Laihian Lujan seiväshyppääjä Juho Alasaari jatkoi hallikaudella siitä, mihin viime kesänä jäi. Syksyn viiden metrin ylityksen jatkeeksi hän taivutti hallikaudella 520 ja kipusi kotimaan 17-vuotiaiden kaikkien aikojen hallitilastossa toiseksi.

– Sain treenata syksyn terveenä. Se on niitä suurimpia asioita, jolla pääsee eteenpäin. Harjoituskauden aikana tuli paljon lisää voimaa ja nopeutta, Alasaari sanoo.

Alasaari, 16, opiskelee Kuortaneen urheilulukiossa ensimmäistä vuotta. Hän on Kuortaneella ollessaan harjoitellut Mikko Latvalan johdolla, vaikka yhteydenpito myös valmentaja Mikael Westön kanssa on jatkunut.

– Kuortaneelle tulolla ja Latvalan valmennuksella on ollut iso rooli kehityksessä, Alasaari sanoo.

Vuosi sitten Alasaari juhli Azerbaidzhanin Bakussa Nuorten kesäolympiafestivaalien hopeaa ennätyksellään 490. Kesän kilpailukauden kruunasi syyskuun alussa Vaasassa syntynyt uran ensimmäinen viiden metrin ylitys.

– Syksyn harjoituskaudella tehtiin paljon voimaa ja nopeutta, joka näkyi niin, että lentävän 20 metrin nopeustestissä ennätys parani kahdella kymmenyksellä vuoden takaiseen. Juuri nopeuden parantuminen näkyi hallikaudella. Voimaa minulla on aina ollut, Alasaari sanoo.

Tekniikka on Alasaaren vahvuuksia, mutta senkin kehittämistä riittää työsarkaa.

– Suurin kehityskohde on ehkä se, ettei hypyssä anna yhtään anna periksi seipäälle, vaan että kropassa pystyy jännitys, jolla pystyy siirtämään juoksunopeuden seipääseen. Kyse on tietynlaisesta kovuudessa siinä tekemisessä, Alasaari kuvaa.

 

Juoksut pesiskentällä, puntit autotallissa

Kesän suunnitelmat Alasaarella olivat huhtikuun alussa vielä hämärän peitossa. Oli vain arvioita, ei tietoa, miten koronavirusepidemia ja sen tuomat rajoitukset kevään ja kesän aikana muokkautuvat. Varhaiskevään harjoittelukin poikkesi tavanomaisesta.

– Olen joutunut käyttämään mielikuvitusta ja etsimään uusia metodeja toteuttaa joku harjoitus, kun ei pääse halliin, Alasaari sanoo.

– Pesiskentällä on tasaista, ja olen käynyt siellä juoksemassa. Puntteja olen päässyt nostamaan sellaisessa köyhän miehen salissa, autotallissa.

Seiväshyppy ei kevättalven ja varhaisen kevään aikana ollut mahdollista ulkona. Se ei Alasaarta kuitenkaan huolettanut.

– Hyppääminen on aika hyvin selkärangassa, ja eiköhän ne kentätkin joskus avaudu. Se tosin vähän huolettaa, että kuinka nopeasti saan sitten kesällä hyppäämisen tatsista kiinni, kun kisat alkavat. Yleensä alkukesän kisoissa on ollut pientä takkua, ja kunnon tulokset ovat syntyneet vasta loppukauden aikana, mutta täytyy vain koettaa tehdä kaikki täysillä.

Mikä on paras neuvo, jonka olet saanut urheiluun liittyen?

– Pidä pää kylmänä, eli mikään ei saa nousta päähän. Pitää pysyä nöyränä. Se on Mikael Westöltä saatu neuvo.

Mistä haaveilet urheilun saralla?

– Olympiakullasta. Kaikki arvokisamenestykset ovat plussaa, mutta haaveet pitää olla korkealla, ihan sama kuinka realistisia ne ovat.

Kun katsot videoita hyppääjistä, kenen tekniikka miellyttää silmää?

– Aika kliseinen vastaus, mutta Sergei Bubkan. Hänen tekniikkaansa pidetään täydellisenä, ja siihen itsekin pyrin. Muutenkin Neuvostoliiton ajan hyppääjät Rodion Gautaulin ja Maksim Tarasov ovat niitä, joiden tekniikkaa katson. He kaikki juoksevat älyttömän kovaa, ja heillä on voimaa iskeä tehoa seipääseen. Tykkään enemmän siitä vanhan ajan tekniikasta. Renaud Lavillenie ja Armand Duplantis käyttävät erilaista tekniikkaa. Siitä en ole innostunut.

Oma otekorkeus?

– 463.

Millainen olet urheilijana?

– Sellainen päättäväinen. Keskityn treenaamiseen, eli kun on treenitilanne olen siinä mukana sataselle. Minua ei huvita pelleily, treeni on pääasia. Ajattelen myös, että minulla on niin sanotusti päätä kilpailla, paineen sietokyky on hyvä. Saan itsestäni eniten irti paineen alla.

Seuraatko muita urheilulajeja?

– Kaikennäköistä urheilua tulee seurattua ihan tasaisesti. Itsellänikin on monipuolinen urheilutausta, ja siksi kaikki urheilu kiinnostaa. Varsinkin jalkapalloa, jääkiekkoa ja painia tulee seurattua.

Mitä muita lajeja olet itse harrastanut yleisurheilun lisäksi?

– Jalkapallo ja painia. Muutaman vuoden pelasin myös sählyä.

Mistä innostuit seiväshyppyyn?

– Se tuli vastaan yleisurheiluharrastuksen mukana. Näin, kun kaveri hyppäsi kentällä, ja halusin itsekin kokeilla. Siitä se lähti. Olin silloin 9-vuotias.

Jos et olisi yleisurheilija, mikä olisi lajisi?

– Olisin varmaan painija.

Paras muisto urheilun saralta omalta uralta?

– Aika varmasti Bakun EYOF-kisat. Se oli kokonaisuudessaan aika unohtumaton reissu. Sain vielä kantaa mitalin kotiin. En ainakaan ollut turhaan mukana.

Onko sinulla urheilussa idolia?

– Katson ylöspäin kaikkia suomalaisia seiväshypyn konkareita, kuten vaikka Matti Monosta, Mikael Westöä ja Mikko Latvalaa. He olivat kaikki aikanaan kovakuntoisia, kovia sällejä ja ovat nyt jatkaneet valmentajina.

Mikä jonkun muun urheilusuoritus on jäänyt parhaiten mieleesi?

– Seiväshyppääjänä minulle tulee ensimmäisenä mieleen brassi Thiago Braz

ja Rion olympiavoitto 2016. Renaud Lavillenie ylitti siinä kilpailussa kaikki korkeudet 598:aan ensimmäisellään, ja sitten tulee Braz, josta suurin piirtein kukaan ei ollut ikinä kuullut, ylittää 603 ja voittaa olympiakultaa.

Millaista musiikkia kuuntelet, eli mitä löytyy soittolistoiltasi?

– Siellä on perusmetallia, Metallicaa ja Iron Maidenia. Se on minun treenimusaani. Käytän sitä myös kisoissa. Aika paljon tulee kuunneltua myös rap-musiikkia ja joku poppikin menee.

Minkä kirjan luit viimeksi?

– Koulussa luin jonkun novellikokoelman. Nimeä en muista.

Mikä leffa on jäänyt mieleen?

– Taken 3.

Mitä arvostat muissa ihmisissä?

– Rehellisyyttä ja huumorintajua.

Eniten käyttämäsi somekanava?

– Varmaan Snapchat. Siitä tulee räplättyä joskus turhankin paljon.

Mikä saa sinut kiusaantumaan?

– Ehkä sellainen tietynlainen valitus, jos asianomainen ei tee näille asioille mitään.

Mikä on sinulle parasta rentoutumista?

– Oikeastaan treenaaminen. Treenissä saan pään tyhjäksi muista arjen askareista. Se on omalla tavallaan psykoterapiaa. Tykkään myös ihan vaan makoilla, mutta jos saisin valita vain yhden vaihtoehdon, valitsisin treenaamisen.

Kenet halaisin tavata?

– Olisi hienoa tavata Sergei Bubka tai Suomen presidentti, jos vaikka joskus pääsi Linnan kutsuille?

Mitä et tekisi mistään hinnasta?

– Sitä en antaisi mistään hinnasta pois, että pystyn liikkumaan.

Juttu on julkaistu Spurtti News 1/2020 -lehdessä