Mikä jäi mieleen omalta aktiiviuralta, Ringa Ropo kysyi yleisurheilun nuorten maajoukkueen leirin luennolla Liikuntakeskus Pajulahdessa ja vastasi:
– Intohimo. Se jäi omasta urasta mieleen. Intohimo oli se, mikä minua viitoitti, Ropo sanoo.
Ropon, 52, kuulijakunta on pääosin nuoria pika- ja aitajuoksijoita, pituushyppääjiä ja kolmiloikkaajia, jotka osallistuivat nuorten maajoukkueen syksyn ensimmäiselle leirille Liikuntakeskus Pajulahdessa.
Naisten pituushypyn SE:n haltijan, EM-hallien mitalistin ja moninkertaisen Suomen mestarin aiheena on asenne. Sitä häneltä tai toisena puhujana luennolla olleelta kolmiloikkaaja Johan Meriluodolta ei oman uran aikana puuttunut.
– Jos haluaa menestyä, pitää ymmärtää, ettei mikään tai kukaan ulkopuolinen taho voi ottaa siitä vastuuta. Menestykseen vaaditaan omaa tahtoa. Ei edes raha tai sen puute voi olla menestyksen esteenä, Ropo kiteytti.
Omalla urallaan Ropo mittasi motivaationsa moneen kertaan. Rankimmin silloin, kun selkävamma pakotti jättämään nuoruuden rakkauden, korkeushypyn.
– Hyppäsin 17-vuotiaana hallissa 186. Ajattelin silloin, että tässä on maailman auki, mutta alaselästä löytyi nikamaliukuma ja se jouduttiin jäykistämään. Vamma oli peräisin kolhusta, joka tuli, kun laskin uima-altaaseen, jossa ei ollut vettä, Ropo muistelee.
,
Selkä kestää kuusi hyppyä
Selkäleikkauksesta toipuminen oli kahden vuoden projekti, jonka Ropo huipensi Suomen mestaruuteen Kuopion Kalevan kisoissa 1987.
– Se episodi ei unohdu. Lääkäri sanoi, että voit hypätä kuusi hyppyä pudotukset mukaan lukien. Siinä sai todella miettiä, mitä tekee. Se jäi minulle viimeiseksi korkeushyppykilpailuksi.
Pituushyppääjänä Ropo voitti hallikisat mukaan lukien 11 Suomen mestaruutta, ponnisti edelleen voimassa olevan SE:n 685 ja oli EM-hallikisoissa kolmas.
Ilman vastamäkiä nuokaan saavutukset eivät irronneet.
– 23-vuotiaasta lähtien olin joka vuosi leikkauspöydällä. Ei mitenkään tavoittelemisen arvoista, Ropo muistelee, ja kysyy mitä tästä pitäisi oppia?
– On tärkeää pohtia ja miettiä omaa väsymystä ja jaksamista. Maitohappo lihaksessa tuntuu pahalta, mutta joskus kipukynnyksen ylimeneminen on tärkeää, Ropo sanoo.
– Pitää oppia tuntemaan, milloin se kannattaa tehdä. Itse olen opettanut, että jos kivun tuntemus on terävä, silloin pitää pysähtyä ja miettiä, mistä on kyse.
– Myös valmentajan pitää näissä asioissa olla korvat töröllään. Hän ei kuitenkaan pääse urheilijan ihon alle. Siksi urheilijan pitää tuntea itsensä.
,
,
Keskustele menestyjien kanssa
Nuorten urheilijoiden arjen työkalupakkiin Ropo tarjosi tukun vinkkejä.
– On todella tärkeää, millaisella alustalla yönsä nukkuu. Hyvä sänky on tärkeää. Itse koin olevani väsynyt, jos en nukkunut 8-9 tuntia yössä. Nuori urheilija ei sitä ehkä huomaa, mutta aivot ja keho eivät vaan palaudu, jos ei nuku tarpeeksi, Ropo sanoo.
– Kuinka monelle hapan-emäs -tasapaino on tuttu asia, entä vapaat radikaalit, Ropo kysyy ja käsiä nousee. Ropo viittaa ennen muuta proteiinien ja kasvisten tasapainoon, joilla elimistön happo-emästasapaino ja rasva-aineenvaihdunta pysyvät kunnossa.
– Etsikään tahot, joiden kanssa saatte puhuttua ravintoasiat kuntoon, jos ne eivät vielä kunnossa. Jokaisen kannattaa hankkia tuekseen huippu-urheilua ymmärtävä ruoka-asiantuntija.
Ropo muistaa, kuinka hän sai nuorten maaottelusta palkinnoksi henkilövaa’an. Aikansa erikoista palkintoa ihmeteltyään, hän käytti sitä läpi uran aamuin illoin.
– Jokaisen on syytä miettiä tätä omalla kohdallaan. Minulle painontarkkailu tarkoitti vain sen miettimistä mitä syön ja miten se vaikuttaa painoon, Ropo sanoo ja varoittaa menemästä liiallisuuksiin.
Myös fysioterapeutti sekä suora, keskusteleva yhteys lääkärin kanssa kuuluvat Ropon mielestä nuoren urheilijan apujoukkoihin.
– Tärkeintä on, että kaikki elämään liittyvät aikataulut sulautetaan urheilun aikatauluihin. Menestys ei tule vahingossa, Ropo sanoo.
– Keskustelu menestyjien kanssa ja harjoittele itseäsi parempien seurassa.