Koronakesän kotimaan yleisurheilutilastot hämmästyttävät. Kokonaisuutena tarkastellen pitkään taantuneet miesten tilastot kääntyivät nousuun, kun taas koronakesä taittoi naisten vuosikymmenen mittaisen vahvan nousun hämmentävän selvään laskuun, Jarmo Mäkelä toteaa artikkelissaan Matti Laurilan tilastoanalyysistä. Laurila on seurannut Suomen yleisurheilun tasoa laatimillaan mittareilla jo vuodesta 1995 lähtien.

Laurilan seuranta kattaa kansainvälisissä arvokilpailuissa kilpailtavat stadionlajit pois lukien naisten 3000 metrin esteet, seiväs ja moukari, jotka seurannan käynnistyessä ottivat vasta ensiaskeleitaan.

Laurila antoi indeksiluvun 100 vuoden 1995 yleisen sarjan kunkin lajin 10., 30. ja 50. tulokselle sekä niille miesten ja naisten 19-sarjan tuloksille, jotka mahtuivat kyseiseen viidenkymmenen tilastoon. Sittemmin Laurila on seurannut kyseisiin vertailutuloksiin yltäneitä urheilijamääriä matemaattisesti määräytyvin vuosittaisin indeksiluvuin.

Esimerkkinä kärkipäästä olkoon naisten 400 metrin aidat, jossa kymmenes tulos vuonna 1995 oli 63,29. Tänä vuonna vähintään kyseisen tuloksen juosseita ratakierroksen aiturinaisia oli maassamme peräti 20 eli lajin kansallista kärkeä kuvaava indeksiluku 2020 on 200.

Tämäkin seuranta osoittaa miesten yleisurheilussa toteutuneen tulostasojen voimakkaan laskun. Lasku oli vuoteen 2008 saakka käytännössä lineaarista siten, että Pekingin olympiavuoteen mennessä oli menetetty nelisenkymmentä prosenttia starttivuoden tasoisista urheilijoista indeksilukujen ollessa keskimäärin 60.

Tämän jälkeen miesten yleisurheilu vakioitui kyseiselle tasolle kahden olympiadin ajaksi vuoteen 2016 saakka, jonka jälkeen miesten yleisurheilun kokonaisuutta kuvaavat tunnusluvut jatkoivat huolestuttavasti laskuaan. Toivottavasti koronavuosi 2020 toi pysyvämmän muutoksen, sillä miesten tulostasojen käyrät kääntyivät hämmästyttävästi nousuun, kymmenensien ja kolmenkymmenensien tulosten osalta viiden prosentin verran.

Naisten yleisurheilussa seurannan ensimmäiset kymmenen vuotta olivat niin ikään laskusuuntaisia, eivät kuitenkaan yhtä jyrkästi kuin miehillä. Vuoteen 2005 mennessä naisten indeksiluvut putosivat 75:n tasolle, juniorisarjan osalta miesjunioreiden tavoin jopa alle 60:n. Naisten kyseiselle tasolle vakiintunut tasanne kesti viisi vuotta vuoteen 2010. Koko kuluvan vuosikymmenen edennyt nousu on ollut hyvin miellyttävää seurattavaa vuoteen 2019 saakka, jolloin kymmenennen tuloksen indeksiluku nousi peräti 133:een.

Tämän vuoden osalta vieläkin hämmästyttävämpää kuin miesten nousevat käyrät, ovat naisten vastaavat jyrkät laskut. Naisyleisurheilun kymmenen kärki putosi viime vuoden huippulukemasta 133 peräti 20 prosenttia 113:een, eikä huoli hälvenny naisjunioreiden indeksilukuja tarkasteltaessa. Viime vuoden lukemasta 83 pudottiin reippaasti lukemaan 70 (13%). Tulevien vuosien iso kysymys kuuluu, rokottiko koronavuosi naisyleisurheilun tuloksentekoa tilapäisesti vai onko naisten kymmenvuotinen nousukiito päättynyt?

Pika-aitajuoksijat ovat tilastoseurannan mallioppilaita, junioreissa aihetta huoleen

Pika-aitajuoksulajeissa, niin miehissä kuin naisissa seurannan pohjalukemat ajoittuivat aikaikkunaan 2008-2010. Koko viimeisen vuosikymmenen lajiryhmän tasonnousut ovat olleet vakuuttavia. Miesten osalta näin on tapahtunut vain tässä lajiryhmässä.

Yleisen sarjan miespika-aitajuoksijat ovat kuluvalla vuosikymmenellä nostaneet indeksikeskiarvojaan tasolta 60 tasolle 80 ja lähestyvät vakaasti vuoden 1995 tulostasoja. Näin uskaltaa ennustaa, koska miesjunioreiden starttivuoden tulostaso saavutettiin vuonna 2011 ja sen jälkeen se on ylitetty useana vuotena.

Tänä vuonna miesjuniorit ovat seurannan lähtötasolla, vuoden 1995 indeksiluvussa 100. Kuten miesjunioreiden indeksiluku, myös lajiryhmän muut muuttujat ovat olleet varsin vakiintuneita vuodesta 2016 lähtien.

Naisten pika-aitajuoksut ovat Laurilan seurannan ylivoimaisesti eniten kehittynyt lajiryhmä. Kuluvalla vuosikymmenellä yleisen sarjan kansallista tasoa kuvaavat indeksiluvut (tulokset 30 ja 50) ennättivät vuoteen 2019 mennessä nousta tasolta 80 tasolle 130 sekä naisjunioreiden osalta samassa suhteessa tasolta 70 tasolle 120.

Lajien kymmenensien tulosten vuosikymmenen kulmakerroin on ollut huimaava. Indeksiluvun on hypähtänyt viime vuonna peräti lukemaan 210. Kymmenen kärki ja  N19 -sarjan tulostaso normalisoituivat täksi vuodeksi koko lailla ajanjakson 2016-2018 tasoille, joskin pudotukset huippuvuodesta 2019 olivat rajut, yleisen sarjan kymppikärjessä 40 prosenttia (210-170) ja junioreissakin 20 prosenttia (119-99).

Erityisesti juniorisarjan tuloksia tarkasteltaessa suurimmat huolen aiheet ovat miesten pika-aidoissa ja naisten 100 metrillä. Tämän otannan rajatuloksen 15,69 tehneitä miesjunioreita oli tänä vuonna kolme, kun seurannan starttivuonna 1995 niitä oli kolmetoista. Naisjunioreiden 100 metrin rajatuloksen 12,40 tehneitä sprinttereitä oli tänä vuonna mukavan tuntuisesti 18. Seurannan huippuvuonna 2019 heitä oli kuitenkin kaksinkertainen määrä, 35.

Miesten kestävyysjuoksuissa pohjakosketus näyttää jääneen taakse

Kestävyysjuoksulajeissa miesten yleisen sarjan indeksiluvut ovat kuluvallakin vuosikymmenellä olleet lievästi laskevia. Tämän seurannan pohjakosketus, historiallisen alhainen kansallinen taso nähtiin 2019. Vuoden 1995 mieskestävyysjuoksusta oli menetetty hyvinkin kaksi kolmannesta kyseisen tason urheilijoista. Yleisten sarjojen tunnusluvut olivat tuolloin 30:n luokkaa.

Miesten yleisen sarjan kestävyysjuoksun rivakka nousu on yksi koronavuoden myönteisimpiä ilmiöitä. Indeksiluvut nousivat 15 prosentin verran, kokonaisuutena 40:n paremmalle puolelle. Ilmiötä ryyditti vuodesta 2018 lähtien näkyvissä olleet juniorijuoksijoiden hyvät kertymät, keskiarvoisesti indeksitasolla 65. Näin ollen voidaan ennustaa, että mieskestävyysjuoksun kansallisen tason pohjakosketus on pidemmälläkin tähtäimellä sivuutettu.

Seurannassa mukana olevat naisten kestävyysjuoksulajit lähes romahtivat ensimmäisen kymmenen vuoden aikana. Lähtötasoisista yleisen sarjan juoksijoista ja junioreista oli menetetty puolet ja pudottu indeksilukuihin 50. Vuoden 2005 jälkeinen kehitys oli vuoteen 2019 saakka niin tasaisen nousevaa, että oli perustelua ennustaa, että lähtötaso saavutetaan lähivuosina.

Vuonna 2019 yleisen sarjan indeksit olivat jo yli 90:n. Valitettavasti kuluva vuosi romahdutti naiskestävyysjuoksun kansallista tasoa merkittävästi. Kymppikärjen taso putosi peräti 26 prosenttia (94-68) ja junioreidenkin 16 prosenttia (78-62).

Naisjunioreissa mailimatkat ovat suosittuja ja tasoltaan hyviä pitkien ratamatkojen kohdatessa enenevää verenvähyyttä. Muutaman tänä vuonna sivussa olleen kärkijuoksijan paluu radoille korjannee yleisen sarjan tunnuslukuja

Naisten hyppyjen lienee taantuma tilapäistä, miesten korkeushypyssä tukala tilanne

Miesten hyppylajit säilyttivät tänä vuonna viimeisten vuosien tulostason niin yleisessä sarjassa kuin junioreissa. Etenkin eteenpäin suuntautuvissa hyppylajeissa miesurheilijoiden terävin kärki on tällä hetkellä varsin hyvä. Laurilan mittareilla asiaa tarkastellen samaa ei valitettavasti voida sanoa laajemmista tasoista.

Tarkastelujakson ensimmäisellä vuosikymmenellä miesten hypyt taantuivat vauhdilla miesten lajien yleisen trendin mukaisesti. Senkin jälkeen trendi ollut lievästi laskeva siten, että yleisen sarjan mieshyppääjistä on seurannan alun tasoon nähden hävinnyt reilu kolmannes. Nyt ollaan indeksiluvun 60 tuntumassa. Lajiryhmän kannalta vieläkin huolestuttavampaa on se, että miesjunioreiden indeksiluku on vajonnut 40:n tuntumaan.

Naishyppääjien tasot ovat koko viimeisen vuosikymmenen ajan olleet vahvassa nousussa. Yleisen sarjan kymmenen vuoden takaisista pohjalukemista, indeksitasolta 75 oli vuoteen 2019 mennessä noustu koko lailla seurannan lähtötasolle, ja kymmenennen tuloksen osalta peräti indeksiin 126.

Juniori-ikäisten naishyppääjien tilanne on ollut selvästi vakiintuneempi. Kymmenen vuoden takaisesta vajaan 70:n indeksiluvusta on viime vuoteen noustu vain vähän, mutta kuitenkin oikeaan suuntaan lähelle 80:tä. Juoksulajeissa nähdyn trendin mukaisesti myös naishyppääjät alensivat koronavuoden tulostasojaan huolestuttavan paljon. Yleisen sarjan kymppikärjen osalta 16 prosenttia (126-110) ja junioreiden osalta peräti 21 prosenttia (78-57).

Erityisesti naisten hyppylajien taantumista tekisi mieli ajatella väliaikaisena ilmiönä. Kyseisissä lajeissa on tällä hetkellä kansainvälistäkin ennustearvoa omaavat kärkiurheilijat ja lajit ovat asemoitumassa hyvin suurseurojen arkeen. Miesten hyppylajeissa korkeuden tilanne näyttää tukalimmalta. Laurilan seurannan starttivuonna 1995 vertailutuloksen 195 (vuoden 1995 viideskymmenes tulos) hyppäsi  M19-sarjan nuorukaista 22, tänä vuonna enää viisi. Esimerkki isosta vuosittaisesta vaihtelusta on naisten kolmiloikka. Viime vuonna vertailutuloksen 11,58 loikkasi  N19-sarjalaisista 34. Tänä vuonna samaan pystyviä naisia oli vain 19.

Miesten heittolajien valo pilkistää junioreista, naisheittäjät kehittyivät ainoana lajiryhmänä hyvin

Tässä seurannassa miesheittäjien tilanne on huolenaiheista suurin. Yleisen sarjan tunnuslukujen osalta laskusuunta on ollut lineaarisen tasainen koko seurantajakson ajan. Indeksiluvut ovat painuneet 50:n tuntumaan. Tämä tarkoittaa sitä, että vuoden 1995 tasoisten yleisen sarjan miesheittäjien lukumäärät ovat puolittuneet. Merkittävä ilonaihe on se, että miesjunioreiden lähelle 20:ta painunut indeksiluku on kahdessa vuodessa kaksinkertaistunut lukuarvoon 43. Se on kärkinoteeraus sitten vuoden 2013.

Naisten heittolajeissa seurannan aallonpohja ajoittui muita lajiryhmiä myöhempään ajankohtaan, vuosiin 2010-2012. Sen jälkeinen kehitys on ollut yleisen sarjan urheilijoiden osalta myönteisen ripeää. Vuodesta 2012 lähtötasoisten urheilijoiden määrät ovat kaksinkertaistetuneet indeksitasolta 55 seurannan lähtötasoakin korkeammalle, 110:een.

Naisten lajiryhmistä heittäjät nostivat ainoana tänä vuonna tasojaan. Kymppikärjen osalta peräti 20 prosenttia (100-120). Juniori-ikäisten naisheittäjien indeksikäyrät ovat maltillisemmin nousevia, tämän vuosikymmenen aikana alle 40:n tasolta reiluun 50:een.

Yleisurheilu seuraa aikaansa, ymmärrettävästi viiveellä. Perinteisesti maaseutuseurojen leipälajeissa, kestävyysjuoksuissa Joensuu ja Lahti, sekä heitoissa Tampere ovat hyviä esimerkkejä siitä, että yleisurheilun koko lajikirjo on löytämässä tietänsä suurseuroihin. Naisten heittolajeihin löytyy harrastajia edelleen hyvin, miesten puolella kuulan ja kiekon junioritilastot ovat suoraan sanottuna heikkoja.

Suurten harrastajamäärien noste ei ole realismia, nuorisovalmennuksen hyötysuhdetta parannettava

Harrastajamäärien romahtaminen on ravistellut eniten kymmenottelua, paljon myös seitsenottelua. Tässä seurannassa kummankin moniottelulajin profiili on lähes identtinen, seurannan indeksiluvut ovat keskiarvoisesti 50:n tasolla, miesjunioreilla hieman korkeampi, 60.

Viimeksi kuluneen olympiadin osalta kymmenottelun käyrät ovat lievästi nousevia, seitsenottelussa taas  jyrkästi laskevia. Vuonna 2018 yleisen sarjan seitsenottelijoiden indeksiluvut olivat keskiarvoisesti yli 80:n. Vuonna 1995 kymmenennen kymmenottelijan tulos oli 6915 ja seitsenottelun vastaava 5280. Tänä vuonna vähintään kyseisiin tuloksiin ylsi kuusi kymmenottelijaa ja neljä seitsenottelijaa.

Seitsenottelussa on toki vahva reservi, tänä vuonna ottelutulos jäi noteeraamatta useammaltakin jopa kansainvälistä tulostasoa edelleen tavoittelevalta urheilijalta.

Suomessa yleisurheilun koulutus-, valmennus- ja kilpailujärjestelmät kattavat hyvin kaikki lajit ja lajiryhmät. Tämä antaa lähtökohdat ja mahdollisuudet mistä tahansa lajista löytyville lahjakkuuksille nousta kansainväliselle huipputasolle. Takavuosikymmenten harrastajamäärät eivät enää ole realismia. Urheilijoiden, lajien ja urheilumuodon pysyminen kansainvälisessä kuvassa edellyttää valmennukselta ja sen järjestelmiltä paranevaa hyötysuhdetta. Tätä edistävien toimien painopisteen on syytä suuntautua enenevästi nuorisovalmennukseen. Vähintään kahden olympiadin mittaisessa nuorisovalmennusvaiheessa urheilijoiden perus- ja lajiominaisuudet tulee saada kussakin lajissa vaadittavalle tasolle siten, että tulosten ulos mittaaminen käynnistyy vasta urheilijoiden siirtyessä yleiseen sarjaan.

Teksti: Jarmo Mäkelä, tilastot: Matti Laurila