Leo Pusa uskoo, että suomalaisen keihäänheiton menestystarinaan kirjoitetaan vielä jatko-osia. Yksi kertomusten sankareista saattaa olla Lassi Etelätalo. Hän on toinen 70-vuotta keskiviikkona täyttäneen valmennusgurun nykyisistä valmennettavista.
– Moni näkee syytä huoleen. Minusta pitää vain tehdä entistä enemmän töitä, eikä tuudittautua siihen, että me hallitaan tämä systeemi, Pusa sanoo.
Pusa puhuu keihäänheiton tulevaisuuden näkymistä. Moni on kantanut huolta siitä, löytyykö lajin nykyhuipuille samanveroisia työn jatkajia, sitten kun heidän keihäänsä jäävät pysyvästi varastoon.
– Meillä on hyvä systeemi ja valmennus hyvällä tasolla. Vetovastuussa ovat nyt Olavi Parjanen ja Petteri Piironen. Heiltä totuttautuminen vie aikansa, mutta ympärillä on hyviä henkilökohtaisia valmentajia. Hannu Kangas ryhmineen ja Jarmo Hirvonen oman tiiminsä kanssa ovat varmasti apuna, Pusa sanoo.
– Minusta nyt tarvitaan vaan enempi yhteen hiileen puhaltamista. Vaikka kyse on yksilölajista, tätä pitää viedä joukkueena eteenpäin
Karnevaalit on kokoava voima
Pusa näkee, että valmentajien välisen yhteistyön kehittäminen on voimavara, jota voisi käyttää enemmän. Hänen silmissään Pihtiputaan keihäskarnevaalit on käypä paikka yhteishengen- ja linjan luomiselle.
– Keihäskarnevaalit on kokoava voima, kun vain ymmärretään kuinka paljon se voi antaa heittäjien ja valmentajien yhteenkuuluvaisuuden ja hengen rakentamiseen. Siellä pitäisi käydä läpi yhteistä linjaa. Toivon, että myös Petteri ja Olavi olisivat siellä vetämässä sitä, Pusa sanoo.
– Keihäänheitossa on selvät aakkoset. Eteenpäin mennään rappu rapulta, mutta on tärkeää, että näissä asioissa on valmentajilla yhteinen kieli, puhutaan samoista asioista. Karnevaaleilla, jossa kaikki valmentajat ovat paikalla, pitäisi olla hetki, jolloin yhdessä puretaan asioita ja annetaan sille aikaa.
Pusan mielestä sitä on vaikea uskoa, kuinka suuri merkitys sillä on, kun karnevaaleilla on Tero Pitkämäen, Antti Ruuskasen, Seppo Rädyn, Tapio Korjuksen, tai vaikkapa Heli Rantasen ja Mikaela Ingbergin tapaisia nykyisiä tai entisiä urheilijoita kertomassa kokemuksista.
– Joku nuori valmentaja elää sillä vuoden, kun pääsee samaan kuvaan ja kuulemaan näitä tarinoita. Nämä ovat yksinkertaisia, mutta tärkeitä asioita, Pusa sanoo.
Pihtiputaalle, jos Lassi heittää siellä
Myös Pusan auton keula löytää Espoosta nelostielle ja kohti Pihtipudasta kesä-heinäkuun taitteessa, jos Lassi Etelätalo on kilpailussa mukana. Pusa oli aikanaan perustamassa Pihtiputaan karnevaaleja, ja sydän sykkii tapahtumalle edelleen.
– Keihäskarnevaalit on minun lapsi. Jostain on syntynyt sellainen väärä käsitys, että minulla olisi jotakin tapahtumaa vastaan. Se ei pidä paikkaansa. Olen aina valmis tekemään työtä karnevaalin eteen. En ole käynyt siellä nyt, kun ei ole ollut omaa urheilijaa, mutta ilman muuta olen paikalla jos Lassi heittää.
Etelätalo oli sivussa toissa kauden ja käytännössä myös viime kesän kyynärpäävaivojen takia. Kyynärpäästä hiottiin rustoa ja luuta keväällä 2015. Viime syksynä sieltä löydettiin sivusiteen repeämä. Nyt on meneillään hyvä harjoituskausi.
– Lassi oli juuri kuukauden Etelä-Afrikassa. Siellä pikku pöpö vei hieman terää pois yleisharjoitteilta, mutta hän on fyysisesti hyvässä kunnossa. Nyt aletaan heittää pikkuhiljaa ja jos huhtikuun lopun leirillä päästään tehoissa 80-100 prosentin heittoihin, ollaan pelissä mukana, Pusa viittaa taistoon MM-kisapaikoista.
Espoossa syntymäpäiväkahvejaan juonut Pusa on suomalaisen keihäänheiton ikoni: ex-heittäjä, Keihäskarnevaalien perustaja sekä monien huippuheittäjien valmentaja. Monista menestyksen hetkistä mieleen ovat väkevimmin juurtuneet olympiakultaa tuottaneet valmennussuhteet Tapio Korjuksen ja Heli Rantasen kanssa.
– Tapsan kanssa kasvoin omassa valmentamisessa kovan persoonan kanssa. Se oli minulle sellainen Ollin oppivuodet –projekti. Hyppäys siitä naista valmentamaan oli vielä kovempi haaste, vaikka tuloksellisesti päästiin nopeasti hyvään rytmiin. Hienoja, mieleenpainuvia hetkiä. Kruunuja valmentajan uralle, Pusa kertaa yhteistyötään Korjuksen ja Rantasen kanssa.