Syksyn liittovaltuusto vahvisti suomalaisen yleisurheilun strategian 2017-2020. Se löytyy liiton kotisivuilta tiedostokokonaisuutena ja strategian perusteet kiteyttävänä diasarjana sekä yksittäisenä diana (tästä linkistä). Strategian toimeenpano on koko yleisurheiluväen yhteinen savotta.
Hektisessä nykypäivässä elinympäristömme muutostrendien ja tulevaisuuden ennustaminen ei ole helppoa. Kehittämisen perspektiiviä voidaan saada myös taaksepäin kurkistamalla. Nykyisen urheilun evoluutio on reilun sadan vuoden mittainen tarina. Lajiesimerkkeinä yleisurheilu, tennis tai jalkapallo ovat muuttuneet varsin vähän. Juoksijassa 1/2017 ex-huippu-urheilija, historioitsija Janne Holmén pohdiskelee kilpaurheilun tulevaisuutta ja ennustaa sille pysyvyyttä kiinnekohtana entiseen, turvalliselta tuntuvaan aikaan silloinkin kun kansallisvaltiot ovat menettäneet merkitystään tai robotit syrjäyttäneet valtaosan nykyisistä ammateista, eivät kuitenkaan ammattiurheilijoita.
Strategiatyön osana liiton perusmittareita ja niiden jakautumista on seurattu tiiviisti 2000-luvun ajan. Lisenssiurheilijakertymät, Seuraliigan ja Kalevan maljan tunnusluvut kertovat seurojen kärkikymmenikön valtaavan olympiadeittain 5-7 prosenttiyksikön lisämarkkinoita seuraliigassa sadan huonommalla puolella olevilta seuroilta. Näiden väliin jäävät seurat (11-100) näyttävät vakiinnuttaneen kyseiset asemansa. Urheilijalisenssien ohella monet myönteiset tunnusluvut selittyvät tyttöjen, huippu-urheilusektorilla myös naisten vahvasta panoksesta lajimme nykyarjessa.
Strategian yhteisistä valinnoista yleisurheilijan urapolku konkretisoi läpi järjestökentän vahvaa muutosta ja uudistamista. Siirtyminen lajivalmennuksesta kaupunkivalmennuskeskuksiin sekä lajien painopisteyttäminen ovat muutoksina isoja ja piirtävät yleisurheilun valmennusjärjestelmän vasta neljättä aikakautta aiemmin ylivalmentajien, lajivalmentajien ja henkilökohtaisten valmentajien aikatauluttamassa 110-vuotisessa historiassa.
Päätoimisten valmentajien rekrytointi sujui hyvin Olympiakomitean Huippu-urheiluyksikön yhteistyöllä. Lisäksi kumppanuudet Pajulahden ja Kuortaneen valmennuskeskusten, Pääkaupunkiseudun, Joensuun ja Turun urheiluakatemioiden sekä Paralympiakomitean ja Espoon Tapioiden kanssa mahdollistivat NOV valmentajien ripeät rekrytoinnit. Neljännen aikakauden asemoituminen vaatii edelleen aikaa ja aktiivisia toimenpiteitä. Niistä keskeinen on maaliskuussa käynnistyvä puolitoistavuotinen valmennuksen erityisammattitutkinto (VEAT), jonka opiskelijakohtaiset päätavoitteet valmennustoiminnan johtaminen ja urheilijakeskeinen valmennus kattavat sekä järjestelmä- että lajiosaamisen vaatimukset.
Valmentajaverkostot on strateginen päämäärä, joka tähtää urheilijoiden ja valmentajien parempaan arkeen ja nousee siivilleen vain jos muutos saavuttaa uskottavuutta ja yhteistä sitoutumista koko valmentajakunnassa niin keskuksittain kuin lajeittain valtakunnallisesti.
Seivästallit ja Keihäskarnevaalit esimerkkeinä
Valinta elinvoimainen seuratoiminta perustuu edelleen liiton hyvin resursoituihin seurapalveluyksikköön sekä koulutustoimintaan, joiden kautta toteutetaan toimivia yhteistyömalleja piiri- ja aluetoiminnan sekä suoraan jäsenseurojen kanssa. Kyseisestä verkostosta syntyy strateginen päämäärä yhteistyön yleisurheilu, jolla toteutetaan elinvoimaisen seuratoiminnan ydintä, yleisurheilu on lähellä lasta.
Yhteistyön yleisurheilu pitää sisällä tukun merkittäviä hankkeita kuten nuorisovalmennusyhteistyö. Lajiklinikat kaupunkikeskusten ja muissa halleissa on toimiva malli suunnata valmennusosaamista jo nuorisovalmennusvaiheen alkuun. Seipään ja keihään kohdalla rekisteröidyt yhdistykset Seivästalli ja Pihtiputaan Keihäskarnevaalit ovat upeita esimerkkejä kattavasta ja organisoidusta klinikkavalmennuksesta sekä olemassa olevien resurssien yhteen kokoamisesta ja tiivistyvästä kumppaniyhteistyöstä.
Päätoimisen seuratyön lisäämisellä haetaan paitsi volyymiä myös tehoa, jotka toteutuvat kaikkein tärkeimpien toimien, vapaaehtoisten rekrytoinnin ja johtamisen myötä. Lisäksi nyt käynnistyneellä strategiakaudella tavoitellaan seuratyön päätoimisuuden tai palkkioperusteisuuden uusina avauksina myynnin ja markkinoinnin ammattilaisia. Nuorisotoimintakilpailun 2016 tulosten silmäily osoittaa, että superseurojen ohella valtakunnassa on lukuisia hyviä huippu-urheilijan urapolun alkuja erikokoisten kuntayksiköiden seuroissa.
Tarinnankerronta monipuolistuu
Valinnan lajimielikuva, imago, brändi strategisena päämääränä haetaan arvostettua, harrastettua ja uudistuvaa yleisurheilua. Yleisurheilun lajimielikuva on läpi historiamme ollut tunnettu ja myönteinen, mikä lienee johtanut siihen, että emme lajiperheenä ole oppineet hyödyntämään, tuskin tiedostamaankaan kaikkia niitä mahdollisuuksia, joita yleisurheilulla on.
Jo pidempään on vallinnut asetelma, jossa yhteistyökumppanit arvostavat usein lasten ja nuorten sekä harrasteliikkujien toimintoja jopa enemmän kuin huippu-urheilua, jonka yleinen julkikuva on kohdannut tunnettuja kolhuja niin globaalisti kuin myös Suomessa. Yleisurheilun tarinankerrontaa tulee monipuolistaa siten, että se puhuttelee nykyistä paremmin kaikkia kansankerroksia, erityisesti nuoria. Kyseiset viestit menevät läpi vain monikanavaisina.
Perinteisesti vahvat sähköiset ja printtiviestimet ovat vyöryn tavoin saaneet rinnalleen lukuisat digitaaliset alustat, erityisesti sosiaalisen median kanavat. Nuorisokulttuuri on jalostanut perinteistä esikuvallisuutta ilmiöiksi, joissa nuoret fanittavat nuoria. Tässä katsannossa Tampereella 2018 järjestettävät yleisurheilun nuorten Maailmanmestaruuskilpailut ovat iso mahdollisuus, eväitä tarinankerronnalle omista sankarijunnuista on.
Verkostot korvaavat vanhat hierarkiat
Suomalaisen yleisurheilun neljäs yhteinen valinta on toimintatapojen uudistaminen. Sen strategisina päämäärinä ovat jäykästä järjestörakenteesta verkostoihin, uudistuva varainhankinta ja vetovoimainen kilpailujärjestelmä. Autoritaariset hierarkiat vaihtuvat hurjaa vauhtia jonkun tahon orkestroimiin verkostoihin, joissa töitä tehdään innolla omien arvojen, yleisurheilun ja oman seuran puolesta. Esimerkkeinä tässä strategiassa yleisurheilun urapolku ja elinvoimainen seuratoiminta ovat organisoidut verkostomainen toimintamalli johtoajatuksena.
Toimiessaan verkostot johtavat myös hallinnon ja päätöksenteon virtaviivaistumiseen. Uudistuvan varainhankinnan pilareina säilyvät omat tapahtumat ja toiminta sekä yhteistyökumppanuudet, joiden sisällöt ovat jo jokusen aikaa olleet turbulenssissa. Esimerkkinä aiemmin näkyvyyttä painottaneet kumppanuudet rakentuvat monipuolisista sisällöllisistä elementeistä, joilla hallitaan isoja asiakasryhmiä ja mitattavasti edistetään kumppaneiden liiketoimintoja. Tätä kokonaisuutta hallitaan digitaalisilla alustoilla ja kanavilla, joiden käyttöön valjastaminen on iso haaste varainhankinnan uudistamiselle.
Vetovoimaisen kilpailutoiminnan ydintä ovat kovat tulokset ja menestyminen. Viestinnällinen ja urheiluyleisön näkökulman haaste siirtyy enenevästi kohti reaaliaikaisen liikkuvan kuvan vaadetta. Tälle uudistamistyön alla oleva, edelleen toivottavasti kattava tv-kisakonsepti on hyvä lähtökohta. Vetovoimaisuuden tulee lisäksi toteutua urheilijoiden kokemuksissa ja aistimuksissa. Hyvin järjestetyt kilpailut, jotka toteuttavat kalenterin, maantieteen ja lajien esiintymistiheyden tarpeet, pysyy edelleen kilpailutoiminnan ikihaasteena.
Mittareita vaille valmis
Suomalaisen yleisurheilun strategia 20117-2020 on mittareitaan vaille valmis. Strategian mittareita pohditaan parhaillaan muun muassa valiokuntien ja henkilöstön voimin ja ne vahvistetaan kevään liittovaltuustossa. Strategian toimeenpano käynnistyy sen perusteiden sisäistämisestä. Kokonaiskuva avautuu osoitteesta yleisurheilu.fi strategian perusteet (toiminta-ajatus, arvot, visio, päämäärät) esittelevästä kiteytysdiasta, kannattaa käydä vilkaisemassa.
Jarmo Mäkelä
Suomen Urheiluliiton toimitusjohtajan Jarmo Mäkelän kolumni aloittaa kirjoitusten sarjan, jossa seurataan yleisurheilun 2017-2020 strategian toteutumista.