Kenian Ruth Chepngetichin juoksema fantastinen naisten maratonin maailmanennätys 2.09.56 Chicagossa viime lokakuussa on herättänyt myös epäilyjä. Kanadan yleisurheilun entinen päävalmentaja Peter Eriksson on todennut, että ennätys ylittää naisten inhimillisen potentiaalin rajat.
Amby Burfoot, Runner´s Worldin entinen päätoimittaja ja Bostonin maratonin voittaja 1968, puolestaan totesi ykskantaan ennätyksen olevan liian hyvä.
Peter Eriksson julkaisi verkossa vetoomuksen, jossa hän syyttää Maailman antidopingtoimistoa (WADA), kansainvälistä yleisurheiluliittoa World Athleticsia (WA) ja Kansainvälisen yleisurheiluliiton integriteettiyksikköä (AIU) epäonnistumisesta estää laajalle levinnyttä dopingia yleisurheilussa. Järjestöt ovat Erikssonin mielestä laiminlyöneet velvollisuutensa suojella puhtaiden urheilijoiden etuja.
Erikssonin mielestä Chepngetichin dopingtestien tulokset viimeisen vuoden ajalta olisi pitänyt julkistaa ennen ennätyksen virallistamista. Valmentaja myös viittaa kenialaisten runsaisiin viimeaikaisiin dopingkäryihin, kun tällä hetkellä yli 100 maan juoksijaa on kilpailukiellossa.
Eriksson vaatii, että dopingista kiinnijääneiden urheilijoiden valmentajia ja agentteja tulee myös rangaista, dopingtestausta lisätään erityisesti Itä-Afrikassa ja tehostetusta testauksesta raportoidaan puolivuosittain.
Vaatimuslistalla on myös sulkea maa kilpailutoiminnasta, jos sen urheilijoista yli 10 on jäänyt kiinni dopingista viimeisen vuoden aikana.
Pihlakoski: ”Ei ole mitään syytä, miksi hänen ennätystään ei voisi hyväksyä”
Onko Peter Erikssonin väitteissä perää, World Athleticsin hallituksen jäsen Antti Pihlakoski?
– Ruth Chepngetich on ollut yksi tarkimmin testatuista kenialaisurheilijoista viime vuosina. Dopingvalvonnassa käytettävän biologisen passin tiedoissa ei ole hänen kohdallaan mitään epäilyttävää. Ei ole mitään syytä, miksi hänen ennätystään ei voisi hyväksyä, toteaa Pihlakoski.
Täytyy muistaa, että Ruth Chepngetich voitti maratonin maailmanmestaruuden jo vuonna 2019 ja on kilpaillut jatkuvasti kärkisijoilla suurilla maratoneilla, joten senkin puolesta hän on ollut mukana tiukassa dopingkontrollissa.
– Jonkin maan sulkeminen pois kilpailutoiminnasta ei ole realistinen vaatimus, jos ei voida osoittaa, että maa tai sen urheiluliitto on rikkonut dopingsääntöjä. Kenian yleisurheiluliitto ei ole näin tehnyt. Päinvastoin se on kehittänyt antidopingtoimintaansa, ja Kenia on maana lisännyt taloudellisia resursseja tähän. Apuun on kutsuttu muun muassa suomalaista asiantuntijuutta. Maan sulkeminen kilpailutoiminnasta olisi tässä tapauksessa juridisestikin mahdotonta, Pihlakoski sanoo.
Kenian dopingtilanne on ollut hälyttävä
Pihlakoski kuitenkin toteaa, että Kenian dopingtilanne on ollut hälyttävä. Alalla on monenlaista hämärää toimijaa niin urheilijoissa, valmentajissa kuin agenteissakin, kun varsinkin maantiejuoksuissa on tarjolla palkintorahoja, joilla on suuri merkitys kenialaisten elämässä. Suurin osa dopingrikkeistä löytyy urheilijoilta, jotka kilpailevat matalammalla tasolla ja ovat dopingvalvonnan katveessa.
Erikssonin väitteitä Pihlakoski ei ymmärrä.
– Hän ei ole selvästikään taida tietää, kuinka dopingvalvonta toimii. Kansainvälisellä tasolla yleisurheilu panostaa lajeista eniten dopingvalvontaan ja tekee tehokkainta antidopingtyötä. On populistista väittää tätä työtä epäonnistuneeksi.
Holmén: Ei ole ihmeellistä, että naiset ovat kuroneet umpeen miesten etumatkaa
Chepngetichin ennätyksellä on myös ymmärtäjiä. Janne Holmén ottaa aiheeseen kantaa helmikuun alussa ilmestyvässä Juoksija-lehdessä. Naisten maratonin ME on nyt muuten parempi kuin Holménin nimissä oleva miesten Suomen ennätys 2.10.46, jonka hän juoksi vuonna 2008 Rotterdamissa.
Maratonin Euroopan mestari toteaa, että tulosharppaukselle pitää etsiä muita selityksiä kuin doping. Hänen mielestään nykyään tuskin on tiedossa entistä tehokkaampia dopingmenetelmiä, ja nekin urheilijat, jotka ovat jääneet kiinni dopingista, eivät ole pystyneet samaan vauhtiin.
Holmén muistuttaa uudesta kenkäteknologiasta ja nostaa esille myös uudet energiageelit, joista on toistaiseksi puhuttu vielä vähän, mutta jotka voivat auttaa vauhdin ylläpidossa läpi maratonin, mikä on ollut aikaisemmin Chepngetichin heikkous.
Fysiologisesti on tiedetty jo pitkään, että naiset häviävät miehille eniten voimassa ja nopeudessa, mutta kestävyydessä he ovat lähimpänä miesten suorituskykyä.
Holménin mielestä maratonin yleistyminen myös afrikkalaisille naisille on saanut aikaan sen, että naismaratoonarit ovat nykyisin samalla tasolla lahjakkuudeltaan ja harjoittelussa kuin miehetkin.
– Ei siis ole lopulta niin ihmeellistä, että naiset ovat nyt kuroneet umpeen miesten etumatkaa, Holmén toteaa.