Toni Keräsen ja Elina Kinnusen kesän kilpailukaudet olivat kuin toistensa vastakohdat. Keihäänheiton huippulahjakkuuksista Keränen kuntoutti selkäänsä, Kinnunen heitti SE:llä 17-vuotiaiden EM-pronssia. Syksyn treenien luomat lähtökuopat tulevalle kaudelle ovat molemmilla lupaavat.

Keränen on asettanut tulevan kilpailukauden tavoitteet maltilla. Limingan Niittomiesten heittäjä kuntoutti viime kesänä nikamakaaren murtumaa lannerangassa, eikä hän halua vaivan toistuvan.

– Samoilla tavoitteilla mennään tulevaan kesään kuin viime kauteen. Jos saisin ennätyksen lähemmäksi 80 metriä kuin 70 metriä, Keränen sanoo keihäsolympiadin leirillä Liikuntakeskus Pajulahdessa.

Keräsen, 18, selkä alkoi oireilla huhtikuussa. Siitä kun pitkittäismurtuma nikamakaaressa todettiin, kesti kolme kuukautta ennen kuin hän pääsi heittämään. Silti kesä tuotti Lappeenrannassa 19-vuotiaiden Suomen mestaruuden omalla ennätyksellä 70,66.

– Ei siihen koskaan oikein saatu yhtä selitystä, mistä se tuli. On koetettu analysoida kaikkia niitä asioita, jotka siihen vaikuttivat. Yksi asia on Oulu-hallin tosi kova alusta. Kun juoksen, loikin ja heitän siellä, se rasittaa normaalia enemmän, Keränen sanoo.

Keränen arvelee, että myös takareisien tukkoisuus on saattanut olla osallisena vaivaan kohdistamalla painetta kahdelle lannerangan nikamalle.

– Takareisien huoltoon on nyt kiinnitetty huomioita, Keränen sanoo ja kiittelee keihäsolympiadin fysioterapeutin Marita Långin antamia neuvoja.

Punttitulokset kimmahtivat ennalleen

Kesän kuntoutusjakson aikana Keräsen harjoittelu jäi minimiin. Kun se päättyi, hän keskittyi rakentamaan jonkinlaisen heittokunnon syyskesän kisoihin. Syystalvella ominaisuudet ovat palautuneet entiselle tasolle.

– Keihästä olen syksyn mittaan pitänyt kädessä vasta kaksi kertaa. Heitin Kuortaneella piikkareilla yhden harjoituksen, pidän sitä talven ensimmäisenä varsinaisena heittoharjoituksena, Keränen sanoo.

– Punttitulokset sen sijaan lähtivät nopeasti nousuun. Isoissa nostoissa tulos putosi kuntoutuksen aikana aiempaan nähden 20 kiloa, mutta ne nousivat takaisin muutamassa viikossa, Keränen sanoo.

Muutkin ominaisuudet ovat liikahtaneet toivottuun suuntaan.

– Vauhditon pituus oli 332 ja kävi 310:ssä, mutta on nyt 326. Kuulanheitossa (pään yli taakse) tulos putosi kaksi metriä 21 metriin, mutta on taas jo yli 22 metrin.

Talven haasteena Keräsellä on saada heitto kulkemaan. Selkävaiva näkyi vielä syyskesän heitoissa, mutta Keränen uskoo, että ensi kesänä sitä ongelmaa ei ole.

– Kesällä heitto oli vähän varovaista, kun joskus heittäminen oli sattunut niin, että kaaduin kivusta maahan. Ei ihan uskaltanut tulla tukijalalle, Keränen viittasi kivuilla aikaan ennen kuin murtuma todettiin.

Kinnunen oppi miten arvokisoissa toimi

Kinnunen, 17, on harjoitellut Pajulahdessa tutussa komennossa. Leirin valmentaja Tuomas Laaksonen on Kinnusen henkilökohtainen valmentaja. Kaksikon viime kesä oli koko lailla täysosuma.

– Pari Suomen ennätystä ja mitali. Hyvinhän se meni. Tuli oppia siitä, miten arvokisoissa kuuluu toimia, Kinnunen summaa kesän antia.

Uudenkaupungin Kenttäkarhujen heittäjä katsoo menestyksen pohjautuneen monipuoliseen harjoitteluun, jolla taitoa ja fysiikka on kehitetty tasatahtia.

– Kehityin viime kaudella hyvin kaikilla osa-alueilla, Kinnunen sanoo.

Samalla linjalla on jatkettu.

– Harjoituskausi on lähtenyt hyvin käyntiin. Elina on hyvässä kunnossa. Heittoharjoituksia on tehty vasta pari ja niissä heittäminen sujui heti hyvin, Laaksonen sanoo.

Pajulahden leirit kertovat missä mennään

Tulevan kesän tavoitteekseen Kinnunen nostaa nousun 19-vuotiaiden EM-kisoihin, siellä loppukilpailuun ja pistesijoille.

– 55 metriä 600-grammaisella keihäällä on ihan mahdollista ensi kesänä, Laaksonen arvioi.

– Harjoittelussa mennään vauhdin ja teknisen tekemisen kautta. Elinalla on hyvin luontaista heittovoimaa ja hän pystyy tekemään kovasta vauhdista teknisesti hyviä heittoja, valmentaja kiittelee suojattinsa vahvuuksia.

Keihäsolympiadin leirit ovat Kinnusen mukaan maistuva lisä harjoituskauteen.

– Täällä on paljon kavereita. Pystyy treenaamaan yhdessä ja näkee samalla vähän missä mennään muihin verrattuna, ja missä kukakin on mennyt eteenpäin.