Antti Ruuskanen sai hyviä uutisia Rion olympiakisojen keihäänheiton karsinnasta. EM-kisojen finaalissa loukkaantunut kroppa kesti hyvin täysvauhtista heittämistä.

– Ekaan heittoon pistin kaikki peliin. Ihan riskillä. Päätin, että katsotaan mitä paikat sanoo, ja ne eivät sanoneet mitään. Ihan hyvälle tuntui, Ruuskanen tuumi.

Tuo ensimmäinen heitto kantoi 82,20 ja vei Ruuskasen loppukilpailuun karsinnan 11. sijalla. Ennen paikan ratkeamista Ruuskanen epäonnistui toisessa heitossa ja jätti kolmannen käyttämättä. Mutta miksi?

– Pelasin kerrankin upporikasta- ja rutiköyhää. Huonolla matikkapäällä laskin, että tuolla voisi päästä jatkoon ja nyt kävi tuuri, Ruuskanen sanoi.

– Se on paha heittää, jos on sellainen tilanne, että ehkä pääsee finaaliin (edellisellä heitolla). Se näkyi heti toisessa heitossa. Ajattelin, että kun kovin moni ei mennyt toisella kierroksellakaan ohi, tein rohkean ratkaisun ja se kannatti.

Loppukilpailussa Ruuskanen heittää ainoa suomalaisena. Tero Pitkämäki oli karsinnassa 21. heitettyään 79,56 ja Ari Mannio 27:s kiskaistuaan 77,73. Finaaliin vaadittiin 81,96.

Walcott ja saksalaiset vireessä

Karsinnasta muodostui varsin kovatasoinen. Olympiavoittoa puolustava Trinidadin Keshorn Walcott vei voiton kauden parhaallaan 88,68. Saksalaiset Johannes Vetter ja Julian Weber olivat toinen ja kolmas tuloksin 85,96 ja 84,46.

Maailmanmestari Julius Yego palasi pitkältä kilpailutauolta ja heitti kolmannellaan 83,55 joka toi kuudennen sijan. Maailmantilaston kärkimies Saksan Thomas Röhler meni jatkoon yhdeksäntenä heitettyään 83,01.

Pitkämäen ohella nimekkäin putoaja oli tuore Euroopan mestari Zigismunds Sirmais, joka oli kahdeksas tuloksella 80,65.

Mitä finaalista pitää heittää voittoon?

– Varmaan päälle 86-87 metriä. Sillä se irtoaa, Ruuskanen veikkaa

Pitkämäki: Tuttu varmuus puuttui

– Tuttu varmuus puuttui, Pitkämäki tuumi heitoistaan. Hän sai kolmeen heittoonsa nousevan tulossarjan 77,91, 78,58 ja 79,56, mutta tulokset olivat muuta kuin mitä Pitkämäki tavoitteli.

– Harjoituksissa pääsin eteenpäin, mutta heittäminen oli vielä liian vaihtelevaa. Vähän hätäiseksi meni tekeminen, tekniikka kaatui ja tulos jäi tuollaiseksi, Pitkämäki linjasi.

– Potentiaalia heitoissa oli. Olisi vaan saanut tekniikan korjattua, niin olisi voinut keihäs lentääkin.

Kuinka paljon reiden lähentäjän jänteen operoiminen keväällä vaikutti siihen, että kauden arvokisat eivät onnistuneet?

– On se tietysti iso tekijä, kun maalis-, huhti -ja toukokuu meni vamman kanssa tapellessa. Ne ovat meille heittäjille aika tärkeitä kuukausia. Siinä se rakennetaan se heitto. Nyt se näkyi siinä, että heitot olivat hirveän vaihtelevia. Välillä meni hyvin, sitten tulos tippui kymmenen metriä, vaikka heittäessä tuntui ihan samalta, Pitkämäki sanoi.

Alkukauden 85 metrin heitossa näkyi Pitkämäen mukaan vielä rippeitä viime vuoden itseluottamuksesta.

– Se oli sitä, että 85 menee vaikka vettä sataa. Se alkoi sitten kaatua, kun tuli huonoja heittoja. Tatsi katosi.

Toinen perättäinen arvokisojen karsinnan epäonnistuminen kismitti silmin nähden, vaikka Pitkämäki epäili, että mitalitaistoon ei olisi ollut rahkeita, vaikka finaaliin olisi päässyt.

– En tiedä olisinko pystynyt mitalista taistelemaan, veikkaa, että ne menevät kovilla tuloksilla.

Mannio: Heitto ei ole varmalla pohjalla

Tekniikan kanssa oli ongelmia myös Manniolla.

– Mitä kovempi paikka, sitä helpommin sortuu, kun heitto ei ole tarpeeksi varmalla pohjalla. Ensimmäisessä olisi ollut potentiaalia, mutta se lähti aika raakasti kyntämään. Kaksi muuta olivat aika pehmoisia. Ensimmäinen olisi voinut olla hyvä.

– Yritin kisan aikana saada heiton loppua rennommaksi, mutta käsi varasti entistä raa’aemmin.