Sara Francisilla, 17, oli huipulle tähtääviä tavoitteita jalkapallossakin, mutta pikajuoksu vei kolme vuotta sitten voiton. Nyt nuori kiuruveteläinen on jo voittanut aikuisten SM-hopeaa hallissa ja juossut satasella ennätyksekseen 11,83.

– Pikajuoksu tuntui luontevalta, sellaiselta omalta jutulta, Francis muistelee ensimmäisiä mietteitään lajia kokeillessaan.

Francis harrasti pitkään ja innokkaasti myös jalkapalloa 15-vuotiaaksi asti. Hänen Chris-isänsä muutti Suomeen 1987 ja pelasi useissa savolaisseuroissa. Lajivalinnan tekeminen yleisurheilun ja pikajuoksun eduksi ei ollut aivan helppoa.

– Olihan se aika vaikeaa, kun molemmat kuitenkin olivat minulle tärkeitä lajeja. Oli paljon ihmisiä, jotka auttoivat päätöstä tekemään. Osasin kuitenkin itse päättää, mitä haluan tehdä. Päätös oli oikea, vaikka se tuntui vaikealta, Francis sanoi.

Mikä oli vahvuutesi jalkapalloilijana?

– Juoksin aika paljon edestakaisin, osasin varmaan tehdä maalejakin. Ne olivat ehkä minun vahvuuteni. Juoksin ja vedin maaleja. Oli minulla unelmana päästä isompiin piirisarjapeleihin ja maajoukkueeseen. Jalkapallossakin oli tavoitteita.

Pikajuoksun ja jalkapallon lisäksi Francisin taustalta harrastuslistalla on voimistelua, jääkiekkoa ja taitoluistelua.

– Ehkä pari viikkoa, mutta se ei ihan ollut minun juttuni, hän nauraa.

Vaikka isä Chris ei ollut pikajuoksija, isän kokemus urheilusta auttaa tytärtä.

– Olen oppinut isältäni, että pitää olla sinnikäs, ei pidä luovuttaa, eikä kuunnella mitä muut sanovat. Pitää olla vahva. Iskä antaa paljon hyviä ohjeita, sillä kuitenkin on kokemusta.

Francisin valmennuksesta vastaa Tapani Turunen, jota pikajuoksija kehuu varauksetta:

– Tosi mukava. Hänelle on helppo jutella, välimme ovat läheiset. Minulla on hyvä luotto hänen tekemiseensä.

Francis on saanut harjoitella terveenä. Kehitystä on tullut, joten harjoittelua ei ole ollut tarpeen isommin muuttaa.

– Tehoja olemme nostaneet. Muuten ei lähdetty muuttamaan hirveästi mitään. Mieluisimpia treenejä ovat nopeusharjoitukset, lisäksi tykkään lajivoima- ja kimmoisuusjutuista tosi paljon.

”Ennen saatoin olla ihan jännityksissä jostain pikkukisoista, nyt osaan olla niissä tilanteissa”

Francisilla on takanaan hyvä harjoituskausi, johon mahtui muun muassa hyviä onnistumisia hallissa. Tuloksena oli muun muassa SM-hopeaa 60 metrillä.

– Ehkä henkisesti olen eniten tällä harjoituskaudella kehittynyt. Juoksuunkin tarvitaan henkistä vahvuutta. Ennen saatoin olla ihan jännityksissä jostain pikkukisoista. Nyt osaan olla niissä tilanteissa. Isäkin tsemppaa ja sanoo, että rentoudu. Yritän itsekin rentoutua.

Juoksussaan hän kokee lähtönsä ja maksimijuoksunsa parantuneen. Kiihdytysvaiheessa hän sanoo aina olleensa aika hyvä, mikä on perua jalkapalloajoilta.

– Jalkapallossa juostaan koko ajan matalalla, joten se on ollut minulla alusta lähtien ok-hyvä. Ainakin mitä Tapani on sanonut.

Kiuruvedellä asuvalla Francisilla arki on aikataulutettua, sillä hän opiskelee Iisalmessa merkonomiksi. Hän kokee harjoitusten ja koulun rytmittyvän hyvin arkeen, eikä ota stressiä 35 kilometrin koulumatkastakaan.

– Ei se ole raskaalta tuntunut. Mielestäni koulussakin jaksaa paljon paremmin, kun urheilee. Olen tosi pitkään tehnyt noin, ei se enää tunnu raskaalta. Alussa, kun en kestänyt vielä hirmu kovaa harjoitusmäärää, mutta nyt se ei tunnu raskaalta.

Kysyttäessä erityisen onnistuneena mieleen jääneestä juoksusta mieli palaa 19-vuotiaiden EM-kilpailuihin viime kesänä.

– Ehkä Grossetossa ne viestit ja henkilökohtainenkin matka.

Nuorten MM-kilpailut Tampereella ovat Francisilla kirkkaana mielessä, vaikka hän ikänsä puolesta on siellä vielä hieman alaikäinen. Tulosraja satasella on 11,80.

– Toivottavasti sinne pääsen, se olisi hyvä tavoite. Tänä kesänä tavoitteena on, että pystyisin juoksemaan koko kesän terveenä ja juosta niin kovaa kuin jaloista pääsee, saada hyviä kisoja.

Juttusarja esittelee Tampereella 10.-15. heinäkuuta käytävien alle 20-vuotiaiden MM-kisojen suomalaisia menestyjäehdokkaita. Joukkue valitaan 25. kesäkuuta.