Kuulas, syksyinen arki-ilta täyttyy iloisesta kannustuksesta ja kenkien ropinasta hiekkakentällä. Valmentajat ohjeistavat nuoria juoksuradalla kentän päädyssä.
Ollaan Hamulan alakoulun kupeessa Siilinjärvellä. Hiekkakentällä on pituus- ja korkeushyppypaikka sekä vajaan 50 metrin mittainen kolmiratainen juoksupaikka. Koulun kenttä on Siilinjärven Ponnistuksen yleisurheilijoiden kotipesä nyt, kun kunnan yleisurheilukenttä on remontissa.
– Toiveissa on päästä ensi kesänä kentälle hyviin olosuhteisiin. Kentän remontti on siirtynyt monta kertaa, mutta nyt se on käynnissä, sanoo SiiPon valmennuspäällikkö Kari Korhonen. Hamulan koulun pihalla ei näytä, että kukaan kaipaisi parempiin olosuhteisiin. Seuran nuorimmat kirmaavat hiekkakentällä ja pituushyppypaikalla. Korhonen vetää apuvalmentajiensa kanssa yli 12-vuotiaiden treenejä juoksuradalla.
– Tämä on kivaa ja monipuolista. Tätä on mukava tehdä, viisiottelija ja korkeushyppääjä Emma Kammonen, 14, vastaa kysymykseen, mikä SiiPon yleisurheilutreeneissä viehättää.
– Yhteishenki on tosi hyvä. Kaikki ovat kavereita, sanoo pika- ja aitajuoksun parissa viihtyvä Tilda Korhonen, 14.
– Minusta harjoitukset ja varsinkin lajiharjoitukset ovat niitä parhaita hetkiä.
Kaikki ryhmät treeneissä yhtä aikaa
Yhteishenki on taikasana, jolla kymmenen vuotta sitten muutaman perheen uudelleen henkiin puhaltaman SiiPon yleisurheilujaoston ympärille on kasvanut noin 350 henkilön ryhmä.
– Nuoret ovat niin hyviä kavereita keskenään, että haluavat jo siksi tulla harjoituksiin, Korhonen sanoo.
– Meillä on myös pyritty siihen, että ainakin osittain harkkailloissa ovat kaikki ryhmät yhtä aikaa kentällä. Vaikka se tuo välillä vähän tilan ahtautta, pienemmät näkevät samalla esimerkkiä isommista, ja saadaan kuljetusongelmat ratkaistua, kun on sisaruksia.Parhaimmillaan treeneissä on ollut yhtä aikaa jopa 120–130 junioria.
Moniottelut kaiken pohjana
Harjoituksissa pohjaa tulevaisuudelle rakennetaan moniottelupohjaisella tekemisellä.
– Periaatteessa kaikki hallitsevat kaikki lajit kohtalaisen hyvin. Siksi esimerkiksi Seuracupissa pystytään käyttämään urheilijoita eri lajeissa, Korhonen sanoo.
– Siihen pyritään, että lajivalinta tehdään vasta 14–16-ikävuoden korvilla. Sinne asti mennään hyvinkin monipuolisesti, vaikka osalla tekeminen painottuisikin omien vahvuuksien mukaan.
Ponnistuksella on kaksi liikuntaleikkikouluryhmää 4–6-vuotiaille, yleisurheilukoulut on 7–8- ja 9–11-vuotiaille sekä ryhmät yli 12-vuotiaille nuorille. Yleisurheilukoulu- ja yli 12-vuotiaiden ryhmiä on kaikkiaan kaksi. SiiPolla on myös soveltavan yleisurheilun ryhmä lapsille ja nuorille.
– Ohjaajia on 2–3 per ryhmä. Jokaisella ryhmällä on vastuuohjaaja ja apuohjaaja. Vastuuohjaaja suunnittelee harjoitukset, mutta jos tulee poissaoloja, ryhmän ohjaajista kuka vaan pystyy hyppäämään tilalle, Korhonen kertoo.
,
Laadukas toiminta tuo uusia junioreita
Siilinjärvi tunnetaan pesäpallopaikkakuntana. Siilinjärven Pesis kipusi ensi kaudeksi miesten Superpesikseen ja seuran naiset Ykköspesikseen. Junioreista käydään paikkakunnalla kovaa kilpailua, mutta yleisurheilu on pärjännyt siinä hyvin.
– Täällä ollaan joukkueurheiluorientoituneita osin jo historiallisista syistä. SiiPella on täällä pitkät juuret, hyvää menestystä ja erittäin laadukasta toimintaa. Me olemme kuitenkin onnistuneet luovimaan mukana kohtalaisen hyvin, Korhonen sanoo.
– Olemme saaneet hyvää palautetta laadukkaasta toiminnasta ja sitä kautta on tullut uusia harrastajia. Meidän ei ole tarvinnut hirveästi markkinoida itseämme. Korhosen sanoihin on helppo uskoa. Vain hyvä toiminta voi kasvattaa harrastajamääriä paikkakunnalla, jossa harjoittelun puitteet ovat verrattain karut.
– Nyt remontin aikana tilannetta pelasti aika paljon se, että meille tehtiin heittokenttä Hamulan vanhan koulun luokse. Siellä on nyt moukarin, kiekon ja kuulan suorituspaikat, Korhonen sanoo.
– Kesällä on käyty myös Maaningan kentällä parinkymmenen kilometrin päässä. Ollaan Mahdin kanssa pidetty kerran viikossa yhteisharjoitukset. Talviharjoittelutiloja ei ole kuin koulujen salit. Lajiharjoituksia käydään tekemässä Kuopio-hallissa.
Seuracup ja viestit innostavat kilpailemaan
Siilinjärven Ponnistuksessa ei ole ongelmia innostaa junioreita kilpailemaan.
– Itse näen, että meidän vahvuutena ovat olleet viestikilpailut ja Seuracup. Niillä, eli joukkuekilpailuilla saadaan junioreita kiinnostumaan kilpailemisesta, sanoo SiiPon valmennuspäällikkö Kari Korhonen.
– Lähdettiin neljä vuotta sitten priorisoimaan Seuracupissa mukana olemista. Nyt kaikki odottavat Seuracupia. Vanhemmat kyselevät, että milloin on piirikisat, ettei laiteta lomia niille päiville. Korhosen mukaan kilpailemisen alkuun nuoria on opetettu ja kannustettu seuran sisäisillä kilpailuilla ja seurakilpailuilla.
– Niihin on saatu hyvin nuoria mukaan. Olemme myös tukeneet kilpailevia nuoria kilpailumaksuissa ja huolehtineet, että meillä on aina hyvä seurahenki kentällä. Vanhemmat istuivat aina yhdesssä katsomossa.
,
,
Oma laji löytyi SiiPon treeneistä
Riku Tenhunen, Tilda Korhonen ja Emma Kammonen ovat löytäneet oman lajinsa Siilinjärven Ponnistuksen treeneissä ja edustivat seuraa Saarijärvellä junioreiden SM-kisoissa. Tenhunen, 14, aloitti urheilu-uransa jääkiekon parissa, mutta viihtyy nyt heittolajien parissa. Oman ikäluokan SM-kisoista heltisi kuulassa ja moukarissa neljäs ja viides sija.
– Pelasin jääkiekkoa 10-vuotiaaksi. Sitten vanhemmat toivat ensimmäistä kertaa yleisurheiluharjoituksiin ja muutaman harjoituskerran jälkeen yleisurheilu vaihtui jääkiekon tilalle. Yksilölaji miellytti enemmän, Tenhunen sanoo. Tenhunen harjoittelee 6–8 kertaa viikossa.
– Ryhmäharkoissa on tosi paljon juoksuja, koordinaatioita ja tehdään eri lajeja. Omatoimisissa on enemmän lajitreeniä ja oheisharjoituksia. Minusta lajiharjoitukset ovat parhaita. Tenhunen kiittelee myös SiiPon hyvää ryhmähenkeä.
– Vuosi vuodelta yhä enemmän kaikki kaverit ovat alkaneet olla täältä yleisurheilun parista, Tenhunen tunnustaa.
Naapuri vinkkasi, jalkapallo jäi
Tilda Korhonen, 14, on ehtinyt olla yleisurheilun parissa jo vuosia. Hän kilpaili kesällä ikäluokkansa SM-kisoissa kiekon- ja moukarinheitossa.
– Rupesin yleisurheilemaan jo aika pienenä. Teen aika monipuolisesti kaikkia lajeja. Aitajuoksut ja pikamatkat ovat minulle ehkä kaikkein omimpia, Korhonen sanoo.
– Harjoituksia on 6–8 kertaa viikossa. Kaksi kertaa viikossa on ryhmäharjoituksia, ja muuten ne ovat omatoimisia. Emma Kammosen, 14, urheilu-ura alkoi jalkapallon parissa, mutta yleisurheilu tuli heti rinnalle. Kesän SM-kisoissa hän kilpaili korkeushypyssä ja syksyn moniotteluissa viisiottelussa.
– Naapuri oli harrastanut SiiPossa yleisurheilua ja vinkkasi äidille, että kannattaisi kokeilla. Kivaa ja monipuolista tämä on ollut. SM-kisat oli tälle kaudelle tavoitteena ja sinne pyritään taas ensi kaudella, Kammonen sanoo. Entä kuka on Tenhusen, Korhosen ja Kammosen mielestä tällä erää Suomen paras yleisurheilija.
– Antti Ruuskanen, Elmo Lakka ja Ella Junnila, kuuluvat vastaukset.