Viivi Lehikoinen hakee ennätyskaudelleen jatkoa lauantaina aamutuimaan Tokion olympiakisojen 400 metrin aitajuoksun alkuerissä.

– Välieräpaikka on tavoite ja siihen on realistiset saumat, Lehikoinen linjaa olympiatavoitettaan.

Kauden edellisessä kilpailussaan Tallinnassa alle 23-vuotiaiden EM-kilpailuissa Lehikoinen aitoi neljänneksi tämän ikäluokan Suomen ennätyksellä 55,42. Samanlaisella juoksulla kilpailut Tokiossa jatkuisivat välierissä mitä todennäköisimmin.

– Yleensä se on ollut 56 sekuntia, jolla on menty alkueristä jatkoon. Huippujen taso on nyt aika kova, mutta Tokiossa lajin yleiseen tasoon vaikuttaa, että osa on tehnyt tulosrajan jo 2019 ja osa on saattanut juosta sen jälkeen minua heikommin, Lehikoinen uskoo.

– Eli on vaikea sanoa, mikä on taso, joka riittää. Mutta kun alle 55,50:n juoksee, sillä ollaan välierissä.

Finaali saattaa olla yksi olympiakisojen huippuhetkistä, kun ME:n 51,90 Yhdysvaltain olympiakarsinnoissa juossut Sydney McLaughlin kohtaa haastajansa 52,37 ja 52,42 pinkoneet Hollannin Femke Bolin ja Yhdysvaltain Dalilah Muhammadin.

”Oma hyvä fiilis tuli jalkoihin takaisin”

Lehikoinen palautteli tovin Tallinnan EM-kilpailujen jälkeen ja vei sitten läpi hyvän leirin Sagassa apunaan valmentaja Mikael Ylöstalo. Hänen johdollaan Lehikoinen toteutti varsinaisen valmentajansa Laurent Meuwlyn laatimat harjoitteet.

– Oli tosi iso juttu, että Mikke pääsi mukaan valmistavallee leirille. Hän on ollut koko vuoden mukana harjoittelussa ja näki nyt viimeisetkin treenit, Lehikoinen sanoi.

Leiri jätti Lehikoisen kintereisiin kevyen rapsakan tunteen. Juuri sellaisen kuin oli tarkoitus.

– Viimeisen kuukauden ajan on ollut aika raskaat jalat, kun on ollut niin paljon kisoja. Nyt oma hyvä fiilis jalkoihin on tullut takaisin, Lehikoinen sanoi

Itseluottamusta kohotti varsinkin erittäin hyvävauhtinen 2×300 metrin vetoharjoitus, jossa ensimmäinen 300 metriä kulki alle 38 sekunnin.

– Tosi mielelläni lähden lauantaihin kilpailuun, kun treenit ovat menneet hyvin, Lehikoinen sanoo.

Askelrytmi jengoillaan, kisakylän koko yllätti

Kauden mittaan Lehikoinen on saanut myös askelrytminsä hyvin jengoilleen.

– Se on ollut tosi vakio koko kauden, vain askelrytmin vaihdon kanssa on ollut ongelmia. Tarkoitus olisi vaihtaa rytmiä 7. aidan jälkeen, mutta kisoissa olenkin vaihtanut joko 6. tai 8. aidalla, Lehikoinen sanoo.

– Minulla molemmat jalat ovat aitomiseen niin hyvät, ettei sillä ole sinänsä suurta merkitystä. Valmentajan kanssa tavoitteena on kuitenkin ollut päästä aitomaan loppusuoralla niin sanotusti ”oikealla jalalla”.

Uran ensimmäisten olympialakisojen massiivisuus on ollut Lehikoiselle pieni yllätys.

– Kaikki on aika isoa. Kisakylä on iso ja on paljon ihmisiä. Se ehkä yllätti eniten. Saga oli tosi pieni paikka eikä siellä saatu liikkua harjoittelun ohella ollenkaan. Täällä kisakylässä ihmisten paljous ja jatkuva taustahälinä ovat alkupäivinä yllättäneet ja rasittaneetkin henkisesti, Lehikoinen sanoo.

– Koko ajan olisi seuraa ja ihmeteltävää, mutta pitää vaan uskaltaa ottaa omaa aikaa itselleen.