Mila Heikkonen ei kiirehdi lopullista lajivalintaansa, vaikka tulokset ja menestys 400 metrin aidoissa houkuttavat tuusulalaista huippulupausta.

– Harjoittelun pohja antaa edellytykset mihin vaan. Nyt tuntuu, että lajivalinta suuntautuu 400 metrin aitoihin, mutta olen pitänyt tätä avoimena. Se kantaa ehkä pidemmälle paremmin, mitä monipuolisemmin tässä vaiheessa harjoittelee, Heikkonen sanoo Spurtti News -lehden haastattelussa.

Mila Heikkonen, 16, on harpponut rivakasti ylöspäin Suomen kaikkien aikojen halli -ja ulkoratatilastoissa. Talven hallikisoissa ennätykset ropisivat käytännössä kaikilla matkoilla, mikä oli suoraa jatkoa viime kesän nousukiidolle.

Kesällä Heikkonen oli 400 metrin aidoissa neljäs Jerusalemissa alle 18-vuotiaiden EM-kilpailuissa ja Joensuun Kalevan kisoissa. 400 metrin aitojen osalta kausi päättyi nuorten Ruotsi-ottelun lajivoittoon omalla ennätysajalla 58,53.

Talvella hallikisoissa Heikkonen kiiti 400 metrillä 17-vuotiaiden Suomen kaikkien aikojen hallitilastossa toiseksi ajalla 56,32.

Nyt katse on kesän kilpailukaudessa.

– Mariborin EYOF-kilpailu ja 400 metrin aidat on kesän suurin tavoite ja ylipäätään kehittyminen nelkun aidoissa nyt, kun olen saanut vähän tuntumaa lajiin, Heikkonen sanoo.

– Olen haaveillut myös 400 metrin aitojen 17-sarjan Suomen ennätyksestä.

17-vuotiaiden 400 metrin aitojen Suomen ennätys on 57,65. Se on Heikkosen HIFK-Friidrott-seurakaveri Viivi Lehikoisen nimissä.

”Järkyttävän kovia lukuja reaktiivisuustesteissä”

Heikkonen asuu Tuusulassa ja opiskelee Järvenpäässä. Harjoittelemassa hän käy Helsingissä valmentaja Anne Suorannan ryhmässä, jossa Heikkosesta on kuoriutunut huippulupaus 400 metrin aitajuoksuun, vaikka lajivalinta on vielä tekemättä.

– Milan vahvuudet ovat oma halu tehdä ja kehittyä sekä kova tahto, oli kyse sitten terveenä harjoitteleminen tai loukkaantumisesta toipuminen, Suoranta sanoo.

– Kuvaisin Milaa myös älykkääksi urheilijaksi. Hänelle on helppo opettaa asioita, ja hän omaksuu opit, mikä on aitajuoksussa äärettömän tärkeää.

Suorannan treeniryhmään Heikkonen tuli 11-vuotiaana ja on matkan varrella ehtinyt yllättää kokeneen valmentajan.

– Kun Mila tuli nuorena tyttönä ryhmään, hän ei ollut kauhean nopea, mutta sellainen lahjakkuustekijä häneltä löytyi kuin reaktiivisuus. Mila paukuttaa järkyttävän kovia lukuja reaktiivisuustesteissä, mikä tekee hänestä helpon valmennettavan, koska juuri sitä aitajuoksija tarvitsee.

Monipuolisuudella pohjaa – 400 metrin aidat houkuttavat

Heikkosen harjoittelu ja lajivalikoima kisoissa ovat edelleen varsin monipuolisia. Sitä kuvaa mainiosti hallikauden päättyminen 3833 pisteen viisiotteluun Kuortaneen SM-kisoissa. Omat ennätyspisteet riittivät 17-vuotiaiden hopeaan tuloksin: 60 metrin aidat 8,42, korkeus 161, kuula 10,47, pituus 564 ja 800 metriä 2.25,54.

– Se kantaa ehkä pidemmälle paremmin, mitä monipuolisemmin tässä vaiheessa harjoittelee, Heikkonen uskoo.

Mikä 400 metrin aidoissa viehättää?

– Ehkä se, ettei se ole kaikkien yksinkertaisin laji. Aika moni asia siinä voi mennä pieleen. Juoksuun pitää lähteä rohkeasti, takasuora pitää kyetä juoksemaan taloudellisesti niin, ettei käytä liikaa energiaa aitojen ylitykseen. Kovaa vauhtiakin pitää pystyä ylläpitämään, Heikkonen analysoi.

– Ja sekin on iso asia, jos uskallat aitoa sillä vähän huonommalla jalalla.

Kyky aitoa molemmilla jaloilla on Heikkosen vahvuuksia kuten myös nopeuskestävyys.

– Milalla on käytännössä ”kaksi jalkaa” aitomiseen. Sitä kuvaa se, että hän ponnistaa korkeushypyssä ja pituushypyssä eri jaloilla. Hänen kanssaan on myös harjoiteltu pika-aitoja ”väärinpäin” ja kovaa, Suoranta kertoo.

Tavoitteellisuus tuli mukaan Suorannan ryhmässä

Mila Heikkosen urheiluharrastus alkoi Järvenpäässä noin 6-vuotiaana.

– Vanhemmat eivät halunneet ohjata minua mihinkään tiettyyn harrastukseen. He olettivat, että koulussa tehtäisiin paljon eri urheilulajeja ja sitä kautta löytyisi minua kiinnostava laji. Kun tällaista ei koulussa ollut, äiti päätti, että jos lapset vietäisiin yleisurheiluun, ja siitä se lähti, Heikkonen muistelee.

Mikään lapsitähti Heikkonen ei ollut. Ajatus yleisurheilusta isompana osana elämää kypsyi sekin pikkuhiljaa.

– Tykkäsin käydä treeneissä, mutta en pienenä ikinä ajatellut, että tästä tulisi mitään isompaa. Nautin kyllä urheilemisesta ja juoksemisesta, mutta saamaan aikaan ratsastin, voimistelin ja soitin pianoa.

– Harjoittelu muuttui radikaalisti vasta, kun tulin Annen ryhmään. Siitä lähti into urheilla tavoitteellisemmin. Sitten, kun ensimmäisten SM-kisojen kohdalla oli isompia onnistumisia, tuli tunne, että tästä voi tulla jotakin. Varsinkin ensimmäinen Suomen ennätys oli hieno tunne.

Ensimmäinen SE:n Heikkonen juoksi keväällä 2021. Se syntyi 15-vuotiaiden 300 metrin aidoissa ajalla 42,52.

EM-kisareissu opetti – kaikista ei tarvitse kymppiä

Viime kesänä Mila Heikkonen otti tuntumaa kansainvälisiin arvokisoihin ja opiskeli, kuinka käydään läpi urheilu-uraan kuuluvia karvaita tuntoja.

– Jerusalemin kisa opetti paljon. Kisareissu oli jo sinällään tosi hieno kokemus. Itse finaalijuoksu ja nelossija tuntuivat silloin aika isolta pettymykseltä, ja jouduin työstämään henkistä puolta aika paljon kisojen jälkeen. Sitä kautta nyt on henkisesti helpompi ja varmempi olo lähteä EYOF-kilpailuun, Heikkonen arvioi.

Heikkosen tavoite Jerusalemissa oli voitto, joten nelossija ei heti lämmittänyt, vaikka hän sivusi juoksussa ennätystään.

– Hetki siinä vierähti, mutta aloin sitten itsekin tajuta, mitä olin saavuttanut. Ei se todellakaan huonosti mennyt, vaikka siinä hetkessä se siltä tuntui, Heikkonen sanoo.

Samanlaista armollisuutta itseään kohtaan Heikkonen on toteuttanut myös koulujen ja muiden tekemisten yhteensovittamisessa.

– Ennen oli pakko saada kaikista kymppi. Mistään ei voinut lipsua yhtään. Teen kaiken tunnollisesti nytkin ja niin hyvin kuin ikinä pystyn, mutta osaan ottaa vähän rennommin, Järvenpään lukiossa opiskeleva Heikkonen sanoo.

Musiikkiopiston opinnot loppusuoralla

Heikkosen mukaan lukio-opiskelun vapaus ja samalla vastuu ovat sopineet hänelle hyvin. Rahtusen verran lisää vapaa-aikaa on tarjolla, kun useiden vuosien mittainen pianonsoiton opiskelu Musiikkiopistossa tulee päättötyön mukana valmiiksi.

Musiikki on Heikkoselle rakas harrastus, jota hän yhdessä kaksoissiskonsa Mean kanssa harrastaa.

– Soitan Musiikkiopistossa klassista, mutta jos soitan kotona omaksi iloksi, soitan nykyaikaista musiikkia. Siskon kanssa soitellaan ja lauletaan, Heikkonen kertoo.