Maailman juoksueliittiin kuulunut Olavi Salonen on kuollut 91-vuotiaana. Hän syntyi Noormarkussa 20. joulukuuta 1933 ja menehtyi Kauniaisissa 6. maaliskuuta.
Olavi Salonen kuului komeaan Olavi-trioon, jonka kaikki jäsenet olivat maailmanluokan mailereita. He olivat myös syntyneet samana vuonna: Salosen lisäksi Olavi Salsola (1933–1995) kuten myös viime joulukuussa kuollut Olavi Vuorisalo (1933–2024).
Olavi-trion uran kohokohta oli Turussa 11. heinäkuuta 1957, kun kaikki kolme juoksivat 1500 metrillä alle Unkarin István Rózsavölgyn nimissä olleen maailmanennätyksen 3.40,6.
Historiallisen juoksun tuloslista: 1) Olavi Salsola Turun Urheiluliitto 3.40,2 ME, 2) Olavi Salonen Kaipolan Vire 3.40,2 ME, 3) Olavi Vuorisalo Naantalin Löyly 3.40,3, 4) Dan Waern 3.40,8 Ruotsin ennätys.
Turun ME-juoksun taktiikasta ja maalilinjan kuvista on spekuloitu vuosikymmenet. Salonen, joka oli ollut vähällä jopa myöhästyä startista nukuttuaan matkustajakodin huoneessaan pommiin, kertoi aikoinaan Matti Hannuksen tekemässä Juoksija-lehden haastattelussa:
– Loppusuoran alkaessa kuulin katsomosta selvästi yksittäisen äänen, ”nehän juoksevat maailmanennätyksen!” Veri kohahti päässäni. Panin kaikkeni peliin ja ohitin Waernin, kunnes juuri ennen maaliviivaa tavoitin Salsolan ja työnsin rintani pää takakenossa kohti maalinauhaa.
Eräästä asiasta Salonen kertoi olleensa varma. Hänen rintansa – eikä Olavi Salsolan – kosketti maalinauhaa ensimmäisenä Turun Urheilupuiston historiallisessa illassa, vaikka maalituomarit näkivät asian toisin.
Ennätysiloa kesti kuitenkin vain hetken. Salosen verrytellessä seuraavana iltana Urheilupuistossa häntä tuli vastaan pikkupoika, joka totesi ”niin se teidän ennätys sitten meni”. Tshekkoslovakian Stanislav Jungwirth oli juossut Stara Boleslavissa uusiksi ME-numeroiksi 3.38,1.
Täpärä neljäs sija EM-kisojen 800 metrillä
Olavi Salosen paras saavutus arvokisoissa oli 800 metrin neljäs sija Belgradin EM-kilpailuissa vuonna 1962. Sen kilpailun täpärät loppumetrien ratkaisut jäivät kismittämään Salosen mieltä. Olympialaisissa hän edusti Suomea 1500 metrillä Roomassa 1960 ja Tokiossa 1964.
Suomen mestaruuden Salonen voitti 15 kertaa, niistä 800 ja 1500 metrin tuplat Kalevan kisoissa onnistuivat viidesti peräkkäin 1959–63. Sen lisäksi SM-viesteissä ja SM-maastojen joukkuekilpailuissa hän oli juoksemassa mestaruutta 18 kertaa.
Maaotteluita Saloselle kertyi 34, joiden 55 startissa tuli 22 voittoa ja 20 kakkossijaa.
Monipuolisena juoksijana Salonen oli oiva maaotteluratsu. Yksi erikoisuus oli Pariisissa syksyllä 1960 Ranska-maaottelun 10 000 metrillä, jolle matkalle Salonen oli otettu yllätyskortiksi. Sen hän toteuttikin ja otti kirivoiton Melbournen 1956 maratonin olympiavoittajasta Alain Mimounista ajalla 30.25,0. Kaksi viikkoa myöhemmin Budapestissa hän juoksi kauden nopeimman 800 metrin aikansa 1.49,1.
Monipuolisuudesta kertoo myös Salosen ennätystaulukko, jossa huomio kiinnittyy myös 10-otteluun: 100 m 11,6, 200 m 23,7, 400 m 49,7 (1959), 800 m 1.48,0 (1962), 1000 m 2.19,4 (1958), 1500 m 3.40,2 (1957), maili 3.59,1 (1962), 3000 m 8.05,0 (1962), 5000 m 14.37,2 (1965), 10000 m 30.25,0 (1960), kymmenottelu 4376 (1953, v. 1950 taulukko).
Maatilan työt koulivat ”’Tankin”
Olavi Salonen varttui Noormarkussa maanviljelijäperheessä. Lapsuuden ja nuoruuden kova työnteko karaisi kehoa ja mieltä. Juoksuradoilla Salonen sai lempinimen ”Tankki”, ilmeisesti vahvan ruumiinrakenteensa kuin myös sen ajan kiivaiden maaotteluiden kyynärpäätaistelujen ansiosta.
Valmentaja Lippo Juvala haastatteli Olavi Salosta ja Olavi Vuorisaloa 2000-luvun alussa. Urheilu-uransa aloitusta Salonen muisteli näin:
– Minulla oli kovat pohjat. Hiihtokisat aloitin jo 6-vuotiaana. Noormarkun Nopsan sarjakisoissa kävin 12-vuotiaana läpi kaikki lajit. Kotona meillä oli hyppypaikat, ja kävimme joka ilta 10-ottelun läpi, juoksua päälle. Iltaisin olin aivan poikki, kypsä mies nukkumaan.
Nykyään Suomen yleisurheiluun lanseerataan Tulevat tähdet -monipuolisuuskilpailua. 1940-luvulla monipuolisuus syntyi luonnostaan kotipihoilla.
– Piirin tilastoja katsellessani ajattelin, että kyllä minäkin siellä pärjäisin. 15-vuotiaana hyppäsin pituutta 592 ja voitin piirin mestaruuden, samoin maastojuoksussa, satasella olin kolmas. 10-ottelussa voitin myös myöhemmin mestaruuden ja hyppäsin bambuseipäällä 3 metriä, Salonen kertoi.
Juoksuharjoittelun Salonen kertoi aloittaneensa 18-vuotiaana maamieskoulussa. ”Viisi vuotta meni, kun pääsin huipulle.”
Peruskuntoa kertyi myös maatalous- ja metsähommissa.
– Kuudelta aamulla töihin, tulilla söimme eväät, illalla lenkille pimeälle tielle. Vetoja liiton päävalmentajan Armas Valsteen ohjeiden mukaan, mutta myös pitkiä lenkkejä. Yön jälkeen olin turrana juoksuharjoittelusta, mutta aamulla 10:n aikaan alkoi työntekokin taas maistaa.
Maamieskoulun kesänään 1953 Salosen kerrotaan iskeneen pellolla yhdessä päivässä 500 heinäseivästä pystyyn. Seuraavana päivänä hän juoksi nuorten SM-hopeaa 800 metrillä.
Rakettinousu huipulle
Nuorukainen nousi nopeasti huipulle. Kesäkuussa 1956 Salonen paransi Porissa 1500 metrin omaa ennätystään kertalaakilla 15 sekuntia 4.05:sta 3.50:een. Myöhemmin kesällä kulki jo 3.44,6, joka oli hänen oma ennätyksensä seuraavan kesän Turun ME-juoksuun asti. Edellisvuoden Kalevan kisojen 800 metrillä Salonen oli ollut viides.
Kesällä 1956 Salonen myös tapasi ensimmäistä kertaa tulevan ystävänsä ja seuraavan vuoden ME-juoksijan Olavi Salsolan. Boheemijuoksijan maineen saanut Salsola alkoi siitä lähtien kutsua Salosta leikkisästi turvenuijaksi tämän käyttämien pitkien piikkarien piikkien takia, jotka rouhivat voimalla murskarataa.
Kaipolan huipputalli
Seuratasolla Salonen edusti Noormarkun Nopsaa, porilaista Rosenlewin Urheilijat -38:aa ja Kaipolan Virettä.
Huippuvuosinaan Salonen sai elää sen ajan urheilijan puoliammattilaisen elämää Kaipolassa. Työpaikka Yhtyneet Paperitehtaat Oy:n palveluksessa monen muun huippu-urheilijan tavoin tarjosi hyvät mahdollisuudet harjoitteluun, osin myös päiväsaikaan, ja kilpailumatkoille oli helppo lähteä.
Salonen toimi puutarhurina tehtaan viheralueiden hoidon esimiehenä.
Työkaverina toiminut pikajuoksija, liikunnanohjaaja Teuvo Kuivaniemi muistelee Salosta lämmöllä:
– Olavi oli hieno, ystävällinen ja jämpti mies. Hän oli työmyyrä niin urheilussa kuin työssäänkin. Vaikka hän oli esimiehenä, hän ei karttanut työntekoa itsekään.
Kuivaniemi oli usein myös Salosen autokuskina kisamatkoilla. Mestari itse oli kuulemma aina niin hermona ennen kilpailuja, että auton ratissa kertyi turhia sakkolappuja.
”Talvella harjoitellaan, kesällä kilpaillaan”
Olavi Salosen harjoittelussa oli vuosikymmenten saatossa tuttuja menetelmiä: Määrää ja peruskuntoa pitkillä lenkeillä, kovavauhtisia 15 kilometrin lenkkejä, intervalleja 1000, 400 ja 200 metrin vetoina. Nopeuttakin vaalittiin huolella.
Aikoinaan Salonen otti kantaa myös myöhempien aikojen juoksijoiden harjoitteluun:
– Ihmettelen, kun juoksijat väsyttävät itsensä kovilla harjoituksilla kilpailukaudella. Minä pidin harjoittelun ja kilpailut erillään. Talvella harjoiteltiin, kesällä kilpailtiin ja levättiin.
Viisas periaate edelleenkin.
Urheilu-urana jälkeen Salonen viljeli maata ja toimi puutarhurina. Varttuneella iällä Salonen löysi elämänkumppanikseen Maija-Liisa Suutarisen, joka työskenteli Suomen urheiluliitossa sihteerinä. Iloista ja elämänmyönteistä pariskuntaa oli ilo tavata vuosittain Kalevan kisoissa.
Teksti: Ari Paunonen