Saara Hakanen on kaivanut naftaliinista vanhan suosikkilajinsa korkeushypyn ja lisännyt sen lajirepertuaariinsa Yhdysvaltain yliopistokilpailuissa. Kolmiloikka ja pituushyppy ovat toki etusijalla.

– Korkeushypyn taso on täällä aika paljon matalampi, joten siitä on helpompi saada ”koululle” pisteitä ja päästä mahdollisesti NCAA:n eli yliopistojen mestaruuskilpailuihin, Hakanen sanoo.

– Keskityn kolmiloikkaan ja pituushyppyyn. Tarkoitus on olla hyvässä kunnossa kesällä. 22-vuotiaiden EM-kilpailut Bergenissä ovat tavoitteena.

Hakanen, 21, kilpailee ja opiskelee multimediajournalismia Oklahoman valtionyliopistossa. Helmikuisessa hallikilpailussa hän sivusi viisi vuotta vanhaa korkeushypyn ennätystään ylittämällä 178.

– Se oli sellainen ex tempore -juttu. En paljon treenaillut korkeushyppyä ennen kilpailua. Hyppäsin siinä samassa hallikilpailussa ensin kuusi kierrosta kolmiloikkaa. Se oli sellainen viiden tunnin kisarupeama, Hakanen muistelee.

– Tein sen enemmän omaksi ilokseni. Olen aina tykännyt korkeushypystä. Siihen minulla olisi muuten parhaat edellytykset, mutta olen siihen lyhyt.

”Nopeus on kehittynyt tosi paljon”

Hakanen hyppää kevään aikana jokusen korkeushyppykilpailun. Harjoittelu hänen opinahjonsa liettualaisen hyppylajien valmentajan, entisen kolmiloikkaajan Zivile Pukstienen johdolla keskittyy kolmiloikan ja pituushypyn kehittämiseen.

Hallikilpailuissa Hakanen kohensi kolmiloikan ennätystään 15 senttiä tulokseen 13,18, joka rikkoi 22-vuotiaiden EM-rajan. Kevään ulkoratakilpailuissa hän on ponnistanut pituushypyssä sentin päähän ennätyksestään tuloksella 608. Parempaa on kuitenkin luvassa.

– Nopeus on kehittynyt täällä tosi paljon, mikä on auttanut. Olin hyvässä kunnossa jo viime kesänä, mutten koronajuttujen takia tullut Suomeen. Kesä meni täällä treenaillessa ja näyttää siltä, että kilpailu- ja treenipaussi oli hyväksi, Hakanen miettii.

– Uskon, että loppukauden tuloksiin tulee vielä reippaasti lisää, kun vähän herkistelen. Tänä vuonna olen herkistellyt vain vähän yhteen hallikilpailuun. Tärkeimmät kilpailut täällä ovat touko-kesäkuun vaihteessa.

”Koen, että olen tullut kuulluksi”

Hakasella on hyvää sanottavaa yliopistovalmennuksesta, jota usein arvostellaan vain yliopistokilpailuissa menestykseen tähtääväksi ja ryhmäharjoitteluksi, jossa ei yksilöllisiä tarpeita oteta huomioon.

– Kun mietin tänne lähtöä, ei siinä kovin monta kannustavaa kommenttia tullut. Itse koen, että olen tullut kuulluksi ja minulla on ollut mahdollisuus vaikuttaa omaan tekemiseeni. Kannattaa tehdä taustatyöt hyvin ja tutustua kouluun ennen kuin tulee tänne, Hakanen neuvoo.

– Tämä koulu on tunnettu kestävyysjuoksuohjelmastaan, ei niinkään hyppäämisestä. Meidän pieni kahdeksan urheilijan tiimimme saa aika yksilöllistä valmennusta.

Hakanen harjoittelee Pukstienen ohjelmien mukaan, mutta pitää yhteyttä Suomessa häntä valmentaneeseen Reijo Siitoseen ja Yliastujiin.

– Nopeuden lisäksi voimat ovat parantuneet. Olen täällä ollessa tehnyt jalkojen voimaa enemmän korkeilta kulmilta ja enemmän räjähtävää ja nopeaa voimaa. Se on sopinut minulle ja tukenut nopeuden kehitystä, Hakanen arvioi.

– Tekniikassa on keskitytty vauhdinjuoksuun ja haettu sopivaa rytmiä. Kolmiloikassa minulla isoin ongelma on lankulta lähtö ja kinkan vieminen loppuun asti. Se on parantunut, mutta täydellinen se ei vielä ole.

Koronatesti kerran kymmenessä päivässä

Korona näkyy myös Yhdysvaltain yliopistourheilijoiden arjessa.

– Testejä on vähintään kerran kymmenessä päivässä. Jos käyttää punttisalissa ja sisällä harjoitellessa maskia, välttää ensimmäiseksi kontaktiksi lukeutumisen jonkun antaessa positiivisen näytteen. Itse sain juuri viimeisen osan rokotteesta, Hakanen kertoo.

Hakasen treeniryhmän ohjelmassa maanantai ja perjantai ovat hyppypäiviä, tiistaina ja torstaina hikoillaan voimaharjoittelussa ja juostaan nopeustreeniä. Lauantaina on harjoitusvuoden ajankohdasta ja kuormituksesta riippuen voimaa ja juoksutreeniä. Keskiviikko ja sunnuntai ovat palauttavia päiviä.

Mikä tähän mennessä on ollut mieleenpainuvinta yliopistourheilussa?

– Isoin ero on kilpailemisessa. Ei tarvitse kuin hypätä bussiin, joka kuskaa sinut verryttelypaikalle, hotelliin ja kilpailuihin. Kaikki hoituu ammattimaisesti. Se on iso ero, kun on tottunut itse köröttelemään kilpailuihin ja hoitamaan itse kaikki muutkin asiat, Hakanen sanoo.

– Siinäkin on eroa, että täällä maksetaan eläminen ja opiskelu. Kaikki fasiliteetit treenaamiseen ja palautumiseen ovat kävelymatkan päässä. Suomessa pitäisi opiskelun ja urheilun lisäksi mennä ehkä töihinkin.

(Kuvat: Oklahoma State University.)