Thomas Röhleriä pännii yleisurheilun vaisu asema Saksan tv-tarjonnassa. Keihäänheiton viime kesän Timanttiliigan lajivoittaja murehtii, että nuoria on vaikea saada innostumaan lajista, kun sen näkyvyys televisiossa on heikko.
– Saadaan olla tyytyväisiä, jos Saksan mestaruuskisoista on puolisen tuntia tv:ssä. Timanttiliigan kisoja ei näy lainkaan. Ei maksullisilla eikä maksuttomilla kanavilla, heittäjä tuumii harjoitusleirillään Portugalissa.
Timanttiliigan kilpailut muodostavat rungon Röhlerin MM-kisakesän kilpailuille. Hän soisi, että hänen ja muiden lajin saksalaisten kärkinimien tekemiset näkyisivät Saksassa.
– Sanomalehdet ja internetmedia seuraavat lajia, mutta ne haluavat tarinoita. Niille on parempi, jos urheilija joutuu vaikeuksiin tai vaikka keihäs rikkoutuu.
Röhlerin viime kesän kilpailujen punoma tarina kelpasi saksalaismedialle. Nuori jenalaisheittäjä kiskaisi sydänkesällä Pariisissa ennätyksensä 84,74, joka koheni pian Glasgow’ssa lukemiin 86,99.
Ennätysheitot nostivat Zürichin EM-kisojen menestysodotukset pilviin ja romahtivat finaalissa, kun piikkari ei purrut Letzigrunden radan päällysteen pintaan.
– Pinnan kovuus yllätti. Se luisti kuin pelti, mutta siitä opittiin, EM-finaalin jumboksi hiipunut heittäjä muistelee.
Ennätys on nyt hyvissä lukemissa
Finaalin jälkeen Röhler muistaa monen sanoneen, että nyt täytyy vain unohtaa tappio nopeasti. Heittäjää omien ja yleisön toiveiden rikkoutuminen ei kuitenkaan jäänyt kiusaamaan, sillä syy epäonnistumiseen ei ollut kunnonajoitus, tai hermojen pettäminen.
– Kun jalka luisti heitossa siihen tapaan, tiedettiin mitä tehdä, kun tultiin samalle kentälle Timanttiliigan finaaliin pari viikkoa myöhemmin, Röhler sanoo.
– Etsittiin terävämmät piikit piikkariin ja koetettiin muuttaa tekniikkaa, ja lyödä vasen jalka vähän tukevammin maahan.
Timanttiliigan finaalin Röhler voitti ennätyksellään 87,63.
– Se mitä kesästä jäi käteen, on ennätys. Minun tekemisiä arvioidaan nyt suhteessa siihen. Se on 23-vuotiaalle heittäjälle hyvissä lukemissa. Harjoittelua voi siis jatkaa nykyiseen kiireettömään tahtiin.
Ruuskasen kanssa frisbeetä
Portugalin Algarvessa Röhler on jatkanut harjoitteluaan samalla leiripaikalla Antti Ruuskasen ja monien muiden heittäjien kanssa. Ruuskanen ja Röhler tapaavat heittää valmentajineen yhdessä frisbeetä ja tai palautella harjoituksista pöytätenniksen parissa.
– Kilpailijoita ei kai voi sanoa ystäviksi keskenään, mutta ei ole mitään syytä, etteikö meillä voisi olla hauskaa yhdessä. Voidaan puhua niin heittämisestä kuin kaikesta muustakin. Meillä ei ole tarvetta esittää mitään, Röhler sanoo ja kiittelee Ruuskasta mainioksi seuramieheksi.
– Antti on hauska mies. Hänellä riittää sutkautuksia joka tilanteeseen.
Röhlerin kilpailukausi alkaa Ruuskasen ja Tero Pitkämäen tapaan Timanttiliigan avauksessa Dohassa 15. toukokuuta. Saksalainen heittää kesällä myös Paavo Nurmi Games -kisoissa ja näillä näkymin myös joissakin Eliittikisoissa.
– Harmi, ettei Paavo Nurmi Games ole vielä Timanttiliigan kilpailu. Se oli jo viime kesänä todella hyvä paikka kilpailla, Röhler sanoo.
,
Röhler: Hyppääjän tausta iso vahvuus heittäjänä
Thomas Röhler aloitti yleisurheilijan uransa kolmiloikkaajana. Jenassa liikuntatieteitä ja taloutta opiskeleva heittäjä uskoo hyppytaustan olevan yksi hänen vahvuuksistaan keihäänheittäjänä.
– Olin nuorena liian pieni heittäjäksi, joten keskityin korkeushyppyyn ja sitten kolmiloikkaan, jossa olin 17-vuotiaiden Saksan mestaruuskisoissa kahdeksas, Röhler muistaa.
– Sitten päätin tehdä sitä mistä eniten pidän. Tykkäsin jo penskana heitellä kaikkea, ja nyt kai voi sanoa, että tein oikean ratkaisun.
Röhler uskoo, että hyppääjän taustalla hän kykenee viemään heiton vauhdinjuoksun ristiaskeleineen tasaisen varmasti läpi vaikeissakin oloissa.
– Hyppääjänä opin myös ottamaan riskejä, heittäjä hehkuttaa.
Kroppa kuntoon ja sitten heittoa hakemaan
Röhlerin harjoituskauden keskeinen tavoite ja teema on valmistautua heittämiseen, eli ”rakentaa kroppa sellaiseen kuntoon huhtikuun puoliväliin mennessä, että siihen voi luottaa”.
– Heittäminen on sitten oma juttunsa. Siinä on kyse aistimuksesta ja dynamiikasta. Heiton löytäminen kestää aina aikansa. Jonkun mielestä minun on nyt helppo palata 87 metrin heittoihin, mutta eihän se niin ole, Röhler sanoo.
Valmentajansa Harro Schuchowin kanssa Röhler tapaa tehdä muutoksia harjoitteluunsa jopa viime kesän tapaisen huippukauden jälkeen.
– Nyt tehtiin pikku viilauksia harjoituskauden viikkotason rakenteeseen ja voimaharjoitteluun, Röhler kertoo
Röhlerin sanoo, ettei mittaa heittojaan harjoituksissa ja maksimirautojen testaamisesta punttisalillakin on luovuttu.
– Voimaharjoittelussa ei ole yritetty keksiä pyörää uudelleen. Tehdään aika normaalijuttuja, mutta painotetaan ehkä toistomääriä maksimia enemmän. Joku
8 x 120 kiloa työntövetona ei ole mikään ongelma, Röhler kuvaa perusvoimiaan.
Räjähtävyyttä ja irtiottotehoja Röhler hakee kuulanheitoista suomalaisten tapaan.
– Niissä tosin en ole järin hyvä. Pään yli taakse heitän reilut 24 metriä ja pään yli eteen noin 21 metriä
Keihäs lentää nyt kuin pitää
Keihäällä heittämisen Röhler aloittaa ilmoista riippuen joulun jälkeen.
– Meillä ei ole mahdollisuuksia heittää keihästä hallissa, joten syksyllä heitämme paljon erilaisia palloja. Tammikuun ensimmäisellä etelän leirillä hain tuntumaa keihäällä. Maaliskuussa pääsin Saksassa heittämään ulkona, mutta sitten tuli taas toviksi lunta. Oikeastaan vasta nyt on alettu heittää keihästä lujempaa.
– Harjoitusheittoja en mittaa, mutta olen tyytyväinen siihen miten keihäs lentää juuri nyt, Röhler sanoo.