Tampereen Messu- ja Urheilukeskuksessa eli tuttavallisemmin Pirkkahallissa käy raju kuhina. Maan suurin nuorisoyleisurheilutapahtuma Tampere Junior Indoor Games on kerännyt viikonlopuksi jälleen kerran yli tuhat urheilijaa joka puolelta Suomea. Tunnelma on tiivis.

Jo hallin aulassa on ruuhkaa, tämä on asia, jota ei korona-Suomessa ole pitkiin aikoihin koettu. Nuorille yleisurheilijoille tämä on erityisen hieno juttu. Moni ei ole koronakurimuksessa kilpaillut välttämättä juuri lainkaan, ei ainakaan isommissa kilpailuissa.

Verryttelyalueena toimiva pienehkö B-halli on tupaten täynnä. Siellä paitsi verrytellään juoksusuoralla, myös kilpaillaan pituushypyssä ja kuulassa. Tunnelma on käsinkosketeltavan tiivis. Yksi verryttelyään tekevä urheilija on Polvijärven Urheilijoiden keväällä 12 vuotta täyttävä Aleksis Kivelä. Isä katsoo vierestä, kun nuori mies tekee loikkaharjoitusta, mutta pieneen juttutuokioon riittää aikaa.

Pohjois-Karjalassa sijaitsevalta Polvijärveltä on Tampereelle matkaa 450 kilometriä, joten hinku kilpailemaan juuri tähän tapahtumaan on ollut kova.

– Olen näissä kilpailuissa toista kertaa, hyppäsin täällä nyt pituutta, korkeutta ja heitin kiekkoa. Ihan hyvin on mennyt, kiekossa olin neljäs ja pituudessa seitsemäs. Molemmissa tuli ennätykset. Korkeus on silti ehkä paras lajini ja suosikkilajini, iloinen Aleksis kertoo.

”Tosi hienoa olla tämmöisissä isoissa kilpailuissa”

Polvijärveltä ei ole valtavan pitkä matka Joensuuhun, missä voi käydä kilpailemassa. Silti nämä ison kokoluokan kisat ovat nuorelle kaverille hieno elämys.

– Tosi hienoa olla tämmöisissä isoissa kilpailuissa, kun on paljon porukkaa. Huomenna en enää kisaile, lähdemme jo tänään kotiin. Huomenna olisi ollut yksi päälajeistani eli aitajuoksu, mutta nyt nämä kolme lajia riittävät, Aleksis sanoo.

Vaikka Tampereen halli komea onkin, Aleksis ei valita Polvijärven olosuhteista, päinvastoin.

– Yleensä treenaamme kotona sisähallissa, meillä on ihan hyvä halli. Myös ulkona teemme paljon harjoituksia. Yleisurheilun lisäksi pelaan lentopalloa, mutta yleisurheilu on kivempaa, kun tässä on paljon enemmän kisoja, poika naulaa.

Iso merkitys nuorille

Kilpailut ovat elämyksiä ja kokemuksia paitsi urheilijoille myös valmentajille. Lahden Ahkeran valmentaja ja Lasyn akatemiavalmentaja Matti Hannikainen on jo näiden kisojen konkari. Silti hänen silmiinsä nousee innokkaan kiivas palo, kun hän puhuu tällaisten kilpailujen merkityksestä nuorille.

– On tämä valtavan hienoa, kun nuoret pääsevät koronan jälkeen tämän kokoluokan tapahtumiin. Oli melkein järkytys tulla tänne tänään ja nähdä niin paljon ihmisiä, mitä ei ole pitkiin aikoihin nähnyt. Urheilijat näkevät toisiaan, kisapaikat on laitettu todella hienosti ja nuoret pääsevät tekemään omia suosikkilajejaan. Tällaisella on todella iso merkitys. Jos tällaiset hienot tapahtumat ovat tosi pitkään pois niin se on todella sääli. Näissä kisoissa pääsee kuitenkin kokemaan lajiylpeyttä hienoissa olosuhteissa ja hyvällä porukalla, Hannikainen sanoo erittäin osuvasti.

– Tämä on meidän seuran kaikille urheilijoille ihan vuoden ykköstapahtumia, nytkin mukana on kymmeniä junnuja.

Oulun likat hyvällä fiiliksellä

Oulun Pyrinnön 11-vuotias Ilona Kauppila ja 9-vuotias Saana Mäkelä ovat tulleet Pirkkahalliin kisaamaan Tampereelle 500 kilometrin päästä. Oulun Pyrinnöllä on mukavan kokoinen joukkue paikalla ja he näkyvät sekä kuuluvat. Seurakavereita kannustetaan rajusti.

Molemmilla tytöillä on viikonloppuna useampikin laji.

– Minulla on täällä kuula, 60 metriä, aidat ja pituus, suosikkilajini on ehkä pituus. Monta lajia on ja vähän väsyttää, mutta kyllä huomenna vielä jaksaa. Kuulassa tuli täällä jo enkka, Saana sanoo reippaasti.

– Minulla on kuula, korkeus ja keihäs sekä 1000 metriä. Suosikkilajini on keihäs. Nämä on tosi kivoja reissuja, ihan parasta on se, että saa olla kavereiden kanssa. Ja tietysti se, että tulee omia ennätyksiä. Tulevaisuudessa tavoitteeni on heittää keihästä pitkälle, niin, että ennätykset parantuu, Ilona kertoo.

– Ihan samat jutut on munkin mielestä parasta täällä, enkkoja on aina kiva parantaa, Saana säestää.

Kummallakaan ei ole muita urheiluharrastuksia. Miksi juuri yleisurheilu?

– Tässä pääsee tekemään tosi paljon kaikenlaista kivaa ja ihan eri juttuja, se on parasta, Saana hehkuttaa.

– Yleisurheilussa tarvii paljon erilaisia taitoja, sekin on mielenkiintoista ja kivaa, Ilona sanoo.

Lukuisia hienoja kamppailuja

Molempina kilpailupäivinä on kymmeniä startteja, joten kilpailullisesti on hankala määrittää yksittäisiä kohokohtia, niitä on todella paljon. Yksi mainio kamppailu voitosta käytiin T14-sarjan 800 metrillä, missä Helsingfors IFK:n Henni Piirainen lähti heti rohkeaan vauhdinpitoon, mutta Lahden Ahkeran Hilla Tuominen iski kantaan kuin iilimato. Koko matka tultiin liki tasatahtia, muilla ei ollut tyttöjen vauhtiin asiaa. HIFK:n Piirainen vei lopulta työvoiton mainiolla ajalla 2.21,91. Tuomisen kakkosaika oli 2.22,56.

– Olin päättänyt jo etukäteen lähteä vetämään itse. Olisin toivonut, että olisi pystynyt juoksemaan alle 2.20. Mutta ihan hyvä tämäkin, sisällä on aina vähän vaikeampi juosta kuin ulkoradoilla, Piirainen kertoi.

Hän harjoittelee Helsingissä Anne Suorannan valvovan silmän alla. Lajivalintoja ei todellakaan ole vielä tässä iässä tehty.

– Treenejä on kuusi kertaa viikossa, juoksua on noin kolme kertaa viikossa ja sitten teemme aika paljon voimaharjoittelua. Pika-aidat, pitkät aidat ja sileän juoksut kuuluvat kaikki kisaohjelmaan. Parhaita lajejani ovat aidat, 300 ja 800 metriä. 800 metriä ei ehkä kuitenkaan ole ihan se ykkössuosikkini, tässä joutuu aika hapoille, nuori nainen naurahtaa tuoreeltaan voittojuoksun jälkeen.

Piirainen juoksee vielä sunnuntaina 60 metrin aidat ja 300 metriä. Kilpaileminen ei pelota.

– Kun nyt juoksi tämän kasin, niin voihan se olla, että huomisen viimeisessä lajissa 300 metrillä tuntuu jo hiukan, mutta on tosi hienoa päästä kilpailemaan täällä ja monessa eri lajissa.

Isot kisat jännittävät

Hilla Tuominen lähti kilpailuun hieman altavastaajana, mutta pystyi hyvin haastamaan Piiraisen. Loppukirikamppailu oli kova.

– Olen tosi tyytyväinen tulokseen, tämä oli kuitenkin ihan ekoja hallikisojani. Sain parannettua myös kesän ennätystäni, kesällä juoksin 2.23, lahtelainen sanoi.

Kun kisoja on ollut vähän, suureen tapahtumaan tulo pisti hieman perhosia vatsaan.

– Jännitin ja stressasin näitä kisoja tosi paljon. Nyt on kyllä todella hyvä fiilis, kun sain ennätyksen ja hyvän kilpailun tehtyä. Treenaan seuran kaikkien lajien yhteisryhmässä, mutta minulla on niiden lisäksi erikseen kestävyysjuoksuharjoituksia. Ryhmääni valmentaa Jaakko Erkinheimo, Hilla Tuominen kertoi.

Hienot juniorikarkelot jatkuvat huomenna yhtä kovalla tahdilla ja kilpailijamäärällä kuin tänäänkin.