Ari Honkanen ja Kaija Mainio eivät laske tunteja, joita yleisurheilun parissa kuluu. Kumpikin on viehättynyt tuomaritehtäviin, vaikka yhtä lailla aikaa vierähtää myös muissa seuratöissä.
Honkanen ahertaa monissa rooleissa Teuvan Rivakan ja Mainio Raahen Vesan verkkarissa.
– Meille yleisurheilu on koko perheen harrastus. Ei minun harrastaminen olisi mahdollista, jos vaimo ei sitä ymmärtäisi, Honkanen viittaa siihen kuinka paljon aikaa harrastuksen parissa kuluu.
Honkasen Anne-vaimo toimii Rivakassa ohjaajana. Perheen esikoistyttö Essi, 20, on mukana tuomari- ja ohjaajatehtävissä, Eetu, 18, ohjaa ja kilpailee, Ella, 13, yleisurheilee ja suunnistaa ja Erno, 11, yleisurheilee ja pelaa jalkapalloa.
”Siviilissä” Honkanen työskentelee Karijoella alakoulun rehtorina. Yleisurheilussa intohimona ovat tuomarintyöt, vaikka valmentaminenkin sujuu.
– Varsinkin isot kisat on kiva nähdä kentän puolelta. Olin keihäänheitossa lajijohtajana Helsingin EM-kisoissa 2012 ja Tampereella 22-vuotiaiden EM-kisoissa 2013. Oli hieno nähdä miten kaikki loksahti kohdalleen, Honkanen sanoo.
Case-tapausten pohdinnat suolana
Honkanen ja Mainio olivat molemmat hiljattain Järvenpäässä viitostason tuomarikoulutuksessa. Honkanen on jo viitostason tuomari. Hänet oli kutsuttu kollegoidensa tapaan päivittämään tietojaan. Mainio tuli viitostason koulutukseen.
– Tämä tapaaminen, kuten vuosittaiset tuomarikoulutuspäivät ovat mielenkiintoisia ja antoisia tapahtumia. Nyt viitostason tuomarit saivat kutsun tulla päivittämään tietojaan liittyen kansainvälisiin sääntömuutoksiin, Honkanen sanoo.
– Viitostason tuomarit toimivat SM-kisoissa tuomarineuvostoissa ja tällaiset tilaisuudet ovat sikäli tärkeitä, että näissä voi päivittää tietojaan omien leipälajien ulkopuolelta. Tämä joukko toimii myös kilpailunjohtajina, joten lajituntemus pitää olla monipuolinen, Honkanen sanoo.
Honkanen kiittelee myös vuosittain järjestettäviä tuomarikoulutuspäiviä.
– Niissä päivitetään ajankohtaisia asioita ja sattumuksia, joita on vuoden aikana tapahtunut. Siellä on mielenkiintoisia case-tapauksia, joita sitten yhdessä pohditaan.
Stadionin hostellissa syntyi ”tuomariryhmä”
Mainio kilpaili aikanaan Raahen Vesassa pituushyppääjänä ja ylsi maajoukkue-edustajaksi, mutta aktiiviuran jälkeen urheilu jäi toviksi.
– Urheilu jäi, kun menin ja naimisiin ja tuli lapsia. Sitten muutettiin takaisin Raaheen, kävin lasten ohjaajakoulutuksen ja aloin vetää lasten urheilua. En sitten kuitenkaan lähtenyt valmentautumaan valmentajaksi sen pidemmälle, Mainio muistelee.
Seura pyysi Mainiota yleisurheilujaostoon, ja nyt hän toimii kuudetta vuotta seuran puheenjohtajana, ja on kokenut yleisurheilutuomari.
– Kävin nelostason koulutuksen vuonna 2005 ja olin mukana Helsingin MM-kisoissa tuomarina pituushypyssä- ja kolmiloikassa, Mainio muistelee.
– Meitä oli silloin yhdeksän naista majoitettuna Stadionin hostellissa samassa kämpässä. Sillä joukolla pyöritettiin näitä hommia sittemmin kaksissa Kalevan kisoissa ja Raahen SM-viesteissä, Mainio muistele.
Nyt Mainio haki viitostason, eli kansallisesti korkeimman tason tuomarikoulutusta, koska mieli palaa tuomarineuvostotehtäviin.
– Olen ollut kahdesti mukana tuomarineuvostotehtävissä. Siihen porukkaan haluaisin hakeutua tämän koulutuksen myötä.
Järvenpäässä viitostason tuomarikoulutuksessa olivat mukana myös aiemmin viitostason suorittaneen tuomarit päivittämässä tietojaan.
,
Urheilun etu aina työn lähtökohta
Ari Honkasen ja Kaija Mainion silmissä tuomaritoiminta ei ole vain kiinnostava tapa olla mukana yleisurheilun parissa, sitä kautta on syntynyt myös laaja ystäväpiiri.
– Hyviä tuttuja on tullut ympäri Suomea. Heidän kanssaan vaihdetaan kokemuksia ja kuulumisia kisoissa ja näissä tapaamisissa, Honkanen sanoo.
– Nyt, kun omat lapset ovat jo aikuisia, sitä on miettinyt, että mikä tässä työssä pitää mukana. Minulla se on rakkaus urheiluun. Seuran puheenjohtajan tehtävät tosin jättäisin pois, mutta uutta vetäjä ei ole tahtonut löytyä, Mainio sanoo.
Honkanen ja Mainio näkevät, että tuomarikoulutus – ja toiminta ovat Suomessa hyvällä tasolla.
– Minusta meillä on Suomessa hyvä konsepti, äärimmäisen taitavat kouluttajat sekä kokoontumisia, jossa päivitetään tietoja. Sitten on vielä Ruotsi-ottelu, jossa annetaan mahdollisuus hakea kokemusta kansainvälisistä kilpailuista, Honkanen sanoo.
– Oli hieno kokemus olla Tukholmassa Ruotsi-ottelussa tuomaritarkkailijana.
Mainio on samaa mieltä.
– Suomessa tuomaritoiminta on yhtenäistä ja tasa-arvoista kaikkia kohtaan. Urheilijan etu on se aina asia, josta lähdetään. Tarkoitus ei ole, että oltaisiin kyttääjiä vaan taataan kaikille yhtäläiset mahdollisuudet tehdä tulosta.
Uusin tekniikka kentille
Jos tuomaritoimintaa jotenkin haluttaisiin kehittää, mitä pitäisi tehdä?
– Minusta se olisi tekniikan tuominen kisoihin nykyistä enemmän. Se voisi helpottaa montaa asiaa, Mainio sanoo.