Kaikin puolin onnistunut kilpailukausi avasi keihäänheittäjä Eemil Porvarille polun mitä seurata ensi kesään tähtäävässä harjoittelussa.

– Samaa rataa koetan jatkaa, mitä tein edellisellä treenikaudella. Se oli toimiva malli ja toi hyvin kehitystä, Porvari tuumii heittotreenin jälkeen Pajulahti-hallissa Nastolassa.

Porvari, 21, on uransa varrella kuntouttanut rasitusmurtuman olkapäästä, alkavan sellaisen selästä, kamppaillut selkävaivojen kanssa ja käynyt läpi kyynärpääleikkauksen. Se on opettanut ja opit on otettu talteen.

– Sitä koettaa ehkäistä vammoja niin hyvin kuin pystyy. Kuuntelee omaa kroppaa, pysyy nälkäisenä ja vie tavoitteita eteenpäin, Porvari kiteyttää ajatteluaan.

Valmentaja Keijo Kylänpää näkee, että Porvari etenee yhdessä sovitun pitkän tähtäimen suunnitelman viitoittamaa tietä.

– On menty ajatuksella, että pikavoittoja ei oteta missään kohtaa ja että huippuvuodet tulisivat siellä aikuisiässä. Siksi harjoittelua ja kilpailemista on tehty monipuolisesti ja pidetty kymmenottelua ja ottelupohjaista harjoittelua taustalla, Kylänpää kertoo.

– Ajatuksena on, että pyritään suht pienin askelin tekemään kokonaisvaltaista urheilijaa, että on sitten valmiuksia ottaa ne viimeiset askeleet. Se konkretisoitui viime kesänä.

Porvari heitti kesällä 82,69, oli Kalevan kisoissa neljäs ja Ruotsi-ottelussa toinen. Alle 23-vuotiaiden Euroopan tilastossa hän nousi neljänneksi. Samalla hän kimmahti mitalisuosikkien joukkoon heinäkuussa käytävissä alle 23-vuotiaiden EM-kilpailuissa. Kilpailu on Bergenissä Norjassa.

– Jos kaikki ovat kunnossa, siellä on tosi kova kisa. Mukana on yli 90 metriä heittänyt Max Dehning, Espoossa alle 23-vuotiaiden EM-tittelin voittanut Artur Felfner ja toissa kesänä 85 metriä heittänyt György Herczeg, Porvari arvioi.

Syyskuiset Tokion MM-kilpailut Porvari kuittaa tällä haavaa toteamalla, että ”olisi hienoa päästä kisoihin, mutta taisto kisapaikoista on Suomessa kova”.

Porvarin kunto kesän kisoihin rakentuu konseptilla, jossa harjoituksia on 7–12 per viikko riippuen millaista harjoitusviikkoa edetään. Kontrasti kovan ja kevyen harjoitusviikon välillä on suuri.

– Meillä on malli, jossa on kaksi kovaa viikkoa, kevyt viikko ja siihen perään yksi terävä viikko. Olen itse kokenut, samoin kuin Keijo, että terävä viikko on ollut hyvä lisä ympäri vuoden. Pysyy sellainen terävyys ja irtiotto kropassa, Porvari sanoo.

Joulukuun leirillä viisiloikkaa 16,55

Harjoittelukonsepti tukee Porvarin vahvuuksien, erityisesti nopeuden ja kimmoisuuden säilyttämistä ja kehittämistä. Viime kesänä 100 metriä 11,10 kiitänyt heittäjä saattaa kuluvan hallikaudenkin aikana juosta 60 metrin kilpailun.

– Harjoittelussa on nyt painotettu vähän aiempaa enemmän voimaa ja erityisesti lajivoimaa jaloille, Porvari sanoo.

Rapiat yli 90-kiloinen Porvari tempaa 110 kiloa ja penkkipunnertaa 150 kiloa. Selkävaivojen tuoman tauon jälkeen hän on päässyt taas tekemään myös kyykkynostoja, mutta maltillisilla 130–140 kilon painoilla ja pitkinä sarjoina.

Kokonaisuus on kunnossa, kuten kimmotesti kertoo.

– Joulukuussa tuli leirillä viisiloikassa ennätys. Ponnistin paikaltaan 16,55. Olin sitä mieltä, että se oli 16,65, mutta (Tuomas) Laaksonen sanoi, että oli mitta väärässä kohtaa, Porvari hymyilee.

Kylänpää mukaan valmennuksessa pidetään kynsin ja hampain kiinni heittäjän vahvuuksista ja yritetään saada fyysisyyttä lisää.

– Fyysisyyttä pitää saada lisää, että Eemil pystyy teknisesti tekemään tiettyjä asioita halutulla tavalla. Kun on paljon nopeutta ja kimmoisuutta, puhutaan kovista tehoista ja törmäysvoimista. Eemilin kropassa ei vielä kaikin osin ole valmiutta hyödyntää kaikkea sitä kapasiteettia, joka hänellä on, Kylänpää sanoo.

– Kyse on lajinomaisesta voimasta ja alavartalon kapasiteetista. Siitä, että tukijalka ja kroppa pitävät, ettei ole vuotokohtia.

Vauhtijuoksu suoraviivaiseksi, heitossa hyvä ryhti

Ominaisuuksien ohessa Porvari työstää heiton tekniikkaa. Hän puhkaisi kesällä 80 metriä 13 kertaa ja koki vauhdin ja tehon siirtyneen hyvin heitossa keihääseen. Ihan parhaisiin asentoihin hän ei mielestään heitossa päässyt.

– Nyt koetan pitää vauhtijuoksun suoraviivaisena, ettei lopussa tulisi sivulle väistämisiä. Itse heitossa on sama juttu. Ei saa kaatua tai romahtaa sivulle. Pitää pysyä hyvässä ryhdissä, Porvari linjaa tavoitteitaan..

– Iso asia tekniikassa on myös pysyä heiton alla, eli että paino pysyy takajalalla, niin etten lähde työntämään sillä tukea vasten, jolloin olen siellä yläkroppa edessä, enkä saa aikaiseksi täyttä kaarta ja painetta keihääseen.

– Se tulee toistojen kautta. Kaikessa heittämisessä, koetan pitää painoa voimakkaasti takajalalla, että saisin sitä painoa siirrettyä sinne pikkuhiljaa.

Zeleznyn tekniikassa kaikki oikeat tykötarpeet

Omiin kilpailuheittoihinsa Porvari kaipaa myös lisää malttia.

– Kun on hirveä kiire heittää pitkälle, käy helposti niin ettei malta odottaa, että tuki tulee maahan, jolloin sitä lähtee avaamaan heittoa ja kaatumaan sivuun. Vielä kesällä 2023 minulla oli heitossa niin hirveä kiire, että olin vetovaiheessa ihan linkussa. Siihen vaan malttia ja vauhti suoraviivaiseksi, Porvari tuumii.

Itse Porvari nauttii Jan Zeleznyn tekniikasta.

– Varsinkin nuorempana olen ottanut elementtejä monenkin heittäjän tekniikasta, mutta nykyään, jos jotakin heittäjää pitää katsoa, niin Zeleznyllä oli hyvä tekniikka, Porvari sanoo.

– Varsinkin kiihtyvyys Zeleznyn heiton lopussa. Se sellainen imu, jolla hän saa lopun tulemaan tosi kovaa suoraan tukea vasten, ja lisäksi maltti ja viive heitossa. Vasta kun tuki on maassa, koko paketti lähtee purkautumaan.

Opetus- ja metsätöitä urheilun vastapainoksi

Porvari asuu Lahdessa ja etenee kohti nuorten EM -ja yleisen sarjan MM-kesää ammattiurheilijana. Pientä vaihtelua urheilijan eloon tuovat metsätyöt vanhempien luona Hartolassa ja opettajan sijaisuudet.

– Teen vähän luokan- ja liikunnan opettajan sijaisuuksia Hartolan yhtenäiskoulussa ja käyn välillä tekemässä iskälle metsätöitä ja raivauksia. En opiskele, eli periaatteessa olen täysipäiväinen urheilija. Panostan siihen oikeasti täysillä, Porvari sanoo.

– Yhtenäiskoulun liikunnan vetäminen on ihan mukavaa. Haastavinta siinä on ryhmän hallinta. Välillä saa komentaa ihan tiukastikin. Tuntuu, että monella oppilaalla on sitä energiaa tosi paljon. Liikunnassa he pääsevät sitä purkamaan. Tykkään tuollaisesta, että pääsen tavallaan auttamaan nuoria.

Entä mikä oma unelmasi on?

– Arvokisoissa menestyminen ja jos voisi joku päivä olla maailman paras.