Petteri Jousteen seitsemän pika- ja aitajuoksijan ryhmä on hänen uransa toiseksi suurin. Tiimin hallikausi alkoi väkevästi, kun Nooralotta Neziri rikkoi 60 metrin aitajuoksun Suomen ennätyksen ja Anniina Kortetmaa alitti 60 metrin EM-rajan ja lisää lienee luvassa.

Nezirin ja Kortetmaan ohella Jousteen Jyväskylän ryhmään kuuluvat pikajuoksijat Oskari Lehtonen, Aino Pulkkinen, Sara Francis, Maria Räsänen ja aitajuoksija Julia Enarvi.

Joustetta ryhmän jäsenet kuvaavat tähän tapaan.

– Jämerä, mutta huumorintajuinen. Tykkää testata tosi paljon. Ammattilainen, jolla on aikaa paneutua yksityiskohtiin. Katsoo treenit, jotka voisi tehdä yksinkin.

– Petteri on tosi analyyttinen. Välillä turhauttaa, kun tuntuu ettei se kuuntele, mutta sitten seuraavana päivänä hän saattaa tulla sanomaan, että ok, tehdään tällainen muutos. Eli Petteri kuuntelee, muttei aina osoita sitä heti. Se on sikäli hyvä, ettei tule valitettua turhaan.

Neljätkin treenit päivässä

Ryhmäharjoittelussa on ilmeiset edut, mutta se vaatii valmentajalta aikaa, koska kaikki eivät aina treenaa yhtä aikaa. Jousteen työpäivä voi sisältää neljätkin harjoitukset.

– Nyt kun on yhteislähtötreeni, siihen on porukkaa. Se on ollut helpoin tehonlisäys ja ison ryhmän etu. Mutta työtä on enemmän, kun on sileän pikajuoksijoita ja aitajuoksijoita. On ollut pakko jakaa tätä pienryhmiin, tyyliin aiturit ja sprintterit. Erilaisiin harjoituksiin löytyy hyvin myös tasavahvoja pareja, Jouste sanoo.

– Jokainen urheilija on kuitenkin yksilö ja ohjelmat pitää miettiä erikseen. Sara Francis ja Oskari Lehtonen tulivat ryhmään syksyllä, joten heidän kanssaan on pitänyt opetella, millaisia urheilijoita he ovat. Oskun kohdalla oli iso apu, kun hänen edellinen valmentajansa Vesa Sjöstedt antoi minulle ohjelmat, joita he ovat tehneet. Vesan kanssa sovittiinkin, ettei muuteta liikoja.

Jousteen ryhmän perusohjelmassa maanantai, keskiviikko ja perjantai ovat kahden treenin päiviä ja viikon kuormittavimpia päiviä.

– Tiistaina ja torstaina harjoitukset ovat olleet kevyempiä ja palauttavampia. Lauantaina on monesti ollut vielä yksi kovempi lajiharjoitus. Tällä hetkellä näyttää, että tämä rytmitys on purrut hyvin, Jouste sanoo.

Samaa sanovat myös hallikautensa jo avanneet pikajuoksijat.

Anniina Kortetmaa: EM-kilpailuihin ja ennätys uusiksi

Anniina Kortetmaa avasi hallikauden uransa toiseksi parhaalla 60 metrin ajalla 7,39, joka alitti Torunin EM-kilpailujen tulosrajan. EM-kilpailut ovat Kortetmaan

hallikauden ykköstavoite.

– EM-halliraja oli tavoite, mutta haluaisin rikkoa myös 60 metrin ennätykseni 7,36, Kortetmaa sanoo.

Koronarajoitukset kiusasivat Kortetmaan viime kevään harjoittelua, mutta kesällä Turun Kalevan kisoissa hän kiihdytti 100 metrin hopean ja 200 metrin mestaruuden.

– Kesä oli todella rankka. Vaikka kilpailuja oli tosi vähän, kausi tuntui pitkältä ja raskaalta. En tiedä johtuiko se keväästä, kun treenattiin pihalla ja koronan tuomasta epävarmuudesta, Kortetmaa aprikoi.

– Kesällä Kalevan kisojen 100 metrin alkuerä jäi vähän harmittamaan. En juossut sitä kunnolla loppuun ja jäin kolme sadasosaa ennätyksestäni. Ennätys olisi ollut juostavissa.

Kaikki ominaisuudet ennätystasolla

Kuluvan harjoituskauden treenit Kortetmaa on päässyt toteuttamaan Hipposhallissa, poislukien voimaharjoittelu, jonka hän on tehnyt yksityisellä salilla.

Harjoitukset ovat luistaneet ja tuoneet tulosta.

– Syksy meni tosi hyvin. Loikat, vauhditon pituushyppy, kuulanheitot ovat kaikki menneet eteenpäin ja ovat ennätystasolla, rapiat yli kolme metriä vauhditonta pituutta ponnistava sprintteri sanoo.

– Ennätyksiä on tullut myös nopeustesteissä: 30 metrin lentävän testin aika 3,11 oli kuusi sadasosaa parempi kuin aiempi. Myös 30 metriä telineistä meni ennätysvauhtia ja voimatkin ovat hyvällä tasolla.

Kortetmaa on tyytyväinen myös juoksutekniikan kehitykseen.

– Minulla jalka on pyörinyt ponnistuksessa korkealla ja pitkällä takana. Se kuormittaa paljon takareisiä. Siksi sitä on muutettu niin, että pystyn katkaisemaan juoksun takana niin, että jalka lähtee aiemmin eteen eikä pyöri sieltä takamuksen kautta.

– Koko harjoittelun paketti on muutenkin ollut hyvin kasassa. Olen käynyt säännöllisesti kiropraktikolla ja lihashuoltoa on ollut tarjolla heti, kun sitä tarvitsee.

Aino Pulkkinen: Tekniikkavirhe taltutettiin kepin kanssa

Kevään ulkotreeneistä tullut tekniikkavirhe ja nilkkavaiva puraisivat terää Aino Pulkkisen vauhdista kesän kilpailuissa. Ongelmia on sittemmin ratkottu ja

näkymä talven ja kesän kilpailukausille on kirkastunut. Kaksinkertaisen Kalevan kisojen mitalistin matkavalikoima on viime vuosien tapaan 100, 200 ja 400 metriä.

– Kun koko kevät treenattiin pihalla, juoksu meni takapotkuiseksi. Se ei pysynyt ylhäällä enkä saanut siihen voimaa. Lisäksi vasemmassa nilkassa oli rasitusmurtuma, joka vaivasi koko kesän, Pulkkinen sanoo.

Nilkkavaiva helpotti, kun fysioterapeutti Jarmo Ahonen löysi jalasta virheasennon, joka korjattiin.

Syksyllä Pulkkinen, 23, juoksi vielä määräintervalleja, paljolti AlterG-juoksumatolla.

– Joulukuussa pääsin jo loikkimaan ja hyppimään. Se toi reaktiivisuutta ja kimmoisuutta. Voimaa on tehty vähän eri lailla kuin aiemmin, mutta nopeusvoima ja räjähtävä voima ovat parantuneet, Pulkkinen sanoo.

Tekniikkavirheen korjaamiseen löytyi lääke talvella.

– Petteri keksi tammikuussa ottaa kepin avuksi. Teen nyt kaikki koordinaatiot ja avausvedot niin, että minulla keppi käsissä pään päällä. Silloin en pysty juoksemaan niin, että jalka potkii takana. Se on auttanut aika nopeasti, Pulkkinen kertoo.

– Nopeus ei vielä ole sillä tasolla kuin se oli tammikuussa vuosi sitten, mutta harjoituksissa on tullut treeniennätyksiä nopeuskestävyystreeneissä ja submaksimaalisissa nopeustreeneissä. Nyt pitää vain saada tekniikka toimimaan kilpailuissa.

Oskari Lehtonen: Treeneissä tuntee, että juoksu kulkee

Syksyllä Jousteen ryhmään liittynyt Oskari Lehtonen avasi hallikauden Hipposhallissa 60 metrin ennätyksellään 6,90. Lehtosen bravurimatka on 200 metriä,

mutta talven kilpailuissa tavoite on saada 60 metrin ennätys paranemaan edelleen.

– Minulla heikkoudet ovat olleet nimenomaan 60 metrillä. Odotan, että saisin sitä paranemaan, vaikka päämatkana 200 metriä on tietysti tärkein, Lehtonen sanoo.

Edellytyksiä ennätyksen kehitykselle on kuten 0,06 sekunnin ennätysparannus kauden avauksessa kertoi.

– Olen saanut kiihdytysasennon paremmaksi ja pystyn käyttämään voimaa paremmin. Myös räjähtävyyttä on tullut lisää ja siten ensimmäisissä askelissa tapahtuu jo vähän jotakin. Petterin teettämä voimatreeni on toiminut minulla hyvin.

Harjoittelu Jousteen ryhmässä on täyttänyt odotukset, vaikka isoja muutoksia harjoitteluun ei ole tullut.

– Nopeustreeni alkoi aikaisemmin ja nopeusvoimaa on tehty enemmän kuin ennen, mutta juoksumäärät ovat pysyneet aika samoina. Petteri juoksuttaa paljon, kuten minun edellinenkin valmentajani, Lehtonen arvioi.

– Olen tällä harjoittelulla ollut paljon nopeammassa ja herkemmässä kunnossa. Treeneissä tuntee, että juoksu kulkee tosi hyvin ja saan vauhtia ulos, Lehtonen sanoo.

Lisävirtaa Lehtosen harjoituksiin on tuonut Riku Illukka, joka Jyväskylässä ollessaan on harjoitellut Lehtosen kanssa.

– Riku on ollut mukana lähes joka treenissä, silloin kun on ollut Jyväskylässä. Hän on tehnyt oman ohjelman mukaan, mutta verkat on tehty yhdessä.

Treenien ohessa Lehtonen, 23, on edistänyt koodarin opintojaan.

Maria Räsänen: Ihanaa kun ei kiristele paikkoja

Maria Räsäsen palkintokaapista löytyy kuusi Kalevan kisojen mitalia, viisi 100 metriltä ja yksi 200 metriltä. Pikamatkat parhaimmillaan 11,65 ja 24,10

juosseella sprintterillä on takanaan uraa kiusannut pitkä akillesjänteen kuntoutusprosessi ja tavoitteet ensi kesän Kalevan kisoissa.

– Nopeuskestävyysominaisuudet ovat menneet tosi paljon eteenpäin. En ole koskaan jaksanut treenata näin hyvin. Uskon sen näkyvän 200 metrillä, jonne hallikausi voisi painottua, Räsänen tuumi.

Jousteen tallissa Räsänenkin on viihtynyt.

– Ensimmäinen vuosi täällä oli minulle elämänkoulu. Moneen asiaan tuli uutta näkökulmaa, kaikkein eniten teknisen puolen asioihin. Olen sittemmin ollut myös tosi terve, Räsänen sanoo.

– Se on ihanaa, ettei kiristele paikkoja. Sen kautta saa onnistuneita harjoituksia, joka varmaan näkyy jossakin vaiheessa kilpailuissakin.

Sosiaalipsykologiaa opiskellut Räsänen, 28, höystää harjoitteluaan työskentelemällä psyykkiseen valmennukseen erikoistuneessa yrityksessä.

– Vedän keikkatöitä yritykselle. Erilaisia hyvinvointiluentoja ja hyvinvointipäiviä. Menen kuitenkin urheilu edellä. Työ on mukavaa vastapainoa, Räsänen sanoo.

Sara Francis: Se auttaa, kun heitetään yhdessä läppää

Sara Francis viiletti viime kesänä 100 metriä 11,87 ja voitti 22-vuotiaiden SM-kilpailuissa 100 metrin mestaruuden ja 200 metrin hopeamitalin. Syksyllä Petteri Jousteen tiimi.Jyväskylään siirtynyt lahjakkuus on päässyt harjoittelemaan

tasokkaassa ryhmässä ja se on maistunut.

– Olen aiemmin treenannut niin paljon yksin, että muutos on positiivinen asia. Täällä saa sellaisen kilpailutuntuman, varsinkin kun on otettu lähtöjä tai on tehty vähän pidempiä lähtötreenejä, joita on jatkettu 40 metriin, Francis sanoo.

– Juoksu on mennyt koko ajan teknisesti eteenpäin. Olen saanut askelta vähän kevennettyä ja terävämmäksi. Sitä on myös katsottu, ettei askel olisi niin pitkä, eli etten lähtisi työntämään liikaa.

Valmentajan vaihdokselle ja uuteen harjoitteluun sopeutumiselle Francis antaa aikaa.

– Hallikaudesta en ota mitään paineita. Treenit ovat muuttuneet siitä, mitä olen ennen tehnyt. Se voi viedä aikaa, että harjoitus alkaa puremaan. Mutta kaikkeni annan, Francis vakuuttaa.

Francis kiittelee myös pika- ja aitajuoksuryhmän vahvaa yhteishenkeä.

– Se auttaa varsinkin, jos on raskaampi treeni ja heitetään yhdessä läppää. Se on hienoa, että vietetään aikaa yhdessä myös harjoitusten ulkopuolella.