleispiirteenä olen huomannut, että tittelin arvostus nousee iän mukana. Eivät ne aktiivit siitä niin välitä.

Vuoriolla itsellään ei ole Hakamiesmerkkiä, vaikka meriitit yleisurheilun taustajoukoissa sellaiseen riittäisivät moneen kertaa. Merkkiä ei tukijoukoille jaeta.

Mutta mistä lehtimiehenä, muun muassa Etelä-Suomen Sanomien päätoimittajana pitkän uran tehneen Vuorion väkevä rakkaussuhde yleisurheiluun leimahti?

– Se lähti vuodesta 1938. Mentiin naapurin pojan, Häggblomin Lefan kanssa Karhulan tehtaan kentälle katsomaan yleisurheilukilpailuja ja siellä muuan Yrjö Nikkanen heitti maailmanennätyksen, Vuorio hymyilee muistolle.