Parin viime vuoden aikana yleistyneet sähköiset lähetysjärjestelmät ovat herättäneet keskustelua ja aiheuttaneet jopa isojakin otsikoita. Samaan aikaan lähetysjärjestelmien modernisoinnin kanssa ovat säännöt muuttuneet ja tarkentuneet. Tilanne on jopa sellainen, että nykyiset vilppilähtölaitteet eivät tarkasti tulkittuna suoraan mittaa sääntöjen mukaista vilppiä.

Toisaalta on tutkimuksia, jotka haastavat myös nykyistä vilppilähdön aikarajaa. Aiheesta julkaistiin hiljattain hyvä näkökulma, josta löytyy kansainvälisen lähettäjämme Vesa Artmanin asiantuntevat kommentit (linkki juttuun)

Miksi sähköase?

Sähköaseella tarkoitetaan lähtöjärjestelmää, jossa ruutipanoksen sijaan käytetään lähetyssignaalina äänimerkkiä. Ääni tulee irrallisista kaiuttimista, jotka on sijoitettu lähtötelineiden taakse tai myös sisäkentälle esim. kaarrelähdöissä. Sähköiselle järjestelmän käytölle on kaksi tärkeää perustetta. Lainsäädäntö on viime vuosina tiukentunut ja tehnyt ruutiaseet luvanvaraisiksi. Tästä syntyy hankalia tilanteita, koska luvat ovat henkilökohtaisia, käyttäjät vapaaehtoisia ja aseet usein kuntien omistamia. Sähköase ei lupaa tarvitse ja on tässä mielessä selvästi paras vaihtoehto tulevissa hankinnoissa.

Toinen urheilijoille tärkeä tekijä on lähdön tasapuolisuus. Ruutiaseella lähetettäessä äänen kulkema matka ilmassa aiheuttaa pakostakin eriarvoisuutta sen mukaan miten kaukana urheilija on lähettäjästä.

Esimerkkikuvassa (ylhäällä) on naisten 200m lähtö Heraklionin Euroopan Cupin ykkösdivisioonasta 2015. Kyse on ruutiaseella ammutusta startista, josta hyvin näkee eron lähtijöissä sen perusteella kuinka kaukana äänilähteestä ollaan. (Rata 6 Schippers, Hollanti)

Äänen kulkeman matkan vaikutus

Ruutiaseella lähetettäessä urheilijat ovat eri etäisyydellä äänilähteestä. Tällä on suurempi merkitys kuin äkkiä luulisikaan. Esimerkiksi jos urheilija on 12 metrin päässä lähettäjästä hän kuulee laukauksen 0,035s kuluttua siitä hetkestä kun lähettäjä on painanut liipaisinta.

Kaarrelähdössä etäisyys ulkoradoille on huomattavasti suurempi ja tämä aiheuttaa esimerkkikuvan kaltaisia lähtöjä. Ulkorata voi siis hävitä jo pelkästään äänen kulkeman matkan ansiosta liki kymmenyksen. Kannattaa joskus mielenkiinnosta tutkia reaktioaikoja. Sähköaseella tämä ongelma saadaan poistumaan koska erilliset äänilähteet voidaan sijoittaa jokaiselle urheilijalle vakioetäisyydelle.

Mistä ongelmat syntyvät?

Äänen kulkemalla matkalla tietyssä ajassa on ratkaiseva merkitys ja sähköaseella saadaan urheilijoille tasapuolisempi asema. Mutta tässä kohtaa voidaankin kohdata ongelmia. Pitkään voimassa ollut 100 ms vilppilähtösääntö on tehty ruutiaseen aikakaudella ja sitä ei ole oikeastaan koskaan haastettu.

Vuonna 2009 tehtiin Suomessa tutkimus (KIHU), jossa kokeellisesti todettiin huippu-urheilijan reaktiokyvyn ääneen olevan tasolla 80-85 ms. Samaan aikaan alkoivat yleistyä sähköiset aseet ja ääni tuotiin kaiuttimilla lähemmäksi urheilijoita. Alla olevassa kuvassa 2. on grafiikalla kuvattu tilannetta, jossa ruutiase on 12 metrin päässä urheilijasta (35 ms) ja toisaalta sähköaseen kaiutin 3 metrin päässä (9 ms). Optimaaliseksi reaktioajaksi oletetaan KIHUn tutkimuksen mukainen 85 ms.

Kuten esimerkkikuvasta näkee, silloin kun sähköaseen kaiutin on 3 metrin päässä urheilijasta saattaa olla teoreettisesti mahdollista, että urheilija lähtee liikkeelle ennen 100 ms vilppirajaa, vaikka lähtö on periaatteessa ns. puhdas. Ääni tulee urheilijan korvaan todella nopeasti verrattuna ruutiaseeseen (35 ms vs 9 ms).

Muutamia esimerkkejä, vai pitäisikö sanoa epäilyjä, kyseisistä tilanteista on nähty myös kansainvälisissä kilpailuissa. Alla olevassa kuvassa 3 on TV-lähetyksestä kuvattu tilanne kevään 2016 Timanttiliigan Shanghain kilpailun 110 metrin aitajuoksun lähdöstä. Kaksi ennakkoon suosikkeina pidettävää urheilijaa on suljettu kilpailusta vilppilähtöjen takia ja molemmilla reaktioajat vain tuhannesosia vilpin puolella. Kuvassa näkyy suoraan molempien takana lähetysjärjestelmän laukauksen äänilähde.

Mitä tehdään ja mitä odotellaan?

Kansallisesti SUL kilpailuvaliokunta käsitteli sähköaseen problematiikkaa syyskuussa 2016 ja päätti pyytää asiantuntijoita laatimaan ohjeistuksen sähköisen lähetysjärjestelmän oikeasta käytöstä. Ryhmä koostui lähetystoiminnan, laitetoimittajan ja kilpailutoiminnan edustajista. Tulossa on siis yksityiskohtainen ohje sähköisen lähetysjärjestelmän käytöstä ja lisäksi aiheeseen liittyvä erillinen koulutus. Ohje tulee sisältämään monia teknisiä yksityiskohtia, joista yksi merkittävä on kaiuttimien riittävä etäisyys urheilijasta.

Kansainvälisesti kehitys on ollut hidasta. Kansainvälisen yleisurheiluliiton IAAF:n on pitänyt standardisoida lähetysjärjestelmät jo aikaa sitten, mutta hidasteena ovat eri valmistajien käyttämät erilaiset laitetekniikat. Valitsemalla yhden IAAF asettuu yhden tekniikan ja siis yhden valmistajan taakse.

Lisäksi IAAF:n tulisi vakavasti pohtia mikä on oikea vilppiraja koska tutkimukset puoltavat lyhyempää aikaa mitä säännöissä nyt lukee. Rajoja muutettaessa joudutaan toki kysymään mitä tehdä vanhoille ennätyksille. Itse ajattelisin niin radikaalisti, että muutetaan vilppilähtörajaa selväsi lyhyemmäksi ja tuodaan samalla kaiuttimet telineisiin kiinni. Näin vakioidaan samalla äänilähteen etäisyyden vaikutus, koska se olisi joka kilpailussa sama.

Koska saa lähteä?

Kysymykseen on tässä katsauksessa esitettyjen näkemysten perusteella montakin tulkintaa. Paras lienee kuitenkin Kuortaneen vahvan vaikuttaja Raimo Kallioniemen hieno määritelmä: ”laukauksen jälkeen saa kukin lähteä koska haluaa”.

Kirjoittaja on Suomen Urheiluliiton kilpailuvaliokunnan puheenjohtaja ja liiton hallituksen jäsen.

,