Tero Pitkämäelle ei jäänyt juuri jossiteltavaa Pekingin MM-finaalin jälkeen. Uran seitsemäs arvokisamitali oli väriltään pronssinen, mutta siihen piti heittää 87,64. Monissa arvokisoissa tuolla heitolla olisi pokattu mestaruus.
– Hopeaan olisi voinut olla mahdollisuus, mutta se heitto oli pitänyt heittää kolmella ensimmäisellä kierroksella. Sen jälkeen alkoi olla puhti pois, Pitkämäki totesi.
Julius Yego toteutti Pekingissä unelmansa. Hän voitti ensimmäisenä kenialaisen keihäänheiton maailmanmestaruuden ja vielä kaikkien aikojen tilaston kolmostuloksella 92,72. Egyptin Ihab Abdelrahman oli huipputasokkaassa kilpailussa toinen kesän parhaalla tuloksellaan 88,99.
– Ensimmäinen heitto oli oikeastaan kaikkein paras, Pitkämäki muisteli tasaista sarjaansa.
Pitkämäki heitti ensimmäisellään vajaat 84 metriä, mutta neljännellä ja kuudennella yli 87 metriä (87,64 ja 87,34). Hän taisteli hopeasta loppuun saakka.
– Se oli minun urani kovin kilpailu, Pitkämäki tunnusti.
Se oli helppo kenen tahansa nähdä. Koskaan aiemmin ei MM-kisoissa kuuden parhaan joukkoon ole vaadittu yli 86 metrin heittoa. Nyt Saksan Thomas Röhler oli neljäs heitettyään 87,41 ja Antti Ruuskanen viides tuloksella 87,12. Kuudes oli karsinnan voittanut saksalainen Andreas Hofmann, joka heitti 86,01.
– Yegon heittoon minulla ei nyt olisi ollut mitään mahdollisuuksia, Pitkämäki tunnusti.
Pitkämäki: Jännitti aika paljon
Pitkämäen heitto toimi hyvin läpi finaaliin, vaikka väsymys hiipi puseroon pikku hiljaa kilpailun aikana.
– Tekniikka alkoi toimia lopussa paremmin, mutta toisaalta akku alkoi olla tyhjä.
Aivan kilpailun lopussa Pitkämäki sai jännätä, tuleeko Röhler vielä ohi ja pronssille, mutta saksalainen jäi reilun parinkymmenen sentin päähän.
– Kyllä se jännitti paljon, Pitkämäki tunnusti ja kertoi ylipäätään jännittäneensä finaalia aika lailla.
– Kun pääsin kentälle, jännitys laukesi. Se on kumma juttu.
Ruuskastakin jännitti, mutta tuohon tunteeseen sekoittui ripaus huolta. Oikean jalan lähentäjässä alkoi tuntua kipua samaan tapaan kuin Turun Paavo Nurmen kisoissa kesäkuussa. Tuon kilpailun jälkeen Ruuskanen piti tauon kilpailuista.
– Karsinnassa piti yrittää heittää täysille, paikat menivät hapoille ja nivus pääsi kipeytymään. Sitä hoidettiin hyvin, mutta verkkakentällä en saanut hyviä heittoja ja jalassa oli tuntemuksia myös kentällä verryttelyheitoissa ennen kilpailua, Ruuskanen sanoi.
– Onneksi oli lämpögeeliä. Ja onneksi oli Kimmo Kinnuselta saatu lähentäjälämmitin. Sillä kramppi suli.
Ruuskasen paras heitto syntyi kolmannella kierroksella kahden vaisumman heiton (76,24 ja 81,29) jälkeen.
– Kaksi ensimmäistä heittoa olivat kuin juoksuharjoituksia, Ruuskanen totesi nivuskrampin vaikutuksista.
”Ei menneet hartiat luimuun”
Vaikka kuluvan kauden tilasto povasi kovatasoista kilpailua, finaalin taso oli Ruuskaselle pieni yllätys.
– Huikea, tasainen kisa, jossa melkein kellä vaan oli mahdollisuuksia hopealle asti, Ruuskanen totesi.
Ruuskanen olisi mieluusti jättänyt kolmannen heiton jälkeen yhden kierroksen väliin ja yrittänyt sitten kovaa tulosta, mutta siihen ei ollut varaa, kun pitkiä kaaria tuli satamalla.
– Pitkämäki ja Röhler pommittivat koko ajan 85 metriä ja kun molemmat menivät edelle, oli pakko yrittää taistella pronssista.
Yegon huippuheiton Ruuskanen ei antanut vaikuttaa.
– Osalla lähti silmät pyörimään Yegon heiton jälkeen. Itse olin päättänyt ennen kilpailua, etten anna muiden heittojen vaikuttaa ja siinä onnistuin hyvin. Ei mennyt hartiat luimuun Yegon heitosta.
MM-pronssi teki Pitkämäestä ainoan mieskeihäänheittäjän, jolla on MM-kisoista kulta, hopea ja pronssi.
Suomi on saanut 2000-luvulla kolme mitalia ja 7 pistesijaa, joista keihään osuus on 2/5. Keihäänheittäjät ovat siis käytännössä kannatelleet yleisurheilua, Asko Härkönen muistuttaa.
,
Yego ohitti superheitolla poikavuosien idolinsa
Keihäänheiton mestaruus ja kaikkien aikojen tilaston kolmossija tuloksella 92,72 maistuivat Julius Yegolle Pekingin MM-kisoissa. Tulos syntyi kolmannella heitolla ja Yego päätti kilpailun yliastuttuun noin 91 metrin heittoon.
– Katsoin Ateenan 2004 olympialaisissa Andreas Thorkildsenin ja Tero Pitkämäen heittoja ja innostuin lajista tosissani, vaikka olin tosin aina tykännyt heitellä keppejä ja kiviä. Nyt nousin heidän edelleen kaikkien aikojen tilastossa, se on huikeaa, Yego tuumi.
Yego kertoi keskittyneensä koko kauden nimenomaan MM-kisoihin ja kunnonajoitus onnistui. Hän jakoi vuolaasti kiitosta valmentajalleen Petteri Piiroselle, jonka kanssa hän tehnyt yhteistyötä jo hyvän aikaa. Piirosen valmennuksessa harjoittelee myös egyptiläinen MM-hopeamitalisti Ihab Abdelrahman.
Missä Yego on tällä erää muita edellä?
– Ristiaskelhypyssä. Se hyökkäys sinne vetovaiheeseen, se on ihan ylivoimainen, Piironen vastaa.
MM-finaalissa Yegon paras ase alkoi toimia vasta kolmannessa heitossa.
– Ensimmäisessä heitossa Julius hyppäsi ristiaskelissa vasemmalla ja löi tukijalan vasemmalle sillä seurauksella, että tuki petti. Se oli asia johon piti keskittyä, eli ettei ristiaskelhyppy lähden vasemmalla, jolloin sinne kaatuu koko kehon painopiste.
– Kolmannessakin heitossa ristiaskelhyppy lähti vähän vasemmalle, mutta se ei haitannut, kun se oli ajoituksellisti muuten täydellinen, eli käsi jäi taakse, kun tuki pamahti maahan. Näki heti, että se on kaukana, kun keppi irtosi kädestä.
Yego harjoittelee Piirosen ohjeiden mukaan, mutta omillaan Keniassa. Ennen Pekingin kisaa Piironen oli viikon verran paikan päällä viimeistelemässä Yegon kuntoa.
– Viimeisen viikon aikana tehtiin yksi heittoharjoitu, Piironen sanoo.