Suomen Urheiluliiton Valmentajayhdistys ry:n Valmentajakilpailun 2021 voittanut Eeva Kantomäki toivoo ammattilaisuuden lisääntyvän yleisurheiluvalmennuksessa lähivuosina.

– Kun yleisurheilussa tavoitellaan kansainvälistä tasoa, ei voi olla niin, että urheilijan koko muu tukitiimi on palkattuja ammattilaisia, mutta tärkein asiantuntija eli valmentaja ei pysty ammattimaiseen työskentelyyn, Kantomäki sanoo Huippu-Urheilu-Uutisten haastattelussa.

– Valmentajan ammatin arvostuksen pitää nousta ihan toiselle tasolle, mikä ei tarkoita oto-valmentajien sivuuttamista. Kaikkia tarvitaan, mutta kun tavoitellaan huipputasoa, valmentajan ajankäytön ja osaamisen vaatimus on sellaisella tasolla, että sen pitäisi olla palkallista työtä.

Kantomäki kysyy myös, milloin valmentaja nostetaan keskiöön.

– Aina puhutaan, että urheilija on keskiössä. Minusta keskiössä tulisi olla urheilija-valmentajapari yhdessä. Se on se tärkein perusyksikkö, Kantomäki sanoo.

Pitkän valmennusuran ensimmäinen voitto

Kantomäki työskentelee SUL:n Pääkaupunkiseudun yleisurheilukeskuksen valmennuspäällikkönä. Henkilökohtaisessa valmennuksessa hänellä ovat Saara Keskitalo, Anna Pursiainen, Julia Ihantola, Minea Fogelholm, Annika Mäenpää ja Carita Barsk. Yhdessä Maija Vehmasen kanssa Kantomäki valmentaa HIFK:n 15–16-vuotiaita Kiia Äikäätä, Adriana Kalymialarisia, Venla Reunasta ja Silja Fileniusta.

– Viime kaudella mukana olivat myös Kristiina Vuorvirta, Nella Varjas, Edith Berdén ja Okko Makkonen, mutta katsottiin yhdessä heille uusi valmennus tälle syksylle. HIFK:n nuorista viime kaudella mukana oli myös Elinda Koivula, Kantomäki kertoo.

– Kun osa valmennettavista liikkuu jo kansainvälisellä tasolla, ja itsellä on päivätyö ja pieni tytär kotona, oli pakko tehdä ratkaisuja kaikkien parhaaksi.

Kantomäen, 42, valmennusura alkoi Nakkilan Vireessä 23 vuotta sitten oman kilpailemisen päätyttyä. Valmentajakilpailun voitto oli uran ensimmäinen ja pieni yllätys.

– Voitto vaatii kohtuullisen määrän valmennettavia ja heiltä laaja-alaista menestystä SM-kilpailuissa. Varmaan on jotakin tehty oikein, kun urheilijat ovat kehittyneet ja menestyneet. Isoksi onnistumiseksi katson ennen kaikkea sen, että olen saanut tehdä pitkäjänteistä työtä valmennettavieni kanssa – ja matka jatkuu, Kantomäki arvioi.

– En kuitenkaan ajattele olevani voiton myötä yhtään sen parempi valmentaja tai parempi kuin joku toinen. Minua parempia valmentajia on monella mittarilla paljon. Kohtaan heitä päivittäin työssäni valmennuspäällikkönä.

”Toisen työn kunnioitus ja arvostus pitää näkyä tekojen tasolla”

Kantomäki on viime vuodet keskittynyt pikaja aitajuoksijoiden sekä hyppääjien valmennukseen. Valmentajuuden hän kokee oppimisprosessiksi. Itse hän on suorittanut valmentajien erikoisammattitutkinnon (VEAT).

– Minusta valmentajana kehittyminen vaatii oman keskeneräisyyden myöntämistä ja jatkuvaa halua kehittyä, oppia ja oivaltaa. Liika tyytyväisyys niin urheilijan kuin valmentajankin kohdalla syö kehityksen eväät nopeasti, Kantomäki muistuttaa.

– Hyvä valmentaja ymmärtää oman roolinsa auttajana. Valmentajan menestys ei voi olla ensisijaisena tavoitteena, vaan fokuksessa tulee olla urheilijan tavoitteiden tukeminen kaikissa arjen teoissa. Se taas edellyttää, että keskinäinen luottamus on kunnossa, jolloin urheilija ja valmentaja voivat hyvin. Kyllä vaikeitakin paikkoja tulee, mutta kun yhteistyö toimii, ne voidaan ottaa matalalla kynnyksellä puheeksi ja päästä taas yhdessä eteenpäin.

Kantomäki peräänkuuluttaa myös vahvempaa valmentajien välistä kunnioitusta, arvostusta ja yhteistyötä.

– Avoin vuoropuhelu sekä toisen työn kunnioitus ja arvostus pitää näkyä tekojen tasolla. Vieläkin törmää siihen, että valmentajat arvostelevat ja puhuvat toisistaan ikävään sävyyn, Kantomäki sanoo.

– Ei huomata, että samalla kaivetaan kuoppaa itselle ja koko lajille. Se on myös vastuutonta ja epäeettistä puhetta etenkin nuorten, alaikäisten urheilijoiden kasvattajana. Jos toisesta ei ole mitään hyvää sanottavaa, on parempi olla hiljaa.

”Vastuu hyvähenkisestä valmentajayhteisöstä on jokaisella”

Kantomäki muistuttaa, että vastuu hyvähenkisestä valmentajayhteisöstä ja koko lajin ilmapiiristä on jokaisella.

– Se lähtee ihan siitä, että tervehditään ja onnitellaan, kun valmentajakollegan urheilijat menestyvät. Ei se ole itseltä pois.

SUL-Valmentajat ry:n valmentajakilpailun 2021 tulokset: 1) Eeva Kantomäki 65,75 (500 €), 2) Pekka J. Lehtinen 63,67 (300), 3) Ari Nummela 59,00 (200), 4) Anatoli Mihailov 58,24 (100), 5) Mikael Westö 55,00 (100), 6) Riku Valtonen 52,00 (100), 7) Juha Lehto 51,25 (100), 8) Jani Lehtinen  46,67 (100).  Kaikki tulokset löytyvät SUL-Valmentajat ry:n sivulta HUU:n 4/2021 numerosta.