Salla Sipponen hakee jatkossa kehitystä Anssi Mäkisen valmennuksesta ja yhteistreeneistä Helena Leveelahden kanssa. Suomen viime vuosien kaksi parasta kiekonheittäjänaista sparraavat jatkossa toisiaan päivittäin.

– Sillä on iso merkitys, että harjoitellaan yhdessä. Huomasin sen hyvin Etelä-Afrikan leirillä, kun treenattiin pidempään yhdessä. Se vie meitä molempia eteenpäin, kun kaikessa on pientä kisailua, Sipponen sanoo.

Leveelahti on samaa mieltä.

– Sen näki jo viime talvena, kun heitettiin harjoituksissa yhtä aikaa, että se tsemppasi meitä molempia, Leveelahti komppaa.

– Minulla on omat vahvuudet ja Sallalla omat. Olen itse sellainen, että opin katsomalla. Joten saan kopioitua asioita omaan tekemiseeni, kun näen, miten Salla saa jonkun asian toimimaan.

”Aloin kaivata sitä, että on valmentaja jokaisessa harjoituksessa”

Sipponen, 26, on harjoitellut kolme viime vuotta Jorma Haarasen ja Tanja Komulaisen valmennuksessa. Hän on voittanut sinä aikana kolme Suomen mestaruutta ja heittänyt ulkona 59,52 ja hallissa 59,70.

– Olen kiitollinen kaikesta Jormalle ja Tanjalle. Mutta viime kesänä oli niin paljon tekniikkaongelmia ja aloin kaivata sitä, että minulla on valmentaja koko ajan harjoituksissa. Jorma asuu talvet Kanarialla, joten hänen kanssaan se ei ole mahdollista, Sipponen sanoo.

Mäkisen johdolla on Sipposen mukaan ”palattu tekniikan perusjuttuihin”.

– On työstetty lantion käyttöä ja pyritty eroon liian aktiivisesta ylävartalon käytöstä heitossa, Sipponen kertoo.

Mäkinen sanoo, että tavoite on saada Sipposen heitto tekniikkaa hiomalla tasaisemmaksi ja varmemmaksi.

– Yksi kolmesta heitosta pitää aina onnistua, jos meinaa arvokilpailuissa menestyä. Nyt tavoite on parantaa Sallan välineenhallintaa teknisen osaamisen avulla. Sen lisäksi haetaan lisää voimaa ja tehon tuottoa yläkroppaan, Mäkinen sanoo.

Mäkinen: ”Ylä- ja alavartalon välistä koordinaatiota on koetettu parantaa”

Mäkisen mukaan suuria mullistuksia Sipposen harjoitteluun ei ole tehty.

– Salla heitti viime talvena hallissa täpärästi alle 60 metriä. Se kertoo, että asioita on tehty oikein. Kelkkaa ei kannatta kääntää 180 astetta, Mäkinen sanoo.

– Sallalla on nopeat ja ketterät jalat, mutta hän pyrkii viemään heittoa yläkropalla. Kun yläkroppa menee edellä, hän ei pysty hyödyntämään jalkojaan niin hyvin kuin olisi mahdollista. Ylä- ja alavartalon välistä koordinaatiota on nyt koetettu parantaa.

Mäkisen silmissä Sipponen ja Leveelahti ovat sikäli erinomaiset harjoitustoverit, että haasteet heitossa ovat heillä varsin erilaiset.

– Helenan perustekniikka kestää vertailun. Isommat haasteet hänellä ovat tehon tuoton ja jalkatyön puolella, kun Sallan tilanne on päinvastoin. Helena voi siten ottaa Sallalta mallia asioissa, joissa hänen pitää kehittyä ja päinvastoin. Ja näin on harjoituksissa tehtykin.

Yhteistä Sipposella ja Leveelahdella on tavoite nousta kilpailemaan kansainväliselle tasolle. Kumpikin tavoittelee ensi kesänä paikkaa heinäkuisiin Eugenen MM-kilpailuihin ja elokuisiin Münchenin EM-kilpailuihin. Tulosrajat näihin kisoihin ovat 63,50 ja 60,50. Tulosrajojen rikkomisen ohella edustusoikeuden voi lunastaa rankingin kautta.