Antti Ruuskanen luovutti vanhan kilpakeihäänsä ja Rio de Janeiron olympiakisoissa käytössä olleet piikkarit Urheilumuseon kokoelmiin Helsingissä torstaina.

Kirjallisia muistoja keihäänheiton entisen huippunimen uran varrelta on tarjolla ensi viikolla. Silloin ilmestyy Leena Lehtolaisen kirjoittama ja Tammen julkaisema elämänkerta Antti Ruuskanen – Rätingin paikka.

Vanhojen kilpailuvälineiden luovuttaminen Urheilumuseolle ei ajanut kaihon tunteita Ruuskasen pirtaan. Oma urheilu-ura on eletty ja historiaa.

– Siitä ei ole huolta, että olisin tekemässä comebackiä, Ruuskanen veisteli hyväntuuliseen tapaansa.

– Aikaakin on vierähtänyt sen verran, että on mukava luopua näistä tavaroista, vaikka ne omalla uralla olivat tärkeässä roolissa ja niihin sisältyy muistoja, Ruuskanen totesi.

”Noilla on taidettu heittää Pielaveden ennätyskin”

Urheilumuseossa on 35 000 esineen kokoelma, joista noin tuhat esinettä on kerrallaan esillä. Ruuskanen kasvatti kokoelmia Tero Pitkämäeltä aikanaan hankitulla Nordic Airglider -hiilikuitukeihäällä ja Asicsin piikkareilla.

– Noilla piikkareilla olen ollut Suomea edustamassa Rion olympialaisisissa ja niillä on taidettu heittää Pielaveden ennätyskin, Ruuskanen viittasi Porin 2015 Kalevan kisoihin, jotka hän voitti ennätyksellään 88,98, ja vei urallaan 88,22 heittäneeltä Juha Laukkaselta Pielaveden ennätyksen.

– Noita kenkiä minulla oli kaksi paria ja vielä treenikengät erikseen. Näitä käytin pelkästään kisoissa, Ruuskanen muisteli.

Keihäällä heti kenttäennätys, sittemmin kärki katkesi

Ruuskasen Urheilumuseolle luovuttaman keihään tie alkoi kenttäennätyksellä ja päättyi ”ojaheittoon”.

–  Halusin tuollaisen keihään sen jälkeen, kun heitin Ruotsi-ottelussa 2012 sellaisella kovan 85-metristen heittojen sarjan, Ruuskanen muisteli.

– Tero Pitkämäki sanoi, että hänellä on noita kaksi ja voisi toisesta luopua. Hommasin sitten Terolta keihään ja heitin sillä syksyllä Parikkalassa Hannu Siitosen kisassa kenttäennätyksen 83,28.

Parikkalan kisa oli Ruuskaselle kauden päätöskilpailu. Keihään ura päättyi  2014, kun Ruuskanen harjoitteli Tanhuvaaran Urheiluopistolla.

– Heitin silloin Tanhuvaarassa toisen ”ojaheiton”. En yhtä pitkän kuin ensimmäisellä kerralla, mutta ojan penkalle tullessaan keihäs osui kiveen ja kärki meni poikki. Se vaikutti painopisteeseen ja keihään pituuteen, eli sillä ei enää pystynyt heittämään, Ruuskanen kertoi.

Ensimmäinen ”ojaheitto” johon Ruuskanen viittasi, syntyi samalla kentällä syksyllä 2007. Silloin Ruuskanen heitti 87,88, mutta heitto meni yli kentän alastuloalueelta ja putosi kentän päädyssä olevaan ojaan.

”Minä pääsin helpolla, Leena teki valtavan työn”

Olympiahopeaa, Euroopan mestaruuden ja EM-pronssin sekä yhdeksän Kalevan kisojen mitalia tuoneen uransa vaiheita Ruuskanen on käynyt läpi kirjailija Leena Lehtolaisen kanssa Antti Ruuskanen – Rätingin paikka -elämänkertaa varten.

– Tätä käynnisteltiin jo 2018, mutta en ollut silloin vielä valmis siihen. Nyt olin ja hieno, pitkä reissuhan se oli, mutta minä pääsin helpolla. Leena teki valtavan työn, kun hän jututti minua ja muita ihmisiä, Ruuskanen kiittelee kirjailijaa.

– Hymy on tullut monta kertaa ja naurun rehakka noista tarinoista, mitä siinä kirjassa on. Tietyllä tavalla ne ovat myös herkistäneet. Hienosti on taiteilija osannut ne jutut kirjoittaa.

Lippulaivana tuhkalannoitus helikopterilla

Oma tarmonsa Ruuskanen on uransa jälkeen suunnannut paitsi perhe-eloon myös Tero Pitkämäen kanssa käynnistämäänsä Pitkämäki & Ruuskanen Forest Oy -yhtiön toimintaan.

– Metsähakkuita ja harvennuksia tehdään, eli koneellista metsäpuun korjuuta. Lippulaivana meillä on tuhkalannoitus helikopterilla, Ruuskanen kertoo.

– Moni kysyy, miksi yhtiön nimessä on Teron nimi ensin. No, koska hänellä on enemmän arvokisamitaleita. Pitäähän se arvojärjestys olla, vaikka taitaa se olla aakkosissakin ensin, Ruuskanen hymyilee.

Pitkämäki on yhtiössä hallituksen puheenjohtaja ja Ruuskanen toimitusjohtaja.