Pohjola Seuracupin kummiurheilijaksi nimetyn seiväshyppääjä Urho Kujanpään juniorivuosien kilpailuohjelmaan cup kuului vuosittain. Tampereen Pyrinnön paidassa kilpaillut Kujanpää koki cupin silmiä avaavana kokemuksena nuorelle urheilijalle.
– Kun puhutaan ajasta ennen junioreiden SM-kisoja, seuracup oli yksi vuoden suurimmista kisoista. Nuorelle urheilijalle se avarsi näkemystä urheilumaailmasta ja osoitti, että eri puolilta Suomea omista lajeista löytyy tasoa, Kujanpää sanoo.
Kujanpää hyödynsi Seuracupia hankkiakseen kokemusta eri lajeissa kilpailemisesta.
– Olin yleensä kenttälajien parissa ja radalla, kun piti juosta pidempää matkaa. Se oli minun heiniäni nuorempana. Joskus silloin suorastaan harmitti, ettei ikäluokkaa kohti ollut enempää lajeja. Se ei tietenkään ole mahdollista, etteivät kisat veny kohtuuttomiksi, Kujanpää kertoo.
Mikä Seuracupissa oli parasta?
– Minusta kaikkein hienointa oli kuinka se yhdistää seuroja eri puolelta Suomea. Oli myös todella siistiä päästä kilpailemaan seurajoukkueena muita seuroja vastaan. Muistan, ettei niissä kisoissa menestynyt helposti. Täytyi laittaa oikeasti kaikki peliin, Kujanpää sanoo.
Visiitti Ruotsi-otteluun painui muistoihin
Kujanpäälle yksi kisojen hienoimmistä hetkistä oli joukkueiden esittely kilpailun alussa.
– Myös kisan päättävä sukkulaviesti oli aina kohokohta ja se jäi mieleen, kun pääsimme juoksemaan ratakierroksen Ruotsi-ottelussa yleisön edessä niinä vuosina, kun kilpailu oli Suomessa.
Entä nyt seiväshypyn Suomen mestarina ja moninkertaisen SM-hallien voittajana, mitä vinkkejä antaisit Seuracupiin osallistuville?
– Täytyy urheilla parhaalla mahdollisella tavalla. Se on tietysti aina ykkösasia, mutta heti hyvänä kakkosena on, että kisoissa pitää olla hauskaa ja pitää uskaltaa nauttia isomman kisan tunnelmasta, Kujanpää sanoo.
Pohjola Seuracupissa kilpailevat 11–17-vuotiaat nuoret ikäluokittain lähes kaikissa yleisurheilulajeissa.