Suomen Urheiluliiton (SUL) lajivalmennusta on uudistettu syksyn mittaan. Tuomas Laaksonen ottaa vastuulleen naisten keihäänheiton lajivalmennuksen, Jarno Koivunen naisten seiväshypyn ja Mikael Westö miesten seiväshypyn. Kolmikko toimii lajivastaavan tittelillä.

– Lajivalmennuksen tehtävissä korostuvat rautaisen lajiosaamisen lisäksi sosiaaliset ja pedagogiset taidot sekä vahva tahtotila olla kehittämässä omaa lajia ja suomalaista yleisurheilua. Laaksonen, Koivunen ja Westö omaavat nuo ominaisuudet ja osaamisen. Saimme erinomaiset vahvistukset tiimiimme, sanoo SUL:n valmennuksen ja koulutuksen johtaja Jarkko Finni.

Miesten keihäänheiton lajivalmennus toimii jatkossakin Petteri Piirosen johdolla. Naisten lajivalmennus sen sijaan eriytyy omakseen Laaksosen johdolla.

– Meillä on valmennusryhmissä iso nippu naisheittäjiä, joilla keskittymiskohteet ja tarpeet ovat erilaiset kuin miehillä, jotka takovat jo arvokisafinaaleja. Naisheittäjistä monet ovat nuoria, osin lukioikäisiä. Siksi on tärkeä varmistaa, että pystymme auttamaan heitä valmennuksellisesti juuri siinä, mitä he tarvitsevat ja viemään heitä siten eteenpäin, Laaksonen sanoo.

Leirityksen teemana juokseminen

Lajivastaavan työt Laaksonen on aloittanut toiminnan organisoinnilla. Takana on jo ensimmäinen neljästä kolmen päivän leiristä, joista kaksi on Turussa ja kaksi Liikuntakeskus Pajulahdessa.

– Leirityksessä isoksi teemaksi nostettiin heti syksyllä juokseminen. Välineen kanssa liikkuminen on asia, jossa voidaan helposti olla parempia, kun keskitytään juoksemiseen, Laaksonen sanoo.

Pestinsä ensimmäisen talven aikana Laaksonen aikoo tutustua tarkemmin Team Finland -ryhmän urheilijoiden harjoitusympäristöön ja jatkaa sitten maajoukkue- ja nuorten maajoukkueryhmiin.

– Haluan katsoa, mitä siellä tehdään ja miten sitä päivittäisvalmennusta voitaisiin tukea, Laaksonen sanoo.

– Suomessa olosuhteet ovat pääosin hyvät, samoin akatemiajärjestelmä ja asiantuntijapalvelut. Urheilijakohtaisesti voidaan kuitenkin tehdä pientä tarkentamista niin, että jokaiselle urheilija-valmentajaparille saadaan heidän toimintaansa sopiva paketti. Päivittäinen työ oman valmentajan kanssa on kuitenkin ratkaisevaa.

”Haluan kuunnella urheilijoiden toiveita”

Usean valmennusryhmiin kuuluvan urheilijan arki on Laaksoselle varsin tuttua, sillä lajivastaavan tehtävien ohella hän jatkaa Sanne Erkkolan, Jatta-Mari Jääskeläisen ja Elina Kinnusen henkilökohtaisena valmentajana.

Valmennustöitä Laaksonen tekee myös Turun Urheiluliiton, Turun urheiluakatemian ja Keihäsolympiadin parissa.

– Lajivastaavana haluan kuunnella, mitkä ovat urheilijoiden toiveet maajoukkuetoiminnalta, Laaksonen sanoo.

– Lähtökohtaisesti koen tärkeäksi, että tekemisessä otetaan huomioon naisurheilijoiden tarpeet, vaikka enemmän kuin sukupuolesta, kyse on siitä, missä vaiheessa uraansa urheilijat ovat.

Koivunen: ”Porukassa on voimaa myös lajin kehittämisessä”

Naisten seiväshypyssä tilanne on Koivusen mukaan hyvä ja samalla haastava.

– Tilanne on sillä lailla hyvä, että MM- ja EM-kilpailuissa Suomella oli molemmissa kolme edustajaa, Silja Andersson kilpaili nuorten MM-kilpailuissa ja mukana on nuoria, joiden voi olettaa nousevan 420:n tuntumaan lähivuosina, Koivunen sanoo.

– Toisaalta tilanne on kaksijakoinen. Pitää varmistaa, että huiput pysyvät vireessä ja kehittyvät niin, että meillä voisi 2024 olympialaisissa olla 2-3 naisseiväshyppääjää. Samalla pitäisi löytää uusia junioreita, joita meidän lajissa ei ole koskaan liikaa.

Huipuille kehittymisen lähtökohtana ovat Koivusen mukaan onnistuneet harjoitusvuodet.

– Ei se menestys vahingossa tai tuurilla tule. Urheilija-valmentaja -parien on käytävä tarkasti läpi, mitkä ovat ne jutut, jotka vievät kehitystä eteenpäin. Seiväshypyssä nopeus ja tekniikkaa ratkaisevat. Eli haasteena on, miten varmistaa, että urheilijat ovat riittävän nopeita ja teknisiä.

– Ja kun mennään huippu-urheiluun, yritetään aina karsia turhat pois. Se vaatii tarkkaa kirjausta, mikä tehoaa ja mikä ei, jolloin voi keskittyä tärkeisiin asioihin.

Tieto liikkuu maajoukkueleireillä

Lajivastaavana Koivunen organisoi urheilija–valmentaja -pareille harjoituskaudeksi Turussa yhteensä 12-15 päivän leirityksen. Sen tärkein anti Koivusen mukaan on tiedonvaihto.

– 12-15 päivän leirityksellä ei sinällään mennä kovin pitkälle, mutta siellä on tilaisuus käydä vuoropuhelua muiden valmentajien ja urheilijoiden kanssa, sparrailla ja vaihtaa ajatuksia, Koivunen sanoo.

– Tietoa jakamalla päästään eteenpäin. Ei niin, että minulla olisi kaikki tieto, vaan niin, että minä toimin linkkinä ja yhdessä jutellaan asioita. Esimerkiksi syksyn ensimmäisellä leirillä puhuttiin 2,5 tuntia harjoitusvuodesta ja sen suunnittelusta.

Koivunen kiittelee seiväshyppääjien yhteishenkeä ja yhteistyötä, jota tehdään niin mies- kuin naishyppääjien ja valmentajien kanssa.

– Urheilijat kilpailevat ”verisesti” toisiaan vastaan, mutta samalla toivotaan kaverille hyvää tulosta. Valmentajien kesken se on samanlaista. Ei ole vastakkainasettelua, vaan autetaan toisia, Koivunen sanoo.

– Porukassa on voimaa myös lajin kehittämisessä. Mitä paremmin saadaan porukasta irti, sen parempi lajille.

Lajivastaavan töiden ohella Koivunen on Turun Urheiluakatemian yleisurheilun lajivastaava. Koivusen henkilökohtaisessa valmennuksessa harjoittelevat Euroopan mestari Wilma Murron ohella Maria Kytölä, Essi Melender ja Emma Rovasalo.

Westö: ”Leirityksestä uutta näkökulmaa omaan tekemiseen”

Miesten seiväshypyn lajivastaavana Mikael Westö korostaa Koivusen tapaan leiritystä paikkana, jossa voidaan vaihtaa ja jakaa tietoa urheilija-valmentajaparien kesken.

– Tärkeintä on saada leiritys pyörimään ja vahvistamaan yhdessä tekemistä. Kaikki tekevät tärkeimmän osan harjoittelusta kotioloissa, mutta leirityksen kautta voisi saada uudenlaista näkökulmaa omaan tekemiseen, Westö sanoo.

– Tavoitteena on, että leiritys myös kasvattaisi motivaatiota ja uskoa siihen, että pystyy hyppäämään korkeammalta.

Miesten seiväshypyn leirityspaikka on Kuortaneen urheiluopisto. Neljän päivän leirejä on syksystä keväälle yhteensä viisi. Ensimmäinen leireistä on jo takana.

– Ensimmäinen oli toiminnan avaus ja siitä jäi hyvä fiilis. Mikko Latvala oli isosti mukana ja se toimi. Meillä oli mukana myös muutama juniori, jotka saivat tuntumaa leireilystä kärkihyppääjien kanssa, Westö sanoo.

– Juniorit olivat mukana omalla kustannuksellaan, mutta minusta on tärkeää päästä vaikuttamaan myös seuraavaan sukupolveen, joka on nousemassa näiden nykyisten kärkihyppääjien jälkeen.

Haasteena on nopeusominaisuuksien kehittäminen

Tämän hetken tilanne miesten seiväshypyssä on Westön mukaan hyvä.

– Kärkiviisikossa on kehityspotentiaalia, Westö näkee.

Haasteena Westön mukaan on nopeusominaisuuksien kehittäminen.

– Mitä kovempaa tullaan kuopalle, sitä helpompi on hypätä korkealta. Toki tekniikkakin on tärkeässä roolissa, mutta kaikki osaavat hypätä suhteellisen taitavasti.

Lajivastaavan töiden ohella Westö tekee henkilökohtaista valmennusta, urheiluvälinemyyntiä ja urheiluhierontaa oman yrityksen kautta. Westön valmennuksessa harjoittelevat Jere Keskinen, Albin Lundberg, Mikko Paavola ja Sofia Westerlund.