Keihäänheittäjä Teemu Simoinen paransi kesällä ennätystään hieman vajaat kymmenen metriä ja pokkasi Slovakian Banská Bystricassa alle 18-vuotiaiden EM-kilpailuista pronssin. Nyt halsualaisen ajatukset ovat 7.-10. elokuuta Tampereella käytävissä alle 20-vuotiaiden EM-kilpailuissa.
Keihäänheiton kisapaikoista Simoinen odottaa tasaista mittelöä.
– Se on vähän paha, kun siinä ovat nuo vuotta vanhemmat mukana, treenikaveri Juha Touru sekä Juho Eskelinen ja Topi Parviainen. Meitä 2007 syntyneitäkin on kova porukka, Simoinen kuvaa kilpailutilannetta SpurttiNews -lehdelle.
Simoinen, 17, tietää, mistä puhuu. Hän harjoittelee Kuortaneen urheilulukiossa Juho Järvisen valmennuksessa. Samassa ryhmässä ovat Tourun ohella Lehtimäen Jyskeen Roope Mäkipelto, Janakkalan Janan Akusti Ruokangas, Noormarkun Nopsan Juho Kallio ja Karstulan Kivan Otto Hämäläinen.
Touru heitti kesällä miesten keihästä 72,32 ja oli 19-vuotiaissa kotimaan tilaston kärkimies. Mäkipelto sivalsi alle 18-vuotiaiden EM-karsinnassa 700 gramman keihäällä 78,08 ja oli finaalissa kuudes. Ruokangas oli 17-vuotiaissa kotimaan tilaston kuudes tuloksella 69,32.
EM-kisapaikan tavoittelijoihin kuuluvat myös Kangasalan Kisan Jussi Koskela, joka heitti 700 gramman keihästä kesällä 73,18 sekä Tuupovaaran Urheilijoiden Juho Eskelinen, joka heitti kesällä miesten keihästä 68,69, ja olkapääoperaation jälkeen paluuta tekevä Topi Parviainen.
– Meillä voi kesällä olla jopa kuusi EM-kisojen 66-metrin tulosrajan rikkojaa. Saadaan varmasti kova kisa EM-paikoista, Juho Järvinen arvioi.
”Isoveljen perässä on aina koitettu pysyä” ̈
Simoiselle päättynyt kilpailukausi oli kukonaskel kehityksessä eteenpäin ja samalla ensimmäinen kausi Järvisen valmennuksessa. Oma ennätys 700 gramman keihäällä koheni edelliskesän reilusta 64 metriä metristä 73,99:ään.
EM-pronssi heltisi 73,24 kantaneella heitolla, ja miesten keihäs, jolla Tampereella kilpaillaan, lensi 66,46 ainoassa kilpailussa, jossa Simoinen sitä kokeili.
– Ei se voinut mitenkään täydellisesti onnistunut kesä olla, jos ennätys tuli ensimmäisessä kilpailussa, Simoinen sanoo.
Ennätys syntyi jo toukokuussa Jyväskylässä.
– Silloin vielä treenattiin Kuortaneella, ja sitten kesälomalla (lukiosta) treenaaminen meni huonompaan suuntaan. Ei tullut kehitystä enää, kesän pääosin yksin kotonaan Halsualla harjoitellut Simoinen sanoo.
”Hiihdossa tuli paremmin menestystä”
Halsualaisen urheiluinnostus on kodin peruja.
– Urheiluhommat aloitin isän kanssa juoksu -ja hiihtohommilla. Isä on nuorena juossut ja hiihtänyt. Kesät juostiin ja talvet hiihdettiin. Pesäpalloakin pelasin. Olisinko aloittanut 5–6-vuotiaana ja lopetin sen siinä 12-vuotiaana, Simoinen muistelee.
– Kisoissakin pyrittiin käymään. Hiihdossa tuli paremmin menestystä, Keski-Pohjamaa-cupissa ja mitä niitä nyt oli. Pärjäsin niissä nuorempana ihan hyvin, mutta ei se pidemmälle kantanut, kun keihäänheitto ja korkeushyppy rupesivat kiinnostamaan.
Jonkinlainen suunnannäyttäjä oli isoveli Jani.
– Hän juoksi ja hyppäsi korkeutta peruskoulun aikaan. Sen perässä on aina koitettu pysyä, Simoinen hymähtää.
Piirileirin opit loivat pohjan keihäsuralle
Myös keihäänheitto kuului Simoisen harrastuksiin lapsena, mutta päälajiksi se tuli vasta varhaisteininä.
– Olin vissiin 14-vuotias, kun Kuortaneella alkoivat piirileiritykset. Tulin silloin talvella ensimmäisen kerran piirileirille ja sain vähän oppia, että miten sitä keihästä treenataan. Rupesin tekemään kotona niitä samoja hommia ja olin sen talven jälkeen Nurmijärvellä 15-vuotiaiden SM-kisoissa toinen. Edellisvuonna Kokkolassa olin yhdeksäs, Simoinen kertoo.
Mikä keihäänheitossa viehätti?
– Se on aina tuntunut helpoimmalta lajilta, ja onhan se hiihtämiseen ja juoksemiseen nähden aika mukavaa hommaa. Enempi haetaan maksimaalista voimatuottoa ja nopeutta, Simoinen tuumii.
Esikuvikseen Simoinen lukee viime vuosikymmenten suomalaismenestyjät Seppo Rädyn, Kimmo Kinnusen, Tero Pitkämäen, Antti Ruuskasen ja nykyhuiput Oliver Helanderin ja Lassi Etelätalon.
Simoisen oma matka lajin parissa on vasta alussa. Kehitettävää riittää.
– Vauhtijuoksu on aina ollut oma heikkous. Heitto on tullut enempi kädellä. Kovin se kyllä syksyä kohti parantui, mutta heittotreeniä pitää saada lisää ja teknistä osaamista, Simoinen arvioi.
Hyvä luontainen heittotaito ja raamit
Valmentaja Järvinen on Simoisen kanssa samaa mieltä.
– Jalalla tekeminen sekä ala -ja keskivartalon voimat ja pidot pitää saada kehittymään. Myös juoksemisen taito keihään kanssa vaatii tekemistä. Kovempaa pitäisi tukijalalle päästä, Järvinen sanoo ja muistuttaa, että vahvuuksiakin löytyy.
– Teemulla on hyvä luontainen heittotaito ja raamit. Teemu on myös kohtuu kimmoisa, ja varsinkin ylävartalossa on luontaista voimaa. Ja on siellä bravureitakin, kuten pirun kovat puristusvoimat. Teemu roikkuu viisi minuuttia tangossa, Järvinen sanoo.
Simosen silmin tulevan harjoituskauden tavoitteet ovat selvillä. Heittämisen ohella tarkoitus on rakentaa fysiikkaa yksi askel eteenpäin.
– Talvella on tarkoitus painottaa jalkojen voimantuottoa ja keskikroppaa. En tiedä, onko fyysisissä ominaisuuksissa mitään hyvää, mitä nyt yliveto on 70 kiloa. Penkki on 110 kiloa ja kaikki jalkahommat tosi heikkoja.
Treeniryhmä motivoi ja kannustaa
Simoisen kuluneen kauden nopea kehitys tuli yllätyksenä Järvisellekin. Vaikka Simoinen on nuoresta ollut mukana piirileireillä, täysipainoinen keihään laji -ja ominaisuusharjoittelu alkoi valmentajan johdolla vasta viime syksynä.
– Syksyllä en osannut ajatellakaan, että vuoden aikana tulisi noin hyvää kehitystä. Pikkuhiljaa rupesi kuitenkin näkymään, että kaverissa on potentiaalia. Nyt hän heitti hyvin jo miesten keihästäkin. 66,46 metriä on tämän ikäiselle kova tulos, Järvinen sanoo.
Simoinen ja Järvinen kiittelevät molemmat Kuortaneen urheilulukion treeniryhmää, joka kannustaa kaikkia eteenpäin.
– Minulla on ollut sikäli helppo työ, että pojat ovat tavallaan potkineet toisiaan eteenpäin. Minun ei ole tarvinnut motivoida heitä harjoittelemaan. Olen saanut keskittyä laadun valvomiseen ja siihen, että asetan riittävän kovat tavoitteet ja vaatimustason harjoittelulle, Järvinen sanoo.
– Juho katsoo viikolla joka päivä meidän aamu -ja iltatreenimmekin. Jos viikonloppuna menee kotiin, saa ohjelman mukaan. Se on hyvä muutaman klopin porukka, Simoinen kiittelee treeniryhmää.
Oppia ja kokemusta helteiseltä EM-areenalta
Teemu Simoiselle 18-vuotiaiden EM-kilpailut Slovakian Banská Bystricassa olivat ensimmäinen kurkistus arvokisoihin. Mitalin ohella tuliaisina oli oppia ja EM-areenalta kokemusta.
– Kyllä se arvokisoihin meno on jatkossa paljon helpompaa, jos sinne pääsee. Tuo kokemus auttaa varmasti, Simoinen sanoi.
Simoisen mukaan ensimmäinen asia, joka Banská Bystricassa pisti silmään, oli 35 asteen lämpö.
– Se oli ensimmäinen pieni järkytys. Hiton kuuma siellä oli. Huoneet olivat tosi lämpimiä, mutta yllättävän hyvin siihen tottui, ja lämpö teki ihan hyvääkin.
Karsinnassa Simoinen oli kolmas heitettyään 69,46. Finaalissa pisimmät heitot olivat ensimmäinen ja viimeinen, jotka kantoivat 72,19 ja 73,24.
– Karsinta oli sellainen normaalisuoritus. Call roomissa kuulin, että joukkuekaveri Roope Mäkitalo oli heittänyt 78 metriä. Ihmettelin, että mitähän siellä on käynyt, menin sitten kentälle, otin parin lämppäheittoa, jotka olivat hyviä. Heitin 69,46, ja tuumattiin, ettei enempää tarvitse heittää.
– Ennen finaalia oli välipäivä. Siinä sai hyvän latauksen, kun makasin päivän sängyssä. Siinä tuli mietittyä, että mitä sitä meinaa tehdä. Ennen finaalia lämpät onnistuivat hyvin ja callingissa, kun katselin poikia, osa oli melko stressaantuneen näköisiä. Koetin pitää itseni suht rentona, ettei rupeaisi jäpittämään.
”Ihan kohtuullisen tuloksen siellä sain”
Finaalissa mestariksi heitti Italian Pietro Villa ennätyksellään 76,04. Kisan tilastosuosikin Puolan Roch Krukowski oli toinen tuloksella 74,84.
– Kisassa ensimmäinen yllätys tuli, kun Roch ei saanut heitettyä kuin 74-metrisen. Toinen oli Pietron 76-metrinen. Se pisti osalla pakkaa sekaisin vähän itsellänikin, Simoinen muistelee.
– En tiedä menikö vähän yliyrittämiseksi, mutta ihan kohtuullisen tuloksen siellä sain. Vika heitto oli sellainen, jonka vain runttasin täysillä läpi. En siinä muuta miettinyt kuin, että täysillä heitän.