Journalisti, tietokirjailija, Etelä-Suomen Sanomien entinen päätoimittaja Pentti ”Pesa” Vuorio menehtyi 21. heinäkuuta kotikaupungissaan Lahdessa, Salpausselän kuntoutussairaala Jalmarissa pitkällisen sairastamisen uuvuttamana. Hän oli syntynyt Viipurissa 23.10.1930.

Elämänsä alkutaipaleesta Vuorio kertoo ESS:n kolumnissaan, joka julkaistiin Arvo Ylpön 100-vuotispäivänä lokakuussa 1987. Pienikokoinen ja monista sairauksista kärsinyt pikkupoika yleni Ylpön ”Lastenlinnassa” alokkaasta majuriksi, motivoitui urheilemisesta ja kiitti kolumnissaan hoitoisää ”ihan jännittävästä ja hyvästä elämästä”.

Nuoruutensa kilpaurheilusta Vuorio kertoo, kuinka alakoulun hiihtokilpailusta viimeisenä itkua tuhertaen maalin saavuttanut pikkupoika varttui nuorukaiseksi, joka oli Rauman lyseon seitsemännellä luokalla hiihtäjänä luokkansa ykkönen ja koko koulun kakkonen. Opiskeluvuosina hän innostui nyrkkeilystä saavuttaen painoluokkansa ylioppilasnyrkkeilymestaruudet vuosina 1948, 1949 ja 1951.

Kirjoitettuaan ylioppilaaksi 1948 raumalainen siirtyi suorittamaan opintoja sekä Teknillisessä korkeakoulussa että Helsingin yliopistossa. Kiinnostus kilpaurheiluun ja ystävien kannustus veivät nuorukaisen ripeästi journalistin uralle.

EM-kisojen tiedotuspäällikkönä 1971

Vuorion työura käynnistyi Suomen Urheilulehden toimittajana ja toimitussihteerinä 1954-1955. Uuden Suomen urheilutoimittajana hän toimi 1955-1960, siitä viimeiset kolme vuotta myös urheiluosaston päällikkönä. 1960 Vuorio siirtyi Valiolehdet Oy:n palvelukseen Urheilun Kuva-Aitan päätoimittajaksi toimien tehtävässä vuoteen 1968. Suomen Urheiluliiton tiedotuspäällikkönä hän toimi 1969-1971, mihin tehtävänkuvaan kuului yleisurheilun EM-kisojen 1971 lehdistöpäällikkyys.

Paluu Uuteen Suomeen oli vuorossa 1971-1975 Pesa -nimisenä pakinoitsijana. Vuosiksi 1975-1976 tehtävänimikkeeksi tuli ajankohtaistoimituksen päällikkyys. Lahden MM-hiihdot 1978 kaappasi kilpaurheilusta hullaantuneen journalistin lehdistöpäällikökseen 1976-1978. Näin Helsingissä työuransa käynnistäneestä Vuoriosta tuli pysyvästi lahtelainen.

Työtehtävät Etelä-Suomen Sanomissa alkoivat uutispäällikkönä 1978-1985 ja jatkuivat toimistopäällikkyytenä 1986-1987. Lehden päätoimittajaksi laaja-alaisesti ammattitaitoinen ja sivistynyt journalisti kutsuttiin 1986, mistä tehtävästä hän jäi eläkkeelle 1995.

Moninaisen urheilujärjestötyöhön osallistumisensa Pesa käynnisti lukiopoikana Rauman Lukon johtokunnassa 1947 ja oli mukana perustamassa seuran jääkiekkojaostoa. Muista järjestösidonnaisuuksista mainittakoon Urheilutoimittajien liiton johtokunnan jäsenyys 1958-1972, kolme viimeistä vuotta puheenjohtajana. Kansainvälisessä urheilutoimittajien liitossa (AIPS) Vuorio toimi toistakymmentä vuotta 1960- ja 1970-luvuilla, sekä järjestön jääkiekko- että yleisurheilujaostossa.

Suomen Urheiluliiton tiedotusvaliokuntaa Pesa veti puheenjohtajana 1969-1976 ja liittovaltuutettuna hän vaikutti 1981-1986. Lahden Ahkeran yleisurheilujaoston johtokunnassa hän oli vuodet 1978-1985.

Arto Pasanen ja Urho Salo: ”Vuorio oli muistihirmu ja kuivan brittihuumorin mestari”

Kielitaidostaan tunnettu tietokirjailija oli ahkera myös päätöidensä ohella. Lukuisten eri lajeja koskevien vuosikatsausten ja -kirjojen ohella hänen paremmin tunnettuun tuotantoonsa kuuluvat Eero Mäntyrannasta kertova teos Kairoilta kisaladuille 1968 sekä Lasse Virenistä kirjoitetut Kullatut sekunnit 1973 ja Kullatut piikkarit yhdessä Lasse Virenin ja Antero Raevuoren kanssa 1976.

Vuorio toimi kääntäjänä aikansa huippu-urheilua merkittävästi päivittäneille teoksille Roberto Quercetanin Kilpakenttien kuninkaat 1965 ja Wolfgang Wünschen neliosainen Kilpakenttien sankarit 1972. Vuorio on ollut toimittamassa SUL:n historiikin osaa Tie Montrealiin, vuodet 1966-1976, sekä Lahden Hiihtoseuran ja Lahden Ahkeran historiateoksia Lahden Hiihtoseura 80 vuotta, vuodet 1982-2002 ja Lahden Ahkera 1907-2007.

Pesan pitkäaikainen hyvä ystävä ja perhetuttu Arto Pasanen tuo esille ystävänsä käsittämättömän korkeatasoisen yleissivistyksen ja numeromuistin.

– ­­Jouduin kerta toisensa jälkeen läpi vuosikymmenten ihmettelemään Pesan valtaisaa numeromuistia. Urheiluihmisten tulokset, syntymäpäivät ja -vuodet tulivat salamannopeasti, kuin myös vastaukset mihin tahansa muihinkin kysymyksiin. Kanssakäymisessään ihmisten kanssa Pesalla oli oma kuiva huumorinsa aina läsnä, se avautui mitä parhaiten hänet hyvin tunteneille, ei aina vähemmän häntä tunteneille, Pasanen kertoo.

Vuorion jo 1960-luvulta tuntenut Urho ”Ursa” Salo muistelee kollegaansa ja ystäväänsä pikkutarkkana toimittajana, tutkijana ja tietokirjailijana.

– Kuivan brittihuumorin mestari osasi nauttia elämästä. Lukuisilla kisareissuilla keskustelut katsomossa tai hyvän ruoan ja viinin parissa olivat aina upeita, paljon muustakin kuin urheilusta puhuttiin. Esimerkiksi Barcelonan olympiakisojen katsomossa 1992 Pesa haistoi Espanjan sisäistä levottomuutta ihmettelemällä, miksi tapahtumia piti kuuluttaa espanjan ja englannin lisäksi katalaanin kielellä, Salo kertoo.

Salo kertoo, että lukuisista ansiomerkeistään ja huomionosoituksistaan Pesan arvosti erityisesti Kansainvälisen urheilutoimittajien liiton (AIPS) myöntämää huomionosoitusta 1971. Sen mukaan Helsingin yleisurheilun EM-kisojen 1971 lehdistökeskus ja lehdistön palvelukeskus nimettiin parhaaksi lehdistökeskukseksi sinä vuonna kaikista maailmassa järjestetyistä arvokilpailuista. Salo kertoo, Pesan toivoneen, että tämä mainitaan hänen nekrologissaan.

Jukka Härkönen: ”Vuorio oli ainutlaatuinen huippu-urheilun tietopankki”

Lahden Ahkeran seurajohtajista Hannu Nurminen tuo esiin Etelä-Suomen Sanomien viestikarnevaalit Lahden koululaisille.

– Pesa tunsi urheilun, tässä tapauksessa seuratoimintojen ja koululaitoksen hyödyntämisen toiminnallisen sponsoroinnin kautta. Toimiessaan ESS:n uutispäällikkönä Pesa ideoi lehtensä viestikarnevaalit, jotka käynnistettiin 1982. Ensi vuonna tapahtuma on järjestysluvultaan 40:s. Vain koronavuodet 2020 ja 2021 ovat jääneet väliin. Pesalla ei koskaan ollut tarvetta korostaa itseään. Hän toimi, kertoo Nurminen, joka on ollut mukana jokaisen viestikarnevaalitapahtuman järjestelyissä.

Jukka Härkönen muistaa Vuorion ainutlaatuisena huippu-urheilun tietopankkina, jonka kaltaisia ei enää ole monta.

– Vierailin Pesan luona vielä hänen viimeisinä elinpäivinään. Koskaan hän ei päästänyt minua helpolla, aina tavatessamme hänellä oli joku naseva kysymys, joka alkoi sanalla miksi? Opin jo kauan sitten, että vaihtoehtoni olivat joko osata vastata selkokielisesti tai luvata ottaa asiasta selvää, änkytys ei Pesalle riittänyt, Härkönen sanoo.

Vuorion arkeen liittyviä asioita vastuullisesti hoidellut Ahkeran pitkäaikainen seurajohtaja Pekka Mäki-Reinikka muistelee ystäväänsä yhtenä suomalaisen urheilun ja sen järjestöpohjan parhaana asiantuntijana ja arvioijana.

– Pesa ymmärsi urheilua syvältä ja osasi aina suhteuttaa näkemäänsä. Oltiinpa missä tahansa kilpailutapahtumassa hänen lempitoteamuksensa oli ”paras vertaistensa joukossa”. Esimerkkinä 1970-luvun yleisurheilun nousun käynnistymisen kestävyysjuoksusta hän näki luonnollisena seurauksena yhteiskuntamme silloisesta tilasta. Jokaisessa niemessä ja notkossa hiihdettiin talvet ja paljolti juostiin pitkää matkaa sulan maan aika, koska halleja ei vielä ollut, Mäki-Reinikka sanoo.

– Aina tavatessamme tai puhelimessa puhuessamme, Ahkeran urheilijat kiinnostivat häntä loppuun saakka. Selvityksiin heidän tilanteistaan ikiahkeralainen ei väsynyt ikinä.

Vuorio leikki suomen kielellä

SUL:n edellinen puheenjohtaja, sekä isänsä ja Pesan tavoin Ahkeran yleisurheilujaoston puheenjohtajana toiminut Vesa Harmaakorpi muistelee sattumusta 1970-luvun jälkipuoliskolta.

– Pesa piti tietokilpailua Ahkeran pikkujoulussa. Kuuluin pikajuoksijoiden joukkueeseen ja suoraan sanottuna tiesin aika paljon, voitimme. Pesa kysäisi, että mistäs olet lajitietouttasi kartuttanut? Kerroin lukeneeni Kilpakenttien kuninkaat -teosta useampaankin kertaan. Tähän Pesa: ”Ja minä olen sen suomentanut”, minkä sain silloin tietää.

Pesan kollega, Uusi Lahti- lehden päätoimittajana pitkään toiminut Kari Naskinen kirjoittaa ystävänsä muistoblogissa tämän halukkuudella leikitellä suomen kielellä ja sen sanoilla, joskus irvaillakin niillä.

– Tv-selostajien kielenkäytöstä Pesa saattoi irvailla, että ”siellä ovat juurikin alkamassa juoksemaan haasteellisia otatuksia”. ”Joskus vain oli niin jäätävä sää, että oli jäätävä kotiin”. Koripallofanina Pesa kertoi Lauri Markkasesta, kuinka ”Amerikassa oltiin iloisia siitä, että Jyväskylän jätti Jyväskylän jätti”. ”Pesa tunsi itsensä erityisesti lahdenahkeralaiseksi syödessään Mäki-Reinikan leipää ja juodessaan Wilsonin kahvia”.

Rakensi Hakaurheilija -järjestelmän, innosti lasikuituseipäiden maahantuontiin

Kymmenissä olympiakisoissa, kymmenissä hiihdon MM-kilpailuissa ja kymmenissä yleisurheilun EM-kilpailuissa paikan päällä työskennellyt Vuorio on ollut monessa mukana. Vaasan Kalevan kisoissa 2013 allekirjoittanut erehtyi väärässä pöydässä mainitsemaan, kuinka olen nyt neljännenkymmenennen kerran peräkkäin livenä Kalevan kisoissa. Tähän Pesa, ”kuules poika, minulla peräkkäisten Kalevan kisojen putki alkoi Kuopion kisoista 1955, joka on muuten sinun syntymävuotesi”. Kyseinen kisaputki jatkui Pesalla Poriin 2015, yhteensä 61 peräkkäiset Kalevan kisat.

Syksyllä 1962 SUL:n toiminnanjohtaja Kalevi Kotkas oli tuskastunut maaotteluiden katkeamattomaan vapaalipun pyytäjien virtaan. Pyydettyään Pesaa ideoimaan kanssaan ansioituneiden yleisurheilijoiden kerhoa syntyi Hakamiehet, myöhemmät Hakaurheilijat.

Pesa otti tehtäväkseen vastata kyseisestä rekisteristä, sen säännöistä ja myöhemmistä sääntöjen täydennyksistä, mitä tehtävää hän hoiti 53 vuotta, vuoteen 2015. Nyt Hakaurheilijarekisteristä huolehtii jyväskyläläinen tilastomies ja seurajohtaja Esa Kaihlajärvi, Pesan oma valinta perintöprinssikseen.

Talvella 1961 Pesa näki Yhdysvaltojen yleisurheilujulkaisun Track&Field Newsin sivulla ihmeellisen valokuvan, jossa Aubrey Dooleyn hyppyseiväs oli ponnistusvaiheessa taipunut luokille. Pesa lähetti kuvan seiväshypyn silloiselle lajivalmentajalle Valto Oleniukselle. Valtsu innostui asiasta ja Armas Valsteen suhteilla ensimmäiset lasikuituseipäät saatiin Suomeen, ensimmäisinä Euroopassa heinäkuussa 1961.

Seuraava seiväslähetys jäykempiä välineitä sisältäen tuli keväällä 1962 sillä seurauksella, että jo juhannuksena Nikula hyppäsi Kauhavalla maailmanennätyksen 494 ja myöhemmin syksyllä Nikulan voittamissa Belgradin EM-kilpailuissa neljän parhaan joukossa oli kolme suomalaista.

Viisiviikkoisella Melbournen olympiakisamatkallaan 1956 Vuorio pääsi avustamaan Kyösti ”Köpi” Lehtosta tämän voittaessa kreikkalaisroomalaisen painin kultaa 67 kilon painoluokassa. Painista, varsinkaan sen sääntömatematiikasta, Vuorio ei kertomansa mukaan paljonkaan tiennyt. Hänellä oli lehdistöpaikka maton ja katsomon välissä siten, että siitä pääsi huutamaan Köpille kaikki ne asiantuntevat ohjeet, jotka suomalaiskatsomosta tulivat, mutta eivät matolle asti kuuluneet. Pesa muisti hyvin tuon loppuottelun kaksi viimeistä ohjetta, ”saat hävitä kaksi pistettä” ja ”mene mattoon”. Ohjeet toimivat ja kultaa tuli.

Tilastoja vielä sairausvuoteella

Valtion journalistipalkinnon Pesa Vuorio otti vastaan 1996. Hänen lukuisista ansiomerkeistään ja huomionosoituksistaan mainittakoon Suomen Liikuntakulttuurin ja urheilun ansioristi kullattuna, sekä Suomen Urheiluliiton ja Lahden Ahkeran kultaiset ansiomerkit. Urheilutoimittajien liiton kunniajäsen hän oli vuodesta 2006 ja kunniapuheenjohtaja vuodesta 2020.

Urheiluseuratyön arvon tuntevana Merivoimien miinalinjan aliluutnantti oli ylpeä kaikista edustamistaan urheiluseuroista. Niitä olivat Karhulan Katajaiset, Rauman Lukko, Ylioppilasnyrkkeilijät, Viipurin Urheilijat, Lahden Ahkera ja Lahden Hiihtoseura.

Vielä sairausvuoteellaan ja menetettyään rakkaan Raija-vaimonsa tämän vuoden maaliskuussa Pesa tutki ja rakenteli yleisurheilutilastoja. Esimerkkinä Kalevan kisojen historian parhaista seuroista ja pisteurheilijoista lajeittain riittää SUL:n kotisivuille julkaistavaa vielä pitkään.

Suomen Urheiluliitto ja sen järjestöväki kunnioittaa työntekijänsä ja pitkäaikaisen asiantuntijansa muistoa, sekä ottaa osaa hänen omaistensa suruun.

(Teksti: Jarmo Mäkelä, artikkelin pääkuva Jani Keronen / Etelä-Suomen Sanomat)