Suomen naishyppääjien tunnelmat olivat kaksijakoiset kolmiloikan karsintakilpailun jälkeen Eugenen MM-kilpailuissa Oregonissa.
Kristiina Mäkelä pursusi iloa ja tyytyväisyyttä, kun jatkopaikka irtosi heti ensimmäisellä hypyllä uudella ennätyksellä 14.48. Entinen noteeraus parani sentin.
Senni Salminen tyytyi kohtaloonsa nöyrän tyytyväisenä. Hänen karsintatuloksensa 14,21 oli tämän kesän tasoon nähden hyvä, mutta jatkopaikka jäi kuuden sentin päähän.
Suora karsintaraja finaaliin oli 14,40. Sen ylitti viisi naista, parhaana lajin hallitsijatar, Venezuelan Yulimar Rojas tuloksella 14,72. Finaaliin tarvittiin tulos 14,27.
Salmisen kolme yritystä tuottivat tulokset 14,06, 14,21 ja viimeisellä 14,13.
Mäkelä ilon kautta huippukuntoon
Mäkelän huippukunto oli tiedossa. Mutta aluksi hänen ilmeisen filosofinen tai ainakin opettavainen esitelmänsä siitä, kuinka hän eteni tärkeään kilpailuun aamusta lähtien:
”En ollut nukkunut kunnolla. Tunsin huonoa oloa, huimasi. Kolotustakin monessa paikassa. Ilmeisesti se on merkki siitä, että olen kunnossa. Olen tottunut käsittelemään näitä tuntemuksia.”
Ennen kilpailua Mäkelä kertoi tehneensä vain pienen verryttelyn.
– Huomasin, että kroppani toimii, joten en halunnut ainakaan tyhjentää itseäni.
– Itse kisahypystä minulle ei jäänyt mitään mieleen, kenties vain se, että juoksu toimi.
MM-urakkaansa valmistautuessaan Mäkelä on kertonut useaan otteeseen etsimästään oikeasta juoksuasennosta, jonka avulla keho on lankulla optimaalisessa tilassa ponnistusta varten. Nyt se näyttää toimivan, ja hyppääjä on ilmiselvästi valmis uransa kovimpaan finaalisuoritukseen.
– Ilon kautta ja hymyissä suin, toisti Mäkelä tämän hetken olotilaansa.
– Tärkeintä finaalissa on se, kuinka juoksu kulkee, siitä lähteen myös ponnistus.
Sentit olivat jälleen Salmista vastaan
Viime kesän Tokion olympialaisten tapaan Salminen karsiutui niukasti finaalista, ja vieläpä melkein samoilla senttilukemilla. Nyt sijoitus kokonaiskilpailussa oli 14:s, kun finaaliin pääsi 12 parasta.
– Tilanne tuntui hyvältä ennen kisaa, mutta tällä kertaa näin, Salminen totesi rauhallisesti.
– Eniten olen iloinen siitä, että olen näinkin fine, enkä ole henkisesti kuolemaisillani kuten vastaavassa tilanteessa olympialaisissa viime kesänä.
Uuden olotilansa urheilija kertoo syntyneen siitä, että hän osaa olla armollinen itselleen.
– Tiedän yrittäneeni parhaani, miksi soimaisin itseäni.
Kilpailusuoritustaan Salminen analysoi näin:
– Juoksu ei ihan kulkenut parhaalla tavalla. Toinen hyppy tuli aivan hirveällä vauhdilla, mutta silti tuli tosi hyvä suoritus.
– Siellä olisi kuntoa ollut, mutta se pitää saada kisan aikana ulos, joten en voi jossitella.
Elmo Lakan vauhti hyytyi kakkosaitaan
Miesten 110 metrin aitojen alkuerät tarjosivat Elmo Lakalle tylyä kyytiä. Hän jäi omassa erässään seitsemänneksi itselleen vaisulla ajalla 13,91. Kokonaiskilpailussa hän oli 40 juoksijan joukossa 35:s.
Lakan juoksu tyrehtyi jo heti alkumatkalla, kun hän kolhi itseään kakkosaidalla.
– Se aita koitui kohtalokseni, oli aikamoinen pommi. Siihen kuoli kaikki vauhti, eikä sen jälkeen ollut enää mitään tehtävissä, pettynyt Lakka kertasi juoksuaan.
Tämän kauden perussuoritus olisi riittänyt pitkälle. Nyt jatkoon mentiin 13,50:n tuloksin, jotka ajat ovat Lakallekin parhaimmillaan rutiinia.
– Vetää mielen matalaksi. Mutta katse kohti seuraavia kisoja, ei tässä muu auta, juoksija totesi nöyränä.
Alkuerien nopein oli Yhdysvaltain Grant Holloway ajalla 13,14. Yhdysvaltain mestari Daniel Roberts kaatui ja keskeytti johtoasemassa. Suuri yllätys oli saman maan Devon Allenin vaisunoloinen juoksu ajalla 13,47. Keväällä meno näytti erilaiselta, kun hän löi tauluun huippulukemat 12,84.