Lenkki on ohi ja suuntana kylmä uima-alla. Palautuminen treenistä alkaa. Hampaat kalisten ja kelloa katsellen toivon, että kaksi minuuttia kuluisi mahdollisimman nopeasti. Kyllä vaan Torreviejassakin voi palella, vaikka lämpötila on 15 plusasteen nurkilla. 

Altaassa olon jälkeen kierros uima-altaan ympäri ja sama tuska uudestaan. Voisihan sitä mukavammallakin tavalla treenin päättää.

Kun altaasta on selvitty, alkaa rautakangen taivuttelu, eli venyttely. Pikku hiljaa rauta taipuu, vaikkei ihan heti uskoisi.

Tässä on venyttelyn lisäksi saatu lihashuollossa hienoa jelppiä Torreviejan alueelta. Hieroja Sari Järvensivun apu on tullut leirillä korvaamattomaksi.

Marraskuun leirillä, ensimmäisen kerran hänen ”piinapenkissä” ollessani tuli tutunkuuloinen kommentti: ”Jumeja on, mutta eiköhän ne saada auki”. Samalla käynnillä löytyi pari virheasentoa jalkapöydästä, joista en ollut tietoinen. Tuon ensimmäisen hoitokerran tuntui kuin en olisi omassa kropassani.

Kuluvan leirin aikana Sarin taitoja ja tietoutta on hyödynnetty lisää. Uusia liikkeitä on tullut ja ne on laitettu korvan taakse.

Treenattukin on: pitkiä ja puolipitkiä lenkkejä sekä mäkireenejä. Saattaa kuulostaa yksitoikkoiselta, mutta tuohon omat leiriviikot kiteytyvät. Kolme pääharjoitusta viikossa ja muut tukevia. Lisäksi päivittäin pieni lihaskunto ja jalkajumppa.

Tuolla harjoittelulla voi jo ottaa päiväunet ja alkaa ehtoolla pilkkiä kesken elokuvan. En tunnusta nukahtaneeni elokuvan aikana. Joskus vaan on jäänyt alku, keskikohta ja loppu näkemättä. Lopputekstit muistan nähneeni… ehkä.

Leireillä kadottaa tajun viikonpäivistä, kun arki pyörii samalla kaavalla päivästä toiseen. Joskus arkirutiini pitää rikkoa ja niinpä vuokrattiin auto, rapea ranskalainen, Clio. Pieni pelko oli takaraivossa, kun laitettiin urjalalainen ja raisiolainen samaan autoon ja otettiin suunta kohti tuntematonta. Vielä ei olla eksytty, mutta itseni tuntien, se on hyvin mahdollista. Ratin takana istuu tosin se luotettavampi kuljettaja, minä jäin kartturin rooliin.

Kun sattui harjoituksellisesti kevyt päivä, ja auto oli edellisillan neronleimauksena vuokrattu, ajettiin läheiseen La Zenian ostoskeskukseen ja Orihuelan kaupunkiin. Pysyttiin turvallisen matkan päästä kämpästä, jotta osataan takaisin. Navigaattorikin on, mutta se opasti välillä tielle, mitä ei luonnossa näkynyt.

Nyt kun on arkirutiini on murrettu, ja samalla vähän levätty, voi taas aloittaa tehoruuvin kiristämisen. Edessä on viikko kovaa harjoittelua, jonka jälkeen suuntaan kohti Urjalaa.

Tähän loppuun istuu lainaus Tuntemattomasta sotilaasta. Se kuvaa niin osuvasta tämänkin leirin tunnelmaa:

”Väsyneet miehet nukkuivat. Hyväntahtoinen aurinko katseli heitä. Se ei missään tapauksessa ollut heille vihainen. Kenties tunsi jonkinlaista myötätuntoakin heitä kohtaan.

Aika velikultia.”

Aleksi Ojala

EM- ja olympiavuoden 2016 aikana kotimaiset yleisurheilijat kertovat kolumneissaan kuulumisistaan, tai ottavat kantaa eri asioihin, muistelevat menneitä ja pohtivat tulevaa.