Kilpakävelijä Taika Nummi osallistui talvella kuuden viikon mittaiseen tutkimukseen, jonka aikana hän harjoitteli lujaa ankaralla rasvadieetillä. Kokemus opetti ja koetteli.

– Louise Burken johdolla toteutettu tutkimus oli jatkoa viimevuotiselle tutkimukselle, jossa 20 kilpakävelijää pantiin kolmeksi viikoksi kolmelle eri ruokavaliolle: rasva-, hiilihydraatti -ja jaksotetulle ruokavaliolle, Nummi kertoo SUL:n valmennusjulkaisu Huippu-Urheilu-Uutisille tekemässään raportissa.

– Tutkimuksessa haluttiin selvittää, kykeneekö kroppa hyödyntämään paremmin rasvaa energianlähteenä rasvaruokavaliolla ollessa.

Kuluvan vuoden tutkimus oli tuplasti pidempi kuin viimevuotinen.

– Nyt kaikki kolmella eri ruokavaliolla olleet siirtyivät kolmen viikon dieetin jälkeen kolmeksi viikoksi korkean hiilihydraattipitoisuuden omaavaan ruokaan. Haluttiin nähdä, mitä tapahtuu, kun rasvaruokavaliosta palataan takaisin hiilihydraatteihin.

Tutkimukseen osallistui noin 30 kilpakävelijää ympäri maailmaa. Joukkoon mahtui muun muassa kolminkertainen olympiamitalisti Jared Tallent.

– Itse olin porukan nuorin ja kokemattomin. Olin ainoa, joka ei ollut vielä ehtinyt kilpailla 20 kilometrin matkalla. En tiennyt lainkaan mitä odottaa, mutta olin valmis ottamaan vastaan, mitä eteen tulee, Nummi sanoo

Rasvadieetti pisti kehon koville

Nummi pantiin Australissa rasvadieetille.

– Se tarkoitti sitä, että noin 80 prosenttia päivittäisistä kaloreistani tuli rasvoista ja loput 20 prosenttia proteiineista. Hiilihydraateille ei jäänyt tilaa lähes ollenkaan. Periaatteessa elin kolme viikkoa avokadolla, pähkinöillä, juustolla, kookosrasvalla, öljyisellä salaatilla ja lohella, Nummi sanoo.

– Ruuasta en silti voinut valittaa. Se oli oikein maukasta. Sen sijaan treenaaminen oli aivan kamalaa. Rasvaruokavaliolla kroppa oli täysin energiaton, vaikka periaatteessa saimme yhtä paljon energiaa kuin mitä kulutimme.

Nummen mukaan ensimmäisen kahden päivän aikana lihasten glykogeenivarastot tyhjenivät aivan täysin.

– Kroppa ei vain kyennyt hyödyntämään rasvoja energianlähteenä samalla tavalla kuin hiilihydraatteja. Se tunsi varsinkin kovissa treeneissä. Yleensä pystyn kävelemään suhteellisen helposti 5.30 minuutin kilometrivauhtia. Ensimmäisellä viikolla en selviytynyt sillä vauhdilla edes kilometrin vedoista – puhumattakaan pitkistä lenkeistä, Nummi muistaa.

– Pahinta oli se, että korkeahiilihydraattiryhmällä ja jaksotetulla hiilihydraattiryhmällä näytti menevän oikein leppoisasti. Se mikä piristi ja sai hymyilemään, oli että ryhmässä oli pari maailman huipputason mieskävelijää, jotka eivät pysyneet minun perässä lenkeillä.

Treeniä 110-140 kilometriä viikossa

Nummen treeniviikkoon tutkimuksen aikana kuuluivat tietyt treenit, jotka tuli toteuttaa: 8-10 x 1 km:n vedot, ylämäkitreeni, kaksi pitkää lenkkiä sekä yksi kevyempi lenkki.

– Muuten saimme pitkälti treenata kukin haluamallaan tavalla, mutta kaikki oli monitoroitava niin tarkkaan kuin mahdollista. Naisille harjoituskilometrejä kertyi n. 110-140 viikossa, kun taas miesten vastaavat lukemat olivat. 140-200., Nummi sanoo.

– Monet treenit tehtiin paljon kovempaa kuin mitä olisin Suomessa tehnyt. Esimerkiksi pitkät lenkit käveltiin yllättävän korkeilla sykkeillä, kun taas vauhtikestävyystreenit olivat paljon lyhyempiä kuin mihin olen itse tottunut. 

– Kun treenattiin, treenattiin kovaa. Kun ei treenattu, makoiltiin sängyllä ja palauduttiin.

Rasitusosteopatiaa oikeassa reidessä

Nummen osalta tutkimus jäi kesken.

– Taisin innostua hieman liikaa, sillä kesken tutkimusta oikeasta reisiluusta löytyi rasitusosteopatiaa. Tutkimus ja kävely loppuivat minun osaltani siihen. Rasvaruokavalio oli raskasta, mutta tutkimuksen keskeyttäminen vielä raskaampaa, Nummi muistelee.

– Kun sain rasitusosteopatiaa koskevan lausunnon lääkäriltä, olisin ollut valmis syömään rasvaruokavaliota vaikka loppuikäni. Olisin elänyt vaikkapa voilla, koska koin, että olin mennyt sähläämään ja tutkimus oli osaltani mennyt siksi pilalle. Tiesin itse aiheuttaneeni vamman itselleni.

– Ei ole helppoa treenata fiksusti, kun ympärillä on maailman huippuja ja täysin uusi maa tutkittavana. Hetkeksi sitä ihan unohti, että omien jalkojen alla ei ollut yhtä lailla kilometrejä kuin muilla. Myönnän myös, että kun muut ottivat nokosia, olin pomppimassa kaupungilla kenguruiden perässä.

Vamma alettiin Australiassa hoitaa heti kun se todettiin.

– Ei kestänyt kuin pari tuntia diagnoosista ja sain ympärilleni lääkärin, fysioterapeutin, hierojan, urheilupsykologin, ravitsemusterapeutin sekä kuntoutusvalmentajan. Yhdessä tiimin kanssa mietimme kuinka edetään, jotta pääsisin mahdollisimman hyvin takaisin treenaamaan,  Nummi kertoo.

– Olin ällistynyt siitä, kuinka paljon resursseja minuun käytettiin, vaikka en ollut tutkimukselle lainkaan hyödyllinen. Myös muut aikuisurheilijat olivat hyvin kannustavia ja valmiita antamaan vinkkejä ja haleja, kun niitä tarvitsi.

Nummi ei suosittele rasvadieettiä

Vamman jälkeen Nummi jatkoi tutkimuksessa avustajan roolissa.

– Pääsin kokkaamaan, kirjaamaan tuloksia ylös ja mittaamaan erilaisia ravinnonarvoja. Pääsin myös seuraamaan sivusta, kun vähitellen rasvaruokavaliolla olevat sopeutuivat vähäsen kurjaan oloon, Nummi sanoo.

– Parasta oli nähdä urheilijoiden riemu, kun he saivat taas syödä hiilihydraatteja. En olisi ennen voinut kuvitella kuinka suuri ilo yksi leivänsiivu on.

Rasvadieettiä Nummi ei suosittele.

– Olen omin silmin nähnyt mitä hiilihydraattien puute voi tehdä. En suosittele rasvaruokavaliota urheilijalle. 

Siten Australian visiitin Nummen jalka on tervehtynyt ja hän on palannut maltillisen harjoittelun pariin.