Seiväshyppääjä Wilma Murrolla on kuluvalle kilpailukaudelle vain yksi tavoite.
– Ihan sama mitä hyppään, kunhan pääsen kilpailemaan. Kisakentille on ollut ikävä, Murto totesi avattuaan kilpailukauden kotiseuransa Salon Vilppaan uusitulla kentällä.
Murto, 19, ponnisti viime kesänä vain 19-vuotiaiden EM-kisojen karsinnassa ja finaalissa. Kisoista oli tuomisena pronssimitali, mutta se ei isommin lohduttanut, kun sitkeä jalkapohjavaiva piti parhaimmillaan 471 ylittäneen hyppääjän sivussa koko muun kilpailukauden.
– Vamma tuli viime vuoden kesäkuussa. Sen jälkeen olen nähnyt monen monta lääkäriä ja fysioterapeuttia. Syksyllä pääsin juoksemaan ja hyppäämään. Meni kuukausi ja vaiva tuli takaisin. Nyt olen päässyt juoksemaan maaliskuusta alkaen ja hyppäämään huhtikuusta lähtien, Murto sanoo.
Kevään mittaan jalkapohja ei ole kiusannut. Hoitotoimet ovat purreet, vaikka ongelman tarkka syy ei ole täysin selvinnyt.
– Ei siitä ole selkeää diagnoosia. Se on mennyt fyssarihommiksi. On pyritty parantamaan jalan linjauksia joka tavalla. Se työ on lähtenyt ihan pakaralihasten hermotuksesta. On tehty uudet tukipohjalliset ja yritetty saada jalka toimimaan mahdollisimman oikein ja vähennetty riskiä, että tulisi mitään, joka aiheuttaa ongelmia, Murto kertoo.
Murto: Nyt on vahva olo
Kun jalkapohja ei talvella sallinut juoksemista, Murto teki harjoituksissa kaikkea muuta.
– Telinevoimistelu ja voimaharjoittelu olivat isossa roolissa, kun ei päässyt juoksemaan. Telivoimistelussa on tullut isoja kehitysharppauksia ja nyt on vahva olo, mutta se näkyy, että juoksutausta ei ole kovin hyvä, Murto sanoo.
Hiljattain päättyneellä Formian leirillä Murto pääsi hyppäämään, vaikka nilkan nyrjähdys hieman rajoitti tekemistä. Nilkka on nyt kunnossa.
– Juoksumetrejä on alla tosi vähän, kovaa tai hiljaa juostuna. Myös hyppymäärät ovat olleet pienet viimeisen vuoden aikana. Se näkyy, totta kai, Murto sanoo.
Salon kentällä Murto teki pyörivässä tuulessa kolme yritystä korkeudesta 405, mutta jäi ilman tulosta. Se ei kuitenkaan kertonut täyttä totuutta hyppykunnosta.
– Harmittaa. En tykkää käyttää välineitä tekosyynä, mutta nyt aloitin turhan pienellä seipäällä ja jouduin vaihtamaan sitä jokaiseen yritykseen. Viimeisellä yrityksellä oli sopiva seiväs, mutta tuli pieni ajoitusvirhe kuopalle tullessa, Murto sanoi.
Murto kilpailee seuraavaksi Turun Paavo Nurmen kisoissa kesäkuun 5. päivä.
,
Nikkanen hakee kisoista rutiinia
Minna Nikkaselta hiljattain päättynyt keväinen Formian harjoitusleiri sujui hyvin. Sen sijaan Frankfurtissa ollut myrskysää venytti kotiinpaluumatkaa niin karkeasti, että väsymys tuntui vielä kauden avauskilpailussa ja aloituskorkeus 415 jäi ylittymättä.
– Matka Formiasta kotiovelle kesti 34 tuntia. Sen jälkeen oli ihan pihalla. Kisan verryttelyssä tuntui vielä hyvältä, mutta kisassa ei, Nikkanen kertaili.
Talvella EM-kisarajan 445 ylittänyt, kokenut hyppääjä odottaa kesän kilpailukautta luottavaisena. Syksyllä alkanut työn tekniikan kanssa on tuottanut hedelmää, vauhdinjuoksun lopun asentoa ja kuopalle tuloa on saatu halutunlaiseksi.
– Olen saanut onnistuneiden hyppyjen määrää nostettua. Toistoja on takana sen verran, että ja se on tullut automaatioksi. Myös loppujuoksu on parantunut huomattavasti, Nikkanen arvioi tekniikan kehitystä.
– Formian leiri oli nousujohteinen. Harjoittelussa tuli määrää aika paljon. Nyt tarvitaan vain rutiinia hypätä isoilla seipäillä, eli kisoja ja sopivasti harjoituksia väliin, ensi viikolla Saksassa kilpailukauttaan jatkava hyppäjä sanoo.
,
Valmentaja Matti Nieminen ja Samuli Eriksson ovat viime aikoina joutuneet miettimään, mitä on mahdollista tehdä hyppääjää kiusaavan selkävaivan asettamissa rajoissa.
,
Selkävaiva kiusaa hyvin harjoitellutta Erikssonia
Salon Vilppaan Samuli Eriksson ponnisti kotikentällään korkeushypyn voiton kevään kotimaisella kärkituloksella 214. Hän teki sen jälkeen kaksi yritystä korkeudesta 217 ja yhden korkeudesta 221.
Hallikaudella 220 hypännyt Eriksson harjoitteli kevättalven hyvin, mutta viime aikoina vanha selkävaiva, madaltuma viimeisessä nikamavälissä on ilmaantunut kiusaksi.
– Ei se kisoihin mitään vaikuta, mutta treeneihin vaikuttaa. Hyppäämisen jälkeen täytyy olla 3-4 päivää tekemättä mitään, Erikssonin valmentaja Matti Nieminen sanoo.
– Viimeiset päivät on joutunut ihan lepäilemään. Ei ole voinut treenata oikein ollenkaan, Eriksson harmittelee.
Niemisen mukaan hyppääjän kunto on parempi kuin hallikaudella selkäongelmista huolimatta. Kaksikon ajatukset ovat elokuisissa EM-kisoissa.
– EM-rajaa 226 tavoitellaan. Se on realistinen tavoite, Eriksson arvioi.
Salon Vilppaan Atte Sailola, 18, heitti keihäskilpailun voittoon ennätyksellään 64,21. Sailolan mukaan edellytykset nuorten MM-kisojen rajan 68,70 tekemiseen ovat olemassa. Nyt uusitun kentän vauhdinottoradan lyhyys yllätti ja se näkyi heitoissa.
Salo:
Vilpas Track Games:
Miehet:
200 m (+2,1) 1) Juho Vanhala HarjavJy 22,28w.
Korkeus: 1) Samuli Eriksson SalVil 214 (kkk), 2) Valtteri Välimäki UudKK 204, 3) Julius Kuusela LänsiUU 200, 4) Heikki Pärnä TuUL 190, 5) Iiro Isokääntä SalVil 190.
Keihäs: 1) Atte Sailola SalVil 64,21.
Naiset:
Korkeus: 1) Eleriin Haas HIFK 181, 2) Miia Lindholm HIFK 178.
Seiväs: 1) Kiia Jullenmaa PorinYU 365, 2) Laura Sirkiä SalVil 345. Wilma Murto, Mınna Nikkanen ei tulosta.
Pituus 1) Elina Kakko PerttPei 565 (+2,5).
Kiekko 1) Sanni Kuparinen JanJa 42,93, 2) Roosa Naula TuUL 42,61, 3) Pinja Karhunen HämeenlTa 41,92.