Karsten Warholmin 400 metrin aitajuoksun maailmanennätys 45,94 jätti Tokion olympiakisoissa monet haukkomaan henkeään, mukaan lukien aiturin valmentaja Leif Olav Alnes, joka piti tuollaista aikaa mahdollisena.
– Kyllä, me olemme puhuneet siitä paljon, mutta vain keskenämme, Alnes totesi Norjan yleisradioyhtiölle.
Warholm vahvisti tiedon.
– Leif on ainoa, joka on uskonut, että 45-alkuinen aika on mahdollinen tänä vuonna. Minä olen sanonut, että täydellisiä juoksuja ei ole, Warholm totesi.
Koko lailla täydellisen juoksun Warholm kuitenkin Tokiossa juoksi. Sitä helpotti ankara paine. Oslossa heinäkuun alussa juostun ME:n 46,70 ja kahden perättäisen maailmanmestaruuden jälkeen norjalaisen ”päänahka” oli sen verran haluttua tavaraa, että vain huippujuoksu toisi Tokiossa olympiakultaa.
– Paine on ollut erittäin kova. Se on välillä kamalaa, vaikka samaan aikaan tiedän, että jos voit käyttää sen tuoman energian oikein, voi tapahtua poikkeuksellisia asioita, Warholm viittasi jännitykseen.
Kilpailussa Warholmin odotukset toteutuivat. Toiseksi Yhdysvaltain ennätyksellä 46,17 juossut Rai Benjamin alitti Warholmin Oslossa juokseman edellisen ME:n ja Brasilian Alison dos Santos Brasilia oli kolmas Etelä-Amerikan ennätyksellä 46,72.
Maansa ennätyksenä rikkoivat myös neljänneksi ajalla 47,08 juossut Britannian Neitsytsaarten Kyron McMaster sekä 47,81 pinkonut Turkin Yasmani Copello ja 48,11 juossut Rasmus Mägi, jotka olivat kuudes ja seitsemäs.
Stenman: Rytminvaihto mietitty tarkkaan
Warholm juoksi kilpailun 13 askeleen rytmillä poislukien viimeinen aitaväli, jossa hän vaihtoi 15 askeleen rytmiin, koska hän ei aido molemmilla jaloilla. Benjamin kiiti koko matkan 13 askeleen rytmillä.
– Se oli perusteellisesti harjoiteltu teko. Vaikka hän otti siinä lopussa askelparin pois, hän menetti aikaa vain kaksi sekunnin kymmenystä, kokenut aita- ja pikajuoksuvalmentaja Petra Stenman ihasteli.
Rytminvaihdolla ja askelta tihentämällä pyrittiin säilyttämään väsymyksen mukana hiipuva vauhti.
– Siinä on varmasti katsottu tarkasti, että mikä vie eniten aikaa lopussa, Stenman sanoo.
Aiturina Warholm on vahva paketti. Nopeus, aitajuoksutaito ja nopeuskestävyys kuten myös peruskestävyys ovat huippuluokkaa.
– Warholm on kehittynyt paljon aiturina. Askeleet tulevat tasaisesti ja juoksu jatkuu hyvin. Hän ikään kuin astuu aitojen yli. Siinä ei tule vastaponnistusta, Stenman sanoo.
– Myös nopeuskestävyys on todella kova. Sillä hän pystyy ylläpitämään tuo vauhdin pitkällä askeleella, jota 13 askeleen rytmi vaatii.
Mielenkiintoista olisi nähdä nykyvireinen Warholm sileällä 400 metrillä. Hänen ennätyksensä on 44,87 ja normisti sileän ja 400 metrin aitojen välille eroksi lasketaan 2,5-2,7 sekuntia.
Stenman: Mitä jos Benjamin aitoisi vasemmalla jalalla
Rai Benjamin voitti kesällä Yhdysvaltain olympiakarsinnat ajalla 46,83 ja oli valmis haastamaan Warholmin. Tuloksena oli hopeinen mitali kuten Dohan MM-kisoissa toissa vuonna.
Enemmän kuin tappiota Benjamin jäi ihmettelemään aikoja. Niin Warholmin kuin omakin aika oli jymy-yllätys.
– Jos joku olisi sanonut minulle ennen kilpailua, että juoksen täällä 46,17 ja häviän, olisin käskenyt suksia kuuseen. Olen todella iloinen, että voin olla mukana tekemässä historiaa, Benjamin sanoi.
Benjamin juoksua katsellut Stenman jäi miettimään pientä yksityiskohtaa.
– Tuli mieleen sellainen hassu ajatus, että mitä jos Rai Benjaminin ”parempi” jalka olisi vasen. Nyt hän aitoo oikea edellä ja joutuu kaarteessa vähän ”ulos”, eli radan ulkoreunaan. Ainakin nuoria kannustaisin aitomaan vasen edellä, Stenman sanoi.