Naisten osallistumista kilpaurheiluun vastustettiin pitkään vetoamalla terveydellisin, fysiologisiin, moraaliisin tai milloin mihinkin syihin. Kaikki nuo syyt ovat osoittautuneet keksityiksi. Mutta kuinka hyviä naisurheilijat nykyisin ovat?
Tutkimalla naisten nykyistä tulostasoa yleisurheilussa ja vertaamalla sitä vuosikymmenien ja vuosisatojen aikana miesten tulostasosta kerättyyn aineistoon voidaan sanoa, että naiset ovat keskimäärin yhtä hyviä kuin maailman parhaat miesurheilijat olivat silloin, kun Suomi oli yleisurheilun suurvalta.
Nykytason vertailuvuosia ovat Pariisin ja Los Angelesin olympiakisat
Verrataanpa naisten maailmanennätysten ja naisten viime vuoden maailmantilaston 10. parhaan urheilijan tuloksia oman aikansa miesten maailmanennätysten ja miesten maailmantilaston 10. parhaan urheilijan tuloksiin. Tämän perusteella voidaan selvittää miesten ja naisten tuloskehityksen historiallinen aikaero.
Korvaamattomana apuna tässä tehtävässä ovat Suomen Yleisurheiluarkistossa Ari Törmän johdolla kootut historialliset tutkimussarjat maailman vuositilastoista, jotka alkavat jo 1800-luvun puolestavälistä. Niiden perusteella selviää sekin, että eräissä lajeissa naiset elävät 1870-lukua, mutta eräissä lajeissa 1970-lukua.
Vertailuun sisältyvät naisten kaikki nykyiset olympialajit lukuunottamatta moniotteluita, joiden vertailu miesten kymmenotteluun olisi lähes mahdotonta. Olympialajien lisäksi vertailuun sisältyy myös 3000 metrin juoksu, joka pitkään oli naisten arvokilpailuohjelmassa ja on hallissa yhä miestenkin lajiohjelmassa.
23 tutkitun lajin mediaanit ovat vuositilaston 10. tuloksen osalta vuosi 1924 ja maailmanennätysten osalta vuosi 1932. Noina vuosina siis miesten tulokset olivat keskimäärin yhtä hyviä kuin naisten tulokset nyt. Keskiarvot ovat 2-3 vuotta mediaania varhaisempia, mihin ovat syynä eräät hyvin varhaiset vertailuvuodet.
Erityisesti 400-800 metrin juoksuissa sekä pituushypyssä ja kolmiloikassa miehet jo hyvin varhain kykenivät naisten nykytuloksiin. Nämä lajit olivat jo 1800-luvulla erittäin suosittuja ja niissä myöskään lajitekninen tai harjoitusmuotojen tai kilpailuvälineiden kehitys eivät ole juurikaan muuttuneet noin 150 vuoteen.
Kolme kiinnostavaa kysymystä
Historiallisesti kiinnostavia eri lajien keskinäisessä vertailussa ovat ainakin seuraavat kolme kysymystä ja niiden vastakysymykset:
1. Missä lajeissa miehet jo varhain etenivät korkealle tasolle eli missä lajeissa vertailuvuosi on varhaisin? (800-1500 metrin juoksuissa sekä pituushypyssä ja kolmiloikassa.)
1. b) Missä lajeissa naiset jo varhain etenivät korkealle tasolle eli missä lajeissa vertailuvuosi on myöhäisin? (Maratonilla, kävelyssä, seiväshypyssä ja moukarinheitossa.)
2. Onko alhaiseen vertailuvuoteen ja miesten nopeaan kehitykseen syynä lajin harrastuspohja? (Ainakin 400 metrin juoksun ja kolmiloikan suosio 1800-luvun yleisurheilussa oli keskeinen. Ne olivat muotilajeja.)
2. b) Onko korkeaan vertailuvuoteen ja naisten nopeaan kehitykseen syynä radikaali muutos lajitekniikassa (moukarinheitto ja kävely) tai harjoitusmuodoissa (kestävyysjuoksu) tai kilpailuvälineissä (seiväshyppy)? Näihin kysymyksiin vastausten etsiminen auttaa selvittämään eri lajien historiallisia murroskohtia.
3. Ovatko miehet fysiologisesti soveltuvampia joihinkin yleisurheilulajeihin? Vai onko kyse sittenkin kulttuurisista eroista? (Olisiko miehellä enemmän ”kiskaisuvoimaa” tai nopeaa voimantuottoa?)
3. b) Ovatko naiset fysiologisesti soveltuvampia joihinkin yleisurheilulajeihin? Vai onko kyse sittenkin kulttuurisista eroista? (Pitkäkestoisimmissa kestävyyslajeissa naisten vertailuvuosi on korkein. Miksi?)
Kakkos- ja kolmoskysymyksiin vastaamiseen tämän tutkimuksen lisäksi tarvitaan vielä täsmätietoa oman aikakautensa olosuhteista. Ykköskysymykseen vastaaminen tarjoaa tähän erään tilastollisen vertailupohjan.
Pikajuoksut ovat monien muuttujien tarkkuustyötä
100 ja 200 metrin juoksuissa vertailuvuosi on 1900-luvun puolella, mutta 400 ja 800 metrin juoksuissa jo 1800-luvulla. Tähän on yhtenä lajiteknisenä syynä, ettei kyyrylähtö yleistynyt ennen vuosisatojen taitetta. Lisäksi tulkintaa voi vääristää vaikeasti arvioitava kysymys käsiajanoton merkityksestä lopputuloksiin.
Naisten ME:t ovat 10,49 ja 21,34. Naisten viime vuoden 10. tulokset olivat 10,92 ja 22,23. Kaikki neljä em. vertailulukua miehet ensi kerran saavuttivat suunnilleen samoina vuosina 1909 – 1914. Käsiajanoton merkitykseksi tulostasoon on tässä laskettu yleisin arvio 0,24 sekuntia. (Se saattaisi olla pienempikin.)
Vuositilastojen 10. tulokset olivat nopeammat kuin 10,92 ja 22,23 vuonna 1911 käsiajanotolla 10,6 ja vuonna 1909 käsiajanotolla 21,9. Florence Griffith-Joynerin ME:t rikkoivat ensimmäisinä Australian ammattilaisjuoksija Jack Donaldson vuonna 1911 ja Britannian William Applegarth vuonna 1914.
Käsiajanoton lisäksi joudutaan tilastollisten kertoimien avulla arvioimaan myös jaardimatkat metreiksi, suoran radan vaikutus tuloksiin ja erimittaiset kilpailumatkat. Jack Donaldson suhteellisesti ylsi 10,49:n vauhtiin ammattilaisten silloisella päämatkalla 130 jaardin juoksussa. 100 metrin matkalla hän ei kilpaillut.
Frank Hewitt (tai William Lang) ylsi ensimmäisenä juoksijana nykytasolle
Naisten 400 ja 800 metrin ME:t ovat 47,60 ja 1.53,28. Naisten viime vuoden 10. tulokset olivat 50,32 ja 1.58,34. Viimemainittujen ero yli 30 vuoden takaisiin naisten maailmanennätyksiin on hyvin suuri ja luotettavinta lienee arvioida tämän johtuvan tiukentuneesta dopingkontrollista.
Oli miten oli, niin kaikki em. vertailuluvut miehet saavuttivat jo 120–150 vuotta sitten. Miesten 10. tulokset olivat naisten viime kesän 10. tuloksia paremmat 400 metrillä jo v. 1889 ja 800 metrillä v. 1885. Irlannista Australiaan ammattijuoksijaksi muuttanut Tom Malone alitti Marita Kochin 400 metrin ME:n vuonna 1885.
Juoksulajien varhaisin vertailuvuosi on 800 metriltä. Jarmila Kratochvilován ME:n 1.53,28 saavutti ensi kerran Frank Hewitt v. 1871. Hänkin oli Malonen tavoin australianirlantilainen ammattijuoksija. Britanniassa juoksi jo v. 1863 William Lang 880 jaardia 1.54,0, mikä vastaa 800 metrillä vähimmäisaikaa 1.53,33.
Vasta Gunder Hägg juoksi nopeammin kuin Wang Junxia
Naisten 1500 ja 3000 metrin ME:t ovat Genzebe Dibaban viimekesäinen 3.50,07 ja Wang Junxian 23 vuotta sitten juoksema 8.06,11. Naisten viime vuoden 10. tulokset olivat 4.01,26 ja 8.39,85. Kaikkiin näihin vertailulukuihin miehet ylsivät vasta suomalaisten ja ruotsalaisten juoksijoiden kultakaudella.
Miesten vuositilaston 10. tulos oli naisten viime kesän 10. tulosta parempi 1500 metrillä ensi kerran vuonna 1924 ja 3000 metrillä vuonna 1931. Ranskalainen Jules Ladoumègue ylsi Dibabaa nopeampaan aikaan v. 1930, mutta Wangin poikkeuksellisen tuloksen alitti ensimmäisenä ruotsalainen Gunder Hägg vasta v. 1942.
Yksittäisten poikkeusten merkitys voi vääristää vertailulukuja, mistä syystä ME:n lisäksi vertailulukuina on käytetty myös vuositilaston 10. tuloksia. Wangia valmentanut Ma Junren on urheiluhistorian kiistellyimpiä hahmoja. Wang asuu nykyisin Coloradossa ja hänestä julkaistiin viime kesänä kiistanalainen elämäkerta.
Vasta Taisto Mäki ja Viljo Heino ylsivät naisten tuloksiin
Miesten 5000 ja 10000 metrin ME:t ovat Tirunesh Dibaban 14.11,15 ja Wang Junxian 23 vuotta sitten juoksema 29.31,78. Naisten viime vuoden 10. tulokset olivat 14.47,75 ja 31.13,29. Olympiavoittajien kuten Paavo Nurmen ja Ville Ritolan sijasta näihin tuloksiin ylsivät vasta myöhemmät suomalaiset ME-miehet.
Miesten vuositilaston 10. tulos oli naisten viime kesän 10. tulosta parempi 5000 ja 10000 metrillä ensi kerran vuonna 1936, jolloin Gunnar Höckert ja Ilmari Salminen voittivat näillä matkoilla olympiakultaa. 5000 metrin ME:n alitti ensi kerran Taisto Mäki sodan alle jääneiden Helsingin olympiakisojen aattovuonna 1939.
Wangin poikkeuksellisen 10000 metrin ME:n rikkominen vei vuosikymmenen pidempään. Siihen pystyivät vasta Tšekkoslovakian Emil Zátopek kesäkuussa 1949 ja hänen ennätyksensä rikkonut Viljo Heino syyskuussa 1949. Maratonilla naiset ovat edenneet vertailussa miehiin vielä tätäkin pidemmälle.
Britannian Paula Radcliffen ME on 2.15.25 ja naisten viime vuoden 10. tulos oli 2.22.27. Ne ovat miehillekin 1950-luvun huipputuloksia. Miesten vuositilaston 10. tulos ylsi vertailulukuun v. 1952 ja Radcliffen ME:tä nopeammin juoksi ensimmäisenä vasta Neuvostoliiton Sergei Popov Tukholman EM-maratonilla v. 1958.
Toinen osa Mikko Niemisen (Suomen Yleisurheiluarkisto) laatimasta historiallisesta katsauksesta julkaistaan myöhemmin sisältäen muut naisten lajit.