Savonlinnan Riento on viime vuosina harpponut rivakasti ylöspäin kaikilla yleisurheilun seuratoiminnan mittareilla. Seuraluokittelussa Riento oli 26:s. Nousua on liki sata sijaa kymmenessä vuodessa, eikä tahti ole hiipumassa.

– Lisenssimäärät ovat tuplaantuneet kymmenen vuoden takaisesta tilanteesta. Toiveissa on, että määrä alkaa kakkosella jo ensi vuonna, totesi Riennon valmennuspäällikkö Joni Jäntti esitellessään seuran menestystarinaa SUL:n seurakokoukselle Helsingissä.

Lisenssimäärän kasvattaminen ei ole itseisarvo, mutta Jäntti muistuttaa, että jos urheilijamäärät ovat pienet, menestystäkin tulee vähän.

– Meille herätys oli vuoden 2010 piirihuipentuma, jossa oltiin mitalitaulukossa viides. Silloin todettiin, että jotakin pitäisi tehdä, Jäntti muistelee.

Tuossa tekemisessä Jäntti on itse ollut isossa roolissa. Hän kritisoi napakasti Riennon toimia kuusia vuotta sitten, sillä seurauksella, että tuli pestatuksi oto-pohjalta valmennuspäälliköksi, ja joutui niin sanotusti näyttämään kyntensä.

– Seurassa oli kyllä tehty jo vuosia oikeansuuntaisia toimenpiteitä, mutta valmennuspuolelta puuttui henkilö, joka olisi pystynyt uhraamaan aikaa asian pitkäjänteiseen kehittämiseen, Jäntti sanoo.

Mitä siis tehtiin?

– Alettiin kiinnittää huomiota siihen kuinka motivoituneille ja aktiivisille nuorille voitaisiin tarjota laadukasta valmennusta ja tarpeeksi haasteita jo varhaisessa vaiheessa ja kuinka tässä jatkumossa onnistuttaisiin vuosi toisensa jälkeen, Jäntti kertoo.

Samaan syssyyn nuorten harjoittelua linjattiin uudelleen.

– Mentiin lajiryhmätyyppisemmästä ajattelutavasta moniottelupohjaiseen tekemiseen. Se, että on tehty monia lajeja 15-vuotiaaksi, on meidän vahvuus, Jäntti uskoo.

– On myös satsattu laatuun, pyritty pitämään urheilijaryhmät yhden valmentajan ja kymmenen urheilijan kokoisena. Osin siksi, että meillä tilat ovat niin pienet, ettei niissä isojen ryhmien kanssa mahdu toimimaan.

Iso asia Jäntin mukaan oli myös kolme vuotta sitten tehty päätös osallistua Vattenfall Seuracupiin. Se on tuonut rutkasti lisää seurahenkeä.

Seuran johdossa kokeneita osaajia

Haasteitakin on siunaantunut.

– Kun toimitaan moniottelupohjalta juoksu- ja hyppylajeja painottaen, seiväshyppy ja heitot jäävät helposti vähemmälle. Osin siksi, ettei valmentajien ammattitaitoa riitä niiden ohjaamiseen. Niinpä päätettiin, että tarvitaan tiettyjen lajien asiantuntijoita, ja saatiin toimintaan mukaan Samuli Nikkanen seiväshyppyyn, Tiia Kuikka kävelyyn, Jarmo Hirvonen heittolajeihin, Sakari Tiainen moukarinheittoon ja lisäksi Anita Hietalahti oli jonkin aikaa mukana kiekonheitossa, Jäntti kertoo.

– Se näkyi nopeasti niin, että seiväshypyssä ja kävelyssä tuli SM-mitaleita.

Seuraava iso askel oli Jäntin palkkaaminen päätoimiseksi valmennuspäälliköksi seuratuen avulla. Jäntti itse muistuttaa, että ilman sellaisia seuran johdon ja talouden pitkän ajan voimahahmoja kuin puheenjohtaja Olli Teijonmaa sekä Teuvo Jäntti ja Toivo Juutilainen sekä sitoutunutta seuraväkeä, uudistukset olisivat jääneet torsoiksi.

Lisää valmentajia kaivataan

Tieto seuran menestyksestä on kiirinyt Savonlinnan seudulla, ja poikii uusia harrastajia.

– Olemme saaneet muista lajeista hyviä urheilijatyyppejä mukaan. Mukaan on tullut poikia palloilulajeista ja varsinkin jääkiekosta on löytynyt yllättävän kovia tekijöitä, Jäntti kertoo.

Valmennustoiminnan kasvu on vaatinut uusien valmentajien ja ohjaajien kouluttamista ja siinäkin on onnistuttu, vaikka lisää kaivataan. Myös kasvaneita kuluja on siirretty harjoitusmaksuihin ilman nurinoita.

– Kun toiminta on laadukasta, kehtaa pyytää. Maksujen nostoon pakotti myös Tanhuvaaran urheiluopiston käyttömaksujen kasvu, Jäntti sanoo.

Entä mitkä ovat tulevaisuuden haasteita.

– Sitoutuneita valmentajia on edelleen liian vähän, valmennus kasautuu liian harvojen valmentajien harteille.