Viikonloppuna Pariisissa päivitetään maailman nopeimman naisen ja miehen tittelit, joilla olympiakisojen sadan metrin kilpailun voittajaa on tavattu kutsua. Se on jaossa vain neljän vuoden välein ja on ehkä arvostetuin ja tavoitelluin globaalin yksilölajin arvonimi minkä kukaan voi saavuttaa.
Sadan metrin kisa on näennäisesti helppo ja yksinkertainen laji. Juoksu suoralla, omalla radalla, ilman esteitä tai muiden kilpailijoiden häirintää. Kuinka vaikeaa tuo voi olla? Lajiin syvemmin perehtyneet kuitenkin tietävät, että mikään tuossa kilpailussa ei ole yksinkertaista, saati helppoa. Eikä sen voittaminen ole todellisuudessa mahdollista kuin harvoille ihmisille.
Mitä olympiakisojen sadan metrin voittajalta sitten vaaditaan?
Lähtökohtaisesti olympiakisojen finalistit ovat lahjakkuudeltaan ja fysiikaltaan hyvin samantasoisia. Myös teknisesti jokainen on huippuosaaja. Kaikilla on myös takana osaava valmennustiimi. Valmistautumisessa eroja voi olla toki terveyden suhteen, mutta niistä urheilijat ja heidän tiiminsä ovat yleensä vaitonaisia etukäteen. Kun edellä mainitut tekijät ovat finalisteilla tasaiset, ratkaisevaan asemaan nousee urheilijan psyykkinen vahvuus.
Psyykkinen paine on valtava, kun finalistit kyyristyvät rinnakkain lähtötelineisiinsä kymmenien tuhansien katsojien silmien alla. Jännitys on huipussaan yleisön hiljentyessä lähtöhetkellä. Silloin psyykkisesti vahvin pystyy tekemään suorituksen, jota räjähtävyys, rytmisyys, tekninen osaaminen ja rentous ilmentävät.
Mitkä ovat asetelmat Pariisin Stade de France -stadionilla?
Ketkä ovat viikonloppuna nuo ”harvat”, joille Pariisin olympialaisen sadan metrin voittaminen on mahdollista tai todennäköistä? Mitkä asetelmat ovat nyt pari päivää ennen H-hetkeä?
Kaksi maata, USA ja Jamaika, ovat hallinneet naisten ja miesten 100 metrin kilpailuja 2000-luvulla. Viimeisistä viidestä naisten ja miesten olympiavoitosta vain kerran voittaja on tullut noiden maiden ulkopuolelta. Ateenassa 2004 Valko-Venäjän Julia Nestsjarenka voitti naisten kilpailun, ja Tokiossa 2021 Italian Lamont Marcell Jacobs voitti miesten finaalin. Muut voitot ovat menneet joko Yhdysvaltoihin tai Jamaikaan.
Sekä USA:lla kuin Jamaikalla on nytkin vahvat kolmikot mukana niin naisissa kuin miehissä. Mutta muillakin on mahdollisuutensa.
Naisissa vahvin voittajasuosikki on yhdysvaltalainen, radalla ja radan ulkopuolella räiskyvä ja kohuttu Sha’Carri Richardson, viime vuoden maailmanmestari. Jamaikalaiset haastajat ovat viime vuoden MM-kakkonen Sherika Jackson, jolla tosin on takana jonkinasteinen loukkaantuminen heinäkuun alussa Unkarissa, sekä kokenut Shelly-Ann Fraser-Price.
Kovin haastaja Richardsonille kuitenkin on Karibian meren pienen saarivaltion, St.Lucian Julian Alfred, joka tällä kaudella on osoittanut merkkejä voittajaksi kypsymisestä. Kovia tuloksia ovat tehneet myös USA:n Melissa Jefferson ja Twanisha Terry sekä Jamaikan Tia Clayton. Euroopan toivo kohdistuu Iso-Britannian kokeneeseen Dina Asher-Smithiin.
Miehissä viime kesän Budapestin MM-kisojen 100 ja 200 metrin ja pikaviestin voittaja USA:n Noah Lyles on voittajasuosikki ylitse muiden. Lyles on Sha’Carrin tapaan värikäs ja räväkkä esiintyjä. Kovat haastajat Lyles saa joukkuekavereistaan Fred Kerleysta ja Kenny Bednarekista sekä Jamaikan kolmikosta Kishane Thompson, Oblique Seville ja Ackeem Blake.
Botswanan Letsile Tebogolla, Etelä-Afrikan kokeneella Akani Simbinellä ja Kenian väkivahvalta Ferdinad Omanyalalta löytyy myös varmasti kykyä onnistuessaan haastaa Lylesia. Eurooppalaista Iso-Britannian viime vuoden MM-kolmonen Zharnell Huges on toipunut kevään loukkaantumisesta muttei taida olla tälläkään kertaa uhka Lylesille.
Let the Games begin!
Teksti: Petteri Jouste