– Tämän kauden menestyksen takana on pitkä matka. Olen tehnyt nousua ykköseksi vuoden 2016 Rio de Janeiron paralympialaisista lähtien, Piispanen sanoi.

Toissa vuonna Piispanen voitti Vuoden yleisurheilijan tittelin Dubain MM-kilpailujen 100 metrin voitolla ja 200 metrin hopealla luokassa T51.

Tänä vuonna Piispanen voitti Tokion paralympiakisoissa 200 metriä ja oli 100 metrillä toinen. Alkukesän EM-kilpailuista tuli 100 metrin mestaruus ja 200 metrin hopea. Kesällä syntyi myös 200 metrin ME.

– Dubain MM-kilpailut kertoivat, että ollaan menossa oikeaan suuntaan, Piispanen viittaa pitkään prosessiin, jolla hänen kelausasentonsa optimoitiin. Nyt kropasta irti saatava voima välittyy kelauksessa radan pintaan.

– Kun paralympialaiset siirtyivät viime kesältä tälle vuodelle, pystyttiin viime vuonna keskittymään oikeiden asetusten hakemiseen. Niillä saatiin maksiminopeus nousemaan tarvittavalle tasolle, Piispanen kertoi.

– Asetusten haku oli pitkä prosessi. Eri vaihtoehtoja suljettiin pois yksi kerrallaan, kunnes oikea työntökulma löytyi. Jos on kulma liian takana, keula pomppii. Jos se on liian edessä, en pääse käyttämään selkäpuolen lihaksia.

Tokioon vasta viisi päivää ennen kisoja

Viime vuoden kotimaisessa GP-sarjassa tehdyn testaustyön tulokset näkyivät kuluvan vuoden kevään testeissä ja myöhemmin kilpailuissa.

– Maalis-huhtikuun paikkeilla testimittarit kertoivat, että olen korkealla tasolla. Siitä oli helppo lähteä kesän kisoihin. Heti kevään Sveitsin turneella tuli 100 metrillä Suomen ennätys 19,86, Piispanen muistelee.

– Keskityin kevään kisoihin asti 100 metrille, mutta 200 metriä pysyi mukana. Kesäkuun EM-kisoissa huomattiin, etten saanut 200 metrillä tarpeeksi vauhtia kaarteen loppuun ja sitä alettiin hinkata, kunnes se alkoi toimia. Tämä toi elokuussa Jyväskylässä ME:n 36,35.

Paralympiakunnon Piispanen viimeisteli keskikesän lyhyen huilijakson jälleen heinäkuun puolivälissä alkaneella harjoitusjaksolla.

– Halusin mennä Tokioon freesinä. Päätin tehdä viimeistelyharjoitukset Suomessa ja lensin Tokioon vasta viisi päivää ennen kilpailuja. Laskin sen riittävän sopeutumiseen minun kropalleni. Tiesin, että siellä joutuu koronan takia olemaan paljon sisällä enkä halunnut mennä sinne liian aikaisin, Piispanen kertoo.

Pyörätuolirugbystä vaihtelua ja uusia ärsykkeitä

Piispasen ratkaisu toimi. 200 metrin voitto heltisi paralympiaennätyksellä 36,81 ja sateessa kelatussa 100 metrin finaalissa Piispanen oli toinen 0,35 sekunnin erolla Belgian Peter Genyniin.

– 100 metrillä toteutui minun pahin pelkoni, kun tuli sadekeli. Mutta aika oli paras, minkä olen koskaan sadekelissä kelannut, Piispanen sanoi.

Menestystä Tokiossa tuonut sabluuna on käytössä kohtia tulevia arvokilpailuja. Tosin ensi kesän MM-kaupunki Kobe – Japanissa sekin – on anonut kisojen siirtoa kevääseen 2024. Siksi on mahdollista, ettei ensi kesänä ole arvokilpailuja.

– Jos arvokisoja ei ole, tavoitteena ovat ennätykset. 200 metrin ennätys on nyt aika kova, mutta pyrin parantamaan 100 metrin ennätystä. Myös Genynin toissa vuonna kelaama 100 metrin ME:n 19,71 rikkominen kiehtoo.

100 metrin ME:n rikkominen kiehtoo, Piispanen sanoo. ME on Harjoitteluaan Piispanen piristää kerran viikossa käymällä Roosterin treeneissä pelaamassa pyörätuolirugbyä. Syksyn mittaan hän osallistui myös joukkueen mukana turnaukseen Sveitsissä.

– Rugby oli mukavaa vaihtelua ylimenokaudella. Siinä on vähän erilaista ärsykettä, kun tulee nopeita kiihdytyksiä sekä sellaista nopeuskestävyystyyppistä harjoitusta, Piispanen sanoo.