Petteri Piironen haluaa pisteen keskustelulle onko hyvä tai huono asia, jos keihäänheittäjä kaatuu heiton päätteeksi. 

– Se on epäoleellista, lopetaan siitä puhuminen, Piironen esitti Tanhuvaarassa keihässeminaarin esityksessään.

Piirosen mukaan keihäänheitossa suoraviivainen, hyvärytminen liikeketju tuottaa tulosta. Se miten tuo ketju ja edellytykset sen läpiviemiseen harjoittelulla rakennetaan, on yksilöllinen asia. Siihen vaikuttavat paljon sellaiset asiat kuin ruuminrakenne.

Piirosen silmissä ei ole oikeaa tai väärää tapaa harjoitella, jos tulosta syntyy.  

– Esimerkiksi Tero Pitkämäen ja valmentaja Hannu Kankaan yhteistyö, joka tuonut hienoa tulosta, poikkeaa paljon siitä miten Ihab Abdelrahman ja Julius Yego ovat tuloksensa tehneet, Piironen vertaili.

Viime kesänä maailmanmestari Yego ja MM-hopeamies Abdelrahman harjoittelevat Piirosen valmennuksessa.

– Tero on tehnyt tulosta räjähtävyyden ja kovan suorituskyvyn kautta, kuin Yego, joka voimiltaan selvästi heikompi, ja käyttää hyväkseen elastisuuttaan, Piironen analysoi.

Abdelrahman poikkeaa edellisistä 215-senttisen sylivälinsä ansiosta, joka tuo pitkän vetomatkan. Hän omaa myös erinomaisen luontaisen heittovoiman. 

– Ihab heitti kaksikiloista möykkyä (kuulaa) märältä nurmikolta 48 metriä. Sellaista ei näe ihan joka päivä, Piironen kuvaa egyptiläisheittäjän resursseja.

Yegon ei tarvitse yrittää ME-tulosta

Piirosen mukaan harjoittelussa kaiken pitää juontaa lajisuoritukseen, eli heittäminen on kaiken ydin. Muun toiminnan on vahvistettava heittämisen vaatimaa liikeketjua.

– Kuortaneen keihässeminaarissa käynyttä valmentaja Vern Gambettaa siiteeraten pitää kehittää voimaa, jota voi käyttää, ei voimaa, jota voi vain mitata, Piironen sanoo.

Omien valmennettaviensa kanssa Piirosella on olympiakesällä selkeät näkymät. 

– Viime kesänä 92,72 heittäneen Yegon olympiakesän tavoitteeksi riittää tason säilyttäminen. Ei tarvitse yrittää rikkoa maailmanennätystä, vaan vakiinnutta taso yli 85 metriin ja huipputaso 92 metriin, Piironen sanoo.

Piironen haluaa myös vahvistaa Yegon tukilihaksistoa varmistaakseen, että nilkka- ja jalkavaivoista kärsinyt heittäjä pysyy tulevan kilpailukauden ehjänä.

Abdelrahmanin kanssa  jatketaan jalkatyön terävöittämistä.

Vanhat metodit eivät pure nuoriin

Nuorten heittäjien kehittämiseen eivät Piirosen mukaan menneiden vuosien metodit tehoa. Hän näkee, etteivät valmennettavaksi tulevat urheilijat omaa sellaista monipuolista liikunnallista taustaa kuin 1970-ja 80-luvulla tai 2000-luvun alussa, joten se on huomioitava harjoittelussa.

– Ennen lapsena ja nuorena on heitelty ja kisailtu paljon, ja ulkona, eikä vaan pleikkarilla niin kuin nykyisin. Vähäiset heittomäärät, liikunnan yksipuolisuus heijastuvat taidon oppimiseen ja näkyvät myös loukkaantumisherkkyytenä, Piironen sanoo. 

– Nyt tuota puuttuva monipuolisuutta pitää tuoda nuorille urheilijoille harjoittelun kautta. 

Valmennuksessaan Piironen korostaa pikajuoksumaista, kepeää, mutta rauhallisesti kiihtyvää juoksua, jossa lantio pysyy ylhäällä ja keihäs hyvässä asennossa. 

– Käytetään sitten viiden tai seitsemän askeleen rytmiä, vartalon asento ei saa pudota lopussa ja askelrytmin- ja pituuden on säilyttävä tasaisena, Piironen totesi.

Piironen varotti myös innostumasta liiaksi ominaisuuksien lähinnä voiman kehittämisestä ja viittasi suuriin eroihin Pitkämäen, Abdelrahminin ja Yegon ominaisuuksissa. 

– Pitää miettä paljonko niitä pitää painottaa, vai onko enemmän kyse tekniikasta ja heiton virtauksesta. 

Lisää Petteri Piirosen ajatuksia joulukuussa ilmestyvässä Huippu-Urheilu-Uutiset -lehdessä.