Harvalla urheilijalla on kahden maailmanmestaruuden ja yhden MM-hopean jälkeen vielä sellaista nälkää ja sisua menestyä kuin Blanka Vlasicilla. Kroatialaiselle korkeushyppääjälle MM-hopea Pekingissä oli palkinto akillesoperaatiosta alkaneelle ja kolme vuotta kestäneelle taistelulle erilaisia vaivoja vastaan.
– Itseluottamusta ei ollut. En pystynyt edes harjoittelemaan oikealla jalalla, joten en voinut odottaakaan mitään, Vlasic muistelee IAAF:n haastattelussa mitä tunsi MM-kisoihin tullessaan.
Linnunpesä-stadionilla Vlasic pudotti kerran korkeudesta 192, mutta meni sitten 195, 197, 199 ja 201 ensimmäisellään. Näin siitä huolimatta, että läpi kesän vaivannut kipu oikeassa akillesjänteessä oli niin raju, että lämmittelyhypyt jäivät väliin.
Avaushypyn epäonnistumisen jälkeen hyppääjän isä ja valmentaja Josko Vlasic kehotti tytärtään vain keskittymään tekniikkaan. Se toimi, sillä rutiinia piisaa. Parhaimmillaan 208 ylittänyt Vlasic meni Pekingissä kaksi metriä kilpailussa jo 106. kerran urallaan.
Ennen MM-kisoja Vlasic kilpaili vain Timanttiliigan Rooman ja New Yorkin kisoissa. Niissä molemmissa ylittyi 197. Intoa harjoitella ja kilpailla olisi ollut, mutta akillesjänteeseen painavan luun tuoma kipu pakotti hyppääjän malttamaan mielensä.
– Treenasin joka päivä, mutta se oli puoliksi harjoittelua, puoliksi kuntoutusta. Korkeushyppytreenit olivat kivuliaita, Vlasic sanoo ja tarkentaa, että piinaavin kipu iski vasta harjoitusten jälkeen.
Jonkilaisen pohjakosketuksen kokenut hyppääjä saavutti kesällä.
– Eräänä aamuna kaksi kuukautta sitten en vaan pystynyt kävelemään.
”Älä anna periksi”
Vlasicin mukaan hänen jalkavaivansa ovat osin rakenteellisia, mutta myös pitkä ura on jättänyt kroppaan jälkensä. Uran raskain vaihe alkoi tammikuussa 2012, kun hän kävi akillesjänneleikkauksessa. Se onnistui, mutta leikkaushaavaan iski bakteeri ja jalka piti operoida keväällä uudelleen, joten Lontoon olympiakisat menivät sivuun.
Vuotta myöhemmin nilkkaongelma pitivät hänet sivussa Moskovan MM-kisoista. Toissa kesänä Zürichin EM-mittelöt jäivät väliin hyppääjän polvi -vaivan takia. Kaukana ei ollut, että Pekingin MM-kilpailutkin olisivat jääneet väliin. Päätös kilpailuun osallistumisesta syntyi vain reilu viikko ennen karsintaa.
– Olihan se yhtä taistelua, mutta minä todella halusin hypätä isoissa kisoissa, Vlasic muistelee IAAF:lle.
Pekingissä Vlacis oli yllättäen lähellä uransa kolmatta ulkoratojen mestaruutta. Venäjän Maria Kutshina vei kuitenkin tittelin samalla tuloksella Vlasicin kanssa.
– Tällainen tuntuu siltä kuin joka koputtaisi olkapäähän ja sanoisi, että älä anna periksi, Vlasic sanoo.