Moukarinheittäjä Henri Liipolan heitossa ja harjoituksissa on uudenlaista virtaa. Kadoksissa ollut teho löytyi voimavalmennuksen asiantuntijan ja valmentajan Tuomas Rytkösen ohjelmilla.

– Alkuun jänskätti, miten se menee, mutta yllättävän nopeasti minä siihen totuin. Minusta tämä on hyvä systeemi, Liipola sanoo Someron Esan heittäjien kotisalissa.

Somerolla A-katsastusaseman takana on Pohjolan liikenteen vanha linja-autotalli. Hallin toiseen päätyyn on seinällä erotettu tila, johon heittovalmentaja Kari Pihkasen ja Someron Esan talkoolaisten johdolla rakentui pari vuotta sitten moukarinheittäjän paratiisi.

Puolentoista linja-auton mittaisen huoneen päädyssä on sisäheittopaikka, jossa moukari pysähtyy paksuihin viiroihin. Vastakkaisessa päädyssä on painonnostopaikka ja seinänvierustoilla kaikki tykötarpeet ja välineet, joita voimailusalissa tarvitaan.

– Erittäin hyvä juttu, että saatiin tällainen tehtyä. Se on nyt noussut yllättävään arvoon, kun tuli tällainen aika. Täällä saa olla ihan yksinään, Liipola sanoo.

Tampereella tietotekniikkainsinööriksi opiskeleva heittäjä on asunut kevättalven kotitilallaan Turun läänin Kosken maisemissa. Se on puolen tunnin ajomatkan päässä Somerolta, jossa sisäheittopaikan ohella on myös mainio ulkoharjoituspaikka. Kohnamäen hiekkakuopalta löytyy rinki, häkki, välinevarasto ja täysi rauha heittoharjoitteluun.

– Suosin ulkona heittämistä. Käyn talvellakin vähintään kerran viikossa pihalla heittämässä. Nyt kun olen täällä, heitän puolet harjoituksista ulkona, Liipola sanoo.

”Hommaan piti saada jotakin tolkkua”

Viime syksynä kilpailukauden päättyessä Liipola tarttui härkää sarvista. Hän jäi puolitoista metriä ennätyksestään kauden parhaalla tuloksellaan 73,88. Voitot Lappeenrannan Kalevan kisoissa ja Tukholman Ruotsi-ottelussa lämmittivät. Napolin universiadeistakin heltisi pistesija, mutta 71-73 metrissä junnannut tulostaso ei ollut sitä, mihin hänellä oli rahkeita.

– Ajattelin, ettei pidä jäädä tuleen makaamaan. Nyt täytyy reagoida. Hommaan pitää saada tolkkua, Liipola muistelee.

Valmentaja Kari Pihkanen oli askelen edellä. Hän oli jo tiedustellut Liipolalle mahdollisuutta päästä voimavalmennuksen asiantuntijan Tuomas Rytkösen ohjaukseen, joka sitten toteutuikin. Pihkanen katsoo edelleen Liipolan tekniikkaa.

Rytkösen johdolla Liipolan yhdistetyt neljän tunnin heitto- ja voimaharjoitukset purettiin osiin, mietittiin ja rytmitettiin uudelleen päivä-, viikko- ja vuositasolla.

– Onhan siinä eroa, kun on katsonut millaisia ohjelmia Rytkönen tekee ja vertaa siihen mitä aiemmin tein. Siinä miten aikaisemmin treenasin on puolensa, mutta riskinä on, että siitä tulee puuroa, Liipola sanoo.

”Ero on aika dramaattinen”

Tarkasti mietitty harjoittelun kuormitus ja lepo yhdistettynä joihinkin uusiin harjoitteisiin on tuonut sitä mitä Liipola kaipasi. Harjoittelu ei mene junnaamiseksi ja kropasta saadaan ulosmitattua tehoa.

– Ero on aika dramaattinen. Olen moukarinheiton harjoitustuloksissa varmaan kolme metriä edellä viime talvea. Alipainoiset moukarit ovat menneet älyttömästi eteenpäin, samoin ylipainoiset, joskaan eivät yhtä paljon kuin alipainoiset, Liipola sanoo.

– Eron huomaa myös yksittäisissä harjoituksissa. Koskaan aikaisemmin minulla ei ole yksittäisessä treenissä tullut sellainen olo, että pystyn antamaan yhteen liikkeeseen ihan kaiken niin, että seuraava toistosarja voi olla paljon vaikeampi.

Eron Liipola tuntee myös moukarinheiton testeissä.

– En halua enää testata kahta eripainoista moukaria samassa testissä. Tuntuu, että saan ensimmäiseen testiin niin paljon paremmin paukkuja, ettei toisesta tule mitään.

 

Ali- ja ylipainoisilla moukareilla ennätyksiä

Liipolan harjoittelu ei poikkea moukarinheiton normitekemisestä, mutta verrattuna aiempaan harjoitteluun, jonka Liipola mietti hyvin pitkälle itse, se on hyvin pureskeltua ja rytmitettyä.

– Rytkönen suunnittelee vuosi- ja viikkorytmin ja millaiset blokit on mitäkin – eli kuinka pitkä on vaikka perusvoima- tai lajivoimakausi. Puntti- ja heittotreeneistä mietitään mikä on optimimäärä tehdä mitäkin, että siitä pystyy palautumaan, Liipola sanoo.

– Nyt mennään rytmillä kaksi kovaa harjoitusviikkoa ja lepoviikko. Sunnuntaina on aina lepo ja hieronta, keskiviikkona aktiivilepo. Perjantaina on yksi harjoitus, muina päivinä kaksi. Iso ero aiempaan on siinä, että lepoviikolla harjoitellaan tosi paljon vähemmän kuin normaaliviikolla.

Harjoittelun tuloksia seurataan testeillä kuuden viikon välein aina lepoviikon jälkeen.

– Testeissä on kyykkynostot ja rinnalleveto ja vähän harjoittelusta riippuen eripainoisia moukareita, kolme tasaloikkaa, sivuloikat, kevennyshyppy ja kuulanheittoa 4 ja 7 kilon kuulilla.

Kevään testitulokset kertovat, ettei harjoittelun muutos tunnu vain Liipolan korvien välissä.

– Rinnalleveto on 180 kiloa, 5-kiloista moukaria heitin 85,50, 6-kiloista 81,70, kilpailuvälinettä 73,20, 9-kiloista 65,30 ja 10-kiloista 59 metriä, joka on ennätys, tosin 60 metrin kerhoon pitäisi päästä. Myös 5- ja 6-kiloisten tulokset ovat ennätyksiä, Liipola sanoo.

– Oman kilpailuvälineen tulos saisi olla parempi, mutta siinä tahtoo testiin tulla vähän yliyritystä.

Varajärjestelmä pakottamaan kuuntelemaan kehoa

Harjoittelussa Liipolan kaksi kovaa treeniviikkoa sujuvat 120 ja 150 heiton tahtia. Rytkösen johtama voimaharjoittelu pakottaa heittäjän valvomaan itse, että kussakin harjoituksessa pysytään sellaisessa kuormituksessa kuin on suunniteltu.

– Meillä on siihen sellainen ”varasysteemi”. Joka liikkeessä, vaikka takakyykyssä, on ”yksi varalla”. Jos päivän ohjelmassa on kahden toiston sarjoja ja pystyisin kussakin sarjassa kahden toiston jälkeen tekemään vielä varalta kolmannen, kilot tangossa ovat silloin oikeat, Liipola sanoo.

– Tuo systeemi pistää miettimään, mikä on kulloinkin oma tilanne. Pitääkö panna tankoon lisää kiloa vai ottaa pois verrattuna siihen, mitä on ajatellut. Oman kehon vire voi muuttua paljonkin päivästä toiseen.

– Minulle iso juttu on ollut myös muistaa pitää kolmen minuutin palautus sarjojen välissä, että energianlähde ATP ehtii palautua.

Tulosraja ei ole ultimaattinen tavoite

Koronaepidemiasta huolimatta Liipola on valmistautunut kilpailukauteen syksyllä tehdyn suunnitelman mukaan. Jos kilpailukausi ei ala, hän alkaa heittää ”varjokilpailuja”.

– Olympiaraja 77,50 pitäisi heittää ja EM-raja 74,45 menisi samalla, Liipola linjaa tavoitteitaan, jos kilpailukaudella päästään varsinaisia kilpailuja heittämään.

– Olympiarajan ylityksiä ei tältä kesältä noteerata, mutta heitetään se sitten uudelleen seuraavana vuonna. Ei tulosrajan pitäisi mikään ultimaattinen tavoite olla. Sehän on vasta lippu päästä kisoihin ja taistella siellä paremmasta tuloksesta.