Kari Niemi-Nikkola on valittu Suomen Urheiluliiton (SUL) valmennusjohtajaksi. Niemi-Nikkola siirtyy tehtävään Opetus- ja kulttuuriministeriön ylitarkastajan paikalta. 

Valmennusjärjestelmän johtaminen on Niemi-Nikkolalle, 57, tuttua. Hän työskenteli Suomen olympiakomiteassa 1998-2013, josta viimeiset kymmenen vuotta valmennuksen johtajana.

Niemi-Nikkolan mukaan valmennusjohtajaksi hakua edelsi pitkä harkinta. Mikä lopulta veti yleisurheilun pariin?

– Yleisurheilu on kiinnostava ja Suomessa arvostettu laji, joka on antanut minulle paljon. Olen seurannut sitä 10-vuotiaasta ensin katsojana, sitten urheilijana, valmentajana ja järjestöihmisenä. Viihdyn nykyisessä työssäni, mutta koin ikävää valmennuksen arkeen. Mitä valmennusjärjestelmiin tulee, olen saanut paljon oppia kantapään ja käytännön kautta. Koen, että minulla on mistä ammentaa, Niemi-Nikkola sanoo.

Niemi-Nikkola aloittaa työt Urheiluliitossa tammikuun puolivälissä, jolloin huomattava osa kautta 2019 koskevista ratkaisuista on jo tehty. Se ei huoleta.

– Minähän tulen liikkuvaan junaan, jossa tapahtuu koko ajan paljon. Ne muutokset, joita haluan tehdä, on tehtävä niin sanotusti lennossa. Ei voi kuvitella, että kaikki seisahtuu hetkeksi. On nähtävä nopeasti, mitä vahvistetaan ja mitä jätetään vähemmälle huomiolle, Niemi-Nikkola sanoo.

Keskittämistä ja roolien selkeyttämistä

Valmennusjohtajana Niemi-Nikkola vastaa liiton huippu-urheiluorganisaatiosta ja lajivalmennuksesta sekä lajin tulostason ja arvokisamenestyksen kehityksestä. Viime vuosina aikuisten arvokisamenestys ei ole ollut sitä mitä on tavoiteltu. Edellytykset parempaan ovat Niemi-Nikkolan mukaan olemassa.

– Suomalainen valmennuskulttuuri on luotu pitkälle yleisurheilun pohjalle. Se on edelleen lajin vahvuus, mutta siitä on tullut lajille osin myös riippa. Kannetaan itsellisyyden velvoitetta, kun pitäisi nähdä, mitä ympäristössä tapahtuu. On lajeja ja käytäntöjä, jotka ovat menneet yleisurheilun edelle. Niihin pitää tarttua, Niemi-Nikkola sanoo.

– Eikä kaikkea pidä tehdä itse. Täytyy hyödyntää verkostoja, joita ympärillämme on. Yleisurheilun sisällä urheilija-valmentajaparit, seurat, urheiluakatemiat ja liitto pitää käsittää yhdeksi jatkumoksi ja hyödyntää paremmin osaamista, jota ketjun sisällä on.

Mitä se käytännössä tarkoittaa?

– Minulle on se on jonkinlaista keskittämistä ja roolien selkeyttämistä. Sen katsomista, kuka on paras missäkin ja mistä saadaan kustannustehokkuutta ja parhaat tekijät mihinkin hommaan. Hokkuspokkus-temppuja ei voi tehdä. Tarvitaan selkeitä päätöksiä, joilla mennä eteenpäin, Niemi-Nikkola sanoo.

Urheilija-valmentaja -parien tapaamisilla liikkeelle 

Päätöksentekijänä Niemi-Nikkola kuvaa itseään suoraviivaiseksi, nopeaksi, mutta ihmislähtöiseksi. Työ Urheiluliitossa alkaa hänen mukaansa keskusteluilla urheilija-valmentajaparien kanssa.

– Kevät menee osaksi urheilija-valmentajaparien tapaamisissa. Haluan ajantasaisen tiedon siitä, mitä on se apu, jota tarvitaan, että tuloksenteko on mahdollista, ja missä SUL:n tulee parantaa. Seuraavassa vaiheessa katsotaan strategian mukaisesti prosesseja, esimerkiksi kaupunkivalmennuskeskusten ja akatemioiden kanssa, missä ollaan hyviä ja missä pitää petrata, Niemi-Nikkola sanoo.

– Koska mitaleita ei viime vuosien aikuisten arvokisoista ole tullut, mitalikantaan paluu on tietysti konkreettisesti se mihin pyritään. Siihen me tarvitsemme urheilijoita, joilla on siihen tarvittava kapasiteetti ja edellytykset.

Kari Niemi-Nikkola/Faktaa

– Valmennusjohtaja Suomen Urheiluliitto 2018-

– OKM, ylitarkastaja. Nuoriso- ja liikuntapolitiikan osasto (NUOLI). Vastuualueena tiede, koulutus, urheiluopistot 2014-2018

– Suomen olympiakomiteassa 1998–2013, josta valmennuksen johtajana 2003-2013.

– Suomen olympiajoukkueen johtajana viisissä olympialaisissa.

– Suomen Valmentajat ry:n puheenjohtaja 2011-2016

– Suomen Urheiluliiton hallituksessa ja SUL:n valmennusvaliokunnassa 2012-2016

– Oli aktiiviurallaan seiväshyppääjä ja toimi sittemmin henkilökohtaisena valmentajana