Timanttiliiga uutisoi näyttävästi kaikkien lajien paluusta ensi kesän kisaohjelmaan moukaria lukuunottamatta. Tämä otettiin maailmalla positiivisesti vastaan ja se herätti innostusta. Liigan mediaosasto oli samaan uutiseen taitavasti piilottanut toisen varsin radikaalin uutisen. Kaikissa kesän kilpailuissa on kenttälajeissa (kiekko, keihäs, pituus, kuula, kolmiloikka) käytössä ns. The Final 3 -konsepti.
Tämä tarkoittaa, että ennen viimeistä kierrosta vain kolme parasta saa jatkaa ja heidän aiempien kierrosten tuloksensa nollataan. Näiden kolmen osalta viimeisen kierroksen tulokset ratkaisevat kilpailun järjestyksen ja palkintorahojen kohtalon.
Timanttiliiga mainostaa uutta konseptia mahdollisuutena nostaa kenttälajeja paremmin esille ja tarjota uudenlaista draamaa. Alkukierroksia kutsutaan tiedotteessa karsinnaksi ja varsinainen finaali käydään kolmen urheilijan kesken. Harvoin saa lukea yhtä taitavasti käytettyjä sanankäänteitä, missä täysin hämmentävä viritys saadaan kuullostamaan maailmaa mullistavalta kehitysaskeleelta. Markinointikoneisto on saanut kunnon suonenvedon tässä kohtaa.
Tätä uutta ja Timanttiliigan tirehtöörien mielestä ainutlaatuisen jännittävää konseptia kokeiltiin jo kesällä 2020. Lopputuloksena oli noloja tilanteita, joissa kilpailun parhaan tuloksen tehnyt ei voittanut kilpailua. Yhden kilpailun voittaja kertoi sosiaalisessa mediassa kilpailun jälkeen, kuinka nololta tuntui voittaa, kun ei kuitenkaan ollut kilpailun paras urheilija.
Yleisö ei oikein ymmärtänyt, miksi tällaista kokeillaan. Myös selostajien oli hankala seurata kilpailua. Kaikenkaikkiaan kokeilusta jäi hyvin negatiivinen ja sekava kuva. Voisi olettaa, että konsepti olisi jäänyt vain kokeiluun, koska palaute oli varsin selvä. Timanttiliiga kuitenkin päätti murskapalautteesta huolimatta soveltaa konseptia tulevana kesänä kaikkiin osakilpailuihin. Hämmentävää.
Päätöksen motiiveja on pitänyt miettiä niin, että savu nousee päästä
Timanttiliiga on oma järjestönsä, jolla on oma operatiivinen hallintonsa. Se ei ole siis suoraan Kansainvälisen yleisurheiluliiton (WA) kattojärjestön käskyvallassa ja esimerkiksi tätä kyseistä päätöstä ei ole käsitelty WA:n hallituksessa muuta kuin lähinnä ilmoitusasiana. Päätöksen motiiveja on pitänyt miettiä niin, että savu nousee päästä. Ei ole helppoa ymmärtää perusteita.
Ainut, mitä saa hakemalla haettua perusteeksi on jo tämänhetkinen kenttälajien vähäinen TV-näkyvyys. Parin tunnin sessiossa kenttälajeista näytetään lähinnä kolmen parhaan tulokset jälkikäteen. Siinä ei ole juurikaan jännitystä, koska tällöin jo tiedetään, kuka voitti. Tästä on voinut tulla mieleen, että mitä, jos niillä kolmella suorituksella olisikin merkitystä. Jos ne tulisivatkin suorana ja voitto ratkeaisi näissä kolmessa suorituksessa. Näin voisi kuvitella kyseisen kuningasidean syntyneen jonkun lajia vähemmän ymmärtävän TV-ohjaajan mielessä. Selvyyden vuoksi sanottakoon, että Timanttiliigan kansainvälisessä TV-tuotannossa ei ole mukana suomalaista korkeatasoista lajin asiantuntemusta.
Äkkiä voisi tulla mieleen, että rikotaanko tällä konseptilla yleisurheilun sääntöjä. Nykysääntöihin on viime vuosina lisätty maininta, että kilpailun voi järjestää muullakin tavalla kuin mitä ns. perussäännöt määrittävät, kunhan urheilijat eivät saa tästä ylimääräistä etua. Käytännössä siis esimerkiksi kilpailusuorituksia voi olla vähemmän kuin normaalit kuusi, mutta ei enempää. Tämä lisäys mahdollistaa melkoisen innovatiivisuuden ja antaa aika vapaat kädet kehittää uusia virityksiä. Aiemmin tämä muokkausmahdollisuus oli poissuljettu MM-kilpailuista ja olympialaisista, mutta nämäkin on sittemmin liitetty samaan koriin. Eli erilaisia muunnoksia voidaan jatkossa nähdä myös arvokisoissa.
Uuden konseptin mukainen kilpailu voi saada irvokkaita piirteitä
Uudistus on täysin vastoin lajin yleisiä periaatteita. Yleisurheilu on tulosurheilua, jossa kilpailussa parhaan tuloksen tehnyt voittaa. Jokainen yritys on merkittävä ja viidenneltäkin sijalta voi viimeisellä kierroksella nousta voittoon. Nyt viimeinen kierros kolmen urheilijan kesken voi olla pelkkää varovaista varmistelua. Pahimmassa tapauksessa se voi saada irvokkaita piirteitä, jos kaksi urheilijaa ei ole saanut parastaan aikaan ja kolmannen pitää vain varmistaa jonkinlainen tulos voittaakseen. Siitä voi olla aito jännitys kaukana.
Eniten koko asiassa hämmentää Timanttiliigan päättäjien täydellinen välinpitämättömyys saamalleen palautteelle. On ihan piristävää joskus kokeilla erilaisia konsepteja ja kerätä niistä palautetta. On kuitenkin sekä itse urheilua että urheilijoita kohtaan varsin hämmentävää, että murskaava negativinen palaute ei vaikuta mitenkään päätöksiin. Pikemminkin päinvastoin.
Tällaisella toimintatavalla ei saavuteta millään elämänalalla kohentuvaa asiakastyytyväisyyttä. Erityisesti harmittaa lajin puolesta, kun kattojärjestö WA on vakavasti pyrkinyt kehittämään yleiurheilun imagoa ja avoimia toimintatapoja, niin Timanttiliiga vetää narusta härskisti eri suuntaan.
Pasi Oksanen
Kuvassa Ruotsin Thobias Montler, joka sijoittui pituushypyssä toiseksi Timanttiliigan Tukholman kilpailussa, jossa nyt hyväksyttyä kilpailumuotoa kokeiltiin. Hän ponnisti kilpailun pisimmän hypyn 813 alkukierroksilla, mutta hävisi finaalikierroksella Ruswahl Samaaille.