Vammaisten ja tukea tarvitsevien lasten ja nuorten omissa Junior Games -syyskisoissa Jyväskylässä nähtiin innokkaita liikkujia ja ryhmähenkeä puhkuvia koulujen joukkueita, kun Jyväskylän hipposhalli täyttyi yli 200 juniorikisaajasta.
Suomen suurin vuosittainen lasten ja nuorten vammaisurheilukilpailu Junior Games järjestettiin jälleen koronapandemian aiheuttaman taukovuoden jälkeen, kun syyskisat palasivat 24. marraskuuta ohjelmaan Jyväskylän Hipposhallissa. Yli 200 lasta ja nuorta eri puolilta Suomea saapui koulujoukkueidensa kanssa innokkaana kisaamaan yleisurheilun kolmiottelussa ja sukkulaviestissä sekä tekemään lajisuorituksia harrastesarjassa.
Halli täyttyi päivän aikana vauhdilla lajipisteestä toiseen etenevistä joukoista, iloisista ilmeistä uusien lajien testipaikoilla sekä värikkäitä joukkuelippujaan heiluttelevista, ryhmähenkeä huokuvista kannustusjoukoista. Kuten moni opettaja kentällä liikkuessaan huomautti: tätä oli odotettu.
Yksi paikalle kisapäivänä tulleista oli yhdeksäsluokkalainen Simo-Oskari Hiljanen, joka osallistui Junior Games -kisoihin jo seitsemättä kertaa. Peruskoulun toiselta luokalta asti sekä kevät- että syyskisoissa käyneellä kuopiolaisen Valteri Mäntykankaan oppilaalla on jäänyt kilpailut kokonaan väliin vain kahdeksannella luokalla, kun niitä ei koronapandemian vuoksi järjestetty.
Simppa-lempinimellä tunnettu nuori mies harrastaa salibandya Welhot-seuran erityisryhmässä, ja on pelannut myös jalkapalloa. Parhaana muistonaan Junior Games -vuosilta hän pitää 2019 kevätkisoissa voitettua uinnin pronssimitalia. Nyt Jyväskylän syyskisoissa L4-luokassa harrastesarjaan osallistunut Hiljanen odotti pääsevänsä vauhtiin juoksuradalla.
– Kunhan pääsee juoksemaan, kuuluivat odotukset viimeisille Junior Games -kisoille, joihin urheilijan alku osallistui tutun peruskouluryhmänsä kanssa. Urheilu ei ole silti lähiaikoina katoamassa innokkaan liikkujan elämästä, vaikkei vielä olekaan tiedossa, missä opiskelut jatkuvat seuraavana vuonna, ja jatkuuko uuden opiskelupaikan myötä kenties myös vaikuttava Junior Games -sarja.
– Mikseipä kilpaurheilukin olisi mahdollisuus, kun pelitaito kehittyy koko ajan salibandyssa. Jos vaikka ammattilaistasolle joskus pääsisi, Hiljanen pohtii.
Konkareita ja kannustusjoukkoja
Myös Loimaan keskuskoulua itsekseen kisoissa edustanut Venla Hongisto pääsee lähelle Simo-Oskari Hiljasen lukemia: hänelle kisakokemus Junior Games -kisoissa on jo kuudes. L2-luokan yleisurheilun kolmiottelun eli 30 metrin kelauksen, tarkkuuspallon ja pyörätuoli-slalomin suorittanut peruskoululainen ehti päivän aikana suorittaa myös aikaradan ja osallistua kisojen avaukseen lukemalla kisavalan kilpailujohtaja Henry Mannin avajaispuheen päätteeksi.
Vaikkei Hongistolla vielä ole arjessaan liikuntaharrastuksia, ovat Junior Games -kisat saaneet harkitsemaan mahdollista osallistumista johonkin ryhmään tai seuratoimintaan. Syyskisat olivatkin jälleen mieluisa kokemus.
– Kaikki oli kivaa, kuittaa Hongisto päivän parhaat puolet ytimekkäästi.
Ammattikoulu Spesian eri toimipisteistä tulleen osallistujaryhmän matkassa olleelle Kimmo Vattulaiselle taas kokemus Junior Games -tapahtumasta oli ensimmäinen. Tällä kertaa vielä pääosin koulukavereidensa kannustajaksi lähtenyt poika kertoo harrastavansa liikuntaa jonkin verran vapaa-ajallaan, ja on pelannut Kajaanissa myös jalkapalloa. Hän uskaltautuikin testailemaan muutamaa lajia myös kisapäivän aikana.
– Ensi kerralla kyllä osallistun ehdottomasti ainakin harrastesarjaan, Kimmo lupasi ja jatkoi kaverinsa kannustamista turbokeihään heittopaikalla.
Yhteisön taikavoima
Toinen kisojen ensikertalainen oli 13-vuotias Jalo Niinikoski, jonka sähköpyörätuoli liikkui vielä päivän lopussa rivakasti tarkkuuspallon heittopisteen ja aikaradan välillä. Ensimmäistä kertaa Junior Games -kisoihin osallistunut helsinkiläisen Valteri Ruskiksen oppilas kertoo kisapäivän olleen kiva kokemus. Varsinkin aikaradalla pujottelu oli hauskaa, ja aikaankin sai olla tyytyväinen. Vaikkei Niinikoski kertomansa mukaan suuremmin harrasta tai seuraa urheilua, on hän tykännyt käydä koulunsa kanssa uimassa ja pelannut myös sähköpyörätuolijalkapalloa HJK:n kanssa. Myöskään seuraaviin Junior Games -kisoihin lähtö koulun kanssa ei kuulosta hassummalta ajatukselta.
Moni Niinikosken koulukavereista Valteri Ruskiksessa on kokenut Junior Games -kisaaja, ja kiertopalkintona kisoissa kulkeva Paras kannustus -pokaali jaettiin nyt syyskisoissa heidän joukkueelleen. Yhteistä menestystä tuli lisäksi sukkulaviestissä, ja joukkueen yhteishenki olikin helposti aistittavissa kauemmaskin.
– Omien opiskeluvuosieni aikana Ruskiksella tästä yhteisöstä on tullut minulle todella tärkeä. Jos olisin alusta lähtien opiskellut juuri tässä yhteisössä, väittäisin, että olisin vieläkin onnellisempi kuin nyt. Jokaisen cp-vammaisen tai kehitysvammaisen lapsen Suomessa tai koko tämän maailman päällä pitäisi saada opiskella kouluikänsä tällaisessa yhteisössä. Jos en olisi koskaan törmännyt tähän porukkaan, en pystyisi vielä tänä päivänäkään hyväksymään sitä, että olen erilainen. Meidän yhteisöllä on taikavoima, joka koostuu ystävyydestä, välittämisestä ja muiden auttamisesta, mutta ennen kaikkea itsensä sekä muiden erilaisuuden hyväksymisestä, kehuu Ajai Leskinen.
Leskinen kertoo, ettei itse ole vapaa-ajallaan liikunnallinen, eikä ollut tänä vuonna aluksi innoissaan kisaamaan lähtemisestä, mutta kaveri Valteri Mäntykankaalta sai houkuteltua tulemaan paikalle. Kilpasarjaankin lähtenyt Leskinen sai lopulta mitaleita kaulaansa ja oli tyytyväinen kisakokemukseen.
– Suosittelen näitä kisoja kyllä kaikille, jotka vähänkin tykkäävät urheilusta. Tai ovat meidän yhteisössämme, Leskinen lopettaa, ja siirtyy ryhmänsä kanssa juhlimaan saavutettuja palkintoja.
(Jasmin Koskinen. Suomen Paralympiakomitea.)