– Vaikka tätä on tehnyt jo kauan, tuntuu ettei ole onnistunut saamaan sitä mitä on himoinnut. Tiedän, etten ole vielä pystynyt näyttämään parastani. Se ajaa eteenpäin, Mannio sanoo harjoitusleirillä Portugalissa.

Mannion, 28,  mitalikokoelmat helmet ovat tällä haavaa 22-vuotiaiden EM-kulta sekä yleisen sarjan EM-pronssi Helsingin vuoden 2012 kisoista. Tänä kesänä Mannion toiveissa on kilpailla uran toisissa EM- ja olympiakisoissa, eikä ura ole siihen päättymässä.

– Takaraivossa on ainakin vuosi 2020. Olen silloin 33-vuotta, eli ei vielä mikään ikäloppu vielä. Ainakin sinne asti mennään, mutta tietysti uraa katsotaan vuosi kerrallaan. Aina voi tulla loukkaantumisia, Mannio sanoo.

Tänä vuonna Mannio avaa arvokisapaikkajahdin Vantaan Kultainen keihäs –kilpailusta (28.5.) Myyrmäen kentältä. Heinäkuisiin Amsterdamin EM-kisoihin ja elokuisiin Rio de Janeiron olympialaisiin on avoinna enää yksi paikka, kun Tero Pitkämäki ja Antti Ruuskanen on jo nimetty molempiin joukkueisiin.

– Pitkälle saa heittää, jos joku sen paikan meinaa minulta ottaa, Mannio sanoo 

Olkapää vahvistui, kivut kaikkosivat

Vantaalla Mannio kohtaa ensi kertaa tänä kesänä Teemu Wirkkalan. Kilpailu lienee lähtölaukaus kahden kokeneen arvokisaheittäjän taistelulle EM-ja olympiapaikasta.

Mannio on kesän korvalla luottavainen. Reilun vuoden heittäjää raastanut vaiva olkapäässä ei enää tee kiusaa ja heittäminen luistaa.

– Vuosi sitten todettiin, että ylemmän lapalihaksen päästä oli jänne revennyt. Se repesi enemmän  viime vuoden mittaan. Lääkärin kanssa käytiin sitä läpi, ja todettiin, että olkapää pitää vahvistaa niin paljon, ettei tuo ongelma haittaa. Siinä on monta eri lihasta, jotka pystyvät tukemaan tätä yhtä lihasta, Mannio sanoo.

Manniolla on yliliikkuva olkapää, joten olkapään lihaksiston vahvistamisella oli hyvä vaikutus siihenkin.

– Kun olkapäähän saatiin voimaa tukemaan sitä, se pysyy kunnolla paikoillaan, Mannio sanoo.

Heittomäärä putosi, laatu kasvoi

Uutta on sekin, että erittäin innokkaana heittoharjoittelijana tunnettu Mannio on lyönyt jarruja heittotreenien määrälle.

– Sen ikä on opettanut, ettei enää pysty heittämään niin paljon kuin 15-vuotiaana, eli sitä neljää kertaa viikossa. On ollut pakko vähentää ja panostaa laatuun, Mannio sanoo.

Mannio heitti viime vuonna ennätyksensä 86,82, mutta esimerkiksi toissa vuonna kevään etelän leirin heittoharjoituksessa Mannion keihäs kaarsi paljon pidemmälle, eikä se ole ainoa kerta, kun näin on käynyt.

– Tiedän kyllä, että pystyn heittämään riittävän pitkälle, jos onnistun oikeassa paikassa, Mannio sanoo ja viittaa taistoon arvokisamitaleista.

Yksi sellainen paikka voisi olla kauden avauskisa Vantaan Myyrmäessä, sillä usein kesän ensimmäinen kilpailu lyö alkutahdit kaudelle. Millaisin ajatuksin Mannio Vantaan kisaa lähestyy?

– Harjoituksissa näkee millä tasolla liikkuu, mutta kyllähän siihen kasaantuu paineita, jos ei ensimmäisessä kilpailussa onnistu, Mannio miettii.