Suomen ruotsinkielisen yleisurheiluliiton (Svenska Finlands Idrottsförbund SFI) vahva perintö on osa Kalevan kisojen miesten 400 metrin juoksun historiaa. HIFK on seurarankingin selvä ykkönen tilastomies Pentti Vuorion laatimassa Kalevan kisojen parhaat seurat ja urheilijat -pisteytyksessä. HIFK:n takavuosien supertähdet Erkka Wilén ja Bertel Storskrubb ovat urheilijarankingin kärjet.
Helsingfors IFK on seurarankingin selvä ykkönen ennen Helsingin Kisa-Veikkoja ja Turun Urheiluliittoa ja Turun Tovereita. HIFK:n 1920- ja 1940-lukujen juoksijat Erik ”Erkka” Wilen ja Bertel Storskrubb valtaavat urheilijarankingin kaksi ensimmäistä sijaa ja kolmas on Pedersören IK Falkenin Christoffer Envall, joka on toistaiseksi juossut ratakierroksen finaalissa 12 vuotena peräkkäin.
Ratakierros on ollut Helsingin IFK:n erityistä osaamista. 40 vuoden aikana vuosina 1914-1953 seuran kahdeksan tähteä ravasi sileältä neloselta peräti 22 Suomen mestaruutta. Kuuden mestaruuden Erik Wilén ja seitsemän mestaruuden Bertel Storskrubb kruunasivat uransa ratakierroksen aitureina, Wilén Pariisin olympiakisojen 1924 hopeamitalistina ja Storskrubb Oslon EM-kilpailujen 1946 mestarina.
Erik Wiléniä voitaneen pitää Suomen kaikkien aikojen monipuolisimpana juoksijana. Hänen 29 Suomen mestaruuttaan kattoivat kaikki sileät matkat satasesta kasiin sekä lisäksi molemmat aitajuoksut. Wilénin SE 49,0 vuonna 1923, kuin myös Storskrubbin SE 48,0 vuonna 1945 olivat korkeaa kansainvälistä tasoa. Vuotta ennen SE-juoksua luutnantti Storskrubbin komppania tuhosi jatkosodan ylivoimaisen vastuksensa Viipurin lahden Teikarin saaressa, jonka taistelun vetäytymisvaiheessa venepaikkojen ollessa vähissä päällikkö ui kolmen kilometrin matkan mantereelle.
HIFK:n ratakierroksen Suomen mestareista myös Börje Strandvall, Rolf Back ja Oswald Mildh (48,6) olivat oman aikansa kansainvälisen tason neljännesmailereita. Kokkolasta pääkaupunkiin muuttanut kahden mestaruuden Strandvall juoksi SE:n 48,3 vuonna 1933, millä vuosikymmenellä tämä Mona-Lisa Pursiaisen setä juoksi Los Angelesin ja Berliinin olympiakisoissa 1932 ja 1936 sekä historian ensimmäisissä EM-kilpailuissa Torinossa 1934.
Kesällä 1951 eurooppalaista eliittiä edusti raketin lailla kehittynyt Rolf Back juostessaan Ranska-maaottelussa Helsingissä komean SE:n 47,7. Jo 26-vuotiaana uransa paketoinut diplomiekonomi kuljetti Suomen pitkän viestin kapulaa EM-finaaleissa Brysselissä 1950 ja Bernissä 1954 kuudennen ja kolmannen sijan arvoisesti.
Viimeisimmän Kalevan kisojen voiton* on HIFK:lle tuonut niin ikään sileät ja aidatut pikamatkat hallinnut Oswald Mildh vuonna 1953. Vuotta myöhemmin Mildh oli palkintopallilla 400 metrin aitajuoksun kolmosena Bernin EM-kilpailuissa ja kuljetti Backin tavoin viestikapulaa pronssia vallanneessa pitkän viestin joukkueessa. Talviaikoina Mildh palveli seuraansa pelaamalla käsipalloa ja jääkiekkoa pääsarjatasolla. – (* Teksti on laadittu ennen Kalevan kisoja 2021, missä voittaja oli Rolf Backin pojanpoika Erik Back.)
HIFK:n ratakierrosten mestaruusketjun aloitti monipuolinen Waldemar Wickholm kolmella mestaruudella 1914, 1915 ja 1917 ja täydensi kokoelmaansa itsenäisessä Suomessa kahdella hopeamitalilla 1919 ja 1920. Kymmenottelijana niin Tukholman kuin Antverpenin olympiakisoissa kuudenneksi kavunnut Wickholm korjaili SE:tä useissa lajeissa. Nelosella hän juoksi SE:n 51,3 vuonna 1913. Wickholmin ja Wilénin voittoketjujen välisenä vuotena 1918 mestaruuden voitti HIFK:n Valentin Bergman (ent. Malinoffsky), joka juoksi 51,8. Bergman voitti vuotta ennen kuolemaansa nelosen ohella myös satasen ja kakkosen.
Erik Wilénin uran hiipuessa 1920-luvun jälkipuoliskolla uusi kolmoismestari vuosina 1925-1927 loli jälleen HIFK:sta. Urheilujohtajana mittavan uran tehnyt, SFI:n puheenjohtajanakin vuodet 1947-1956 toiminut Erik Åström kirjautti nimensä myös sileän ratakierroksen SE-taulukkoon vuonna 1923 tuloksellaan 49,0.
1920-luvulla nelosen finaaleissa himmeämmillä mitaleilla ja pistesijoilla olivat useampanakin vuonna myös Bengt Bengtström ja Pariisin olympiakisoissa 1924 kasin välierissä juossut myöhempien aikojen urheilutoimittaja ja lakimies Gösta Jansson (50,8). Ennen Rolf Backin valtakautta 1940-luvulla Runar Björklöf (50,2) ja Per-Erik Sundström (50,2) kiersivät Kalevan kisojen ratakierroksen finaaleja yhteensä seitsemän kertaa Björklöfin ollessa hopealla 1945 ja Sundströmin pronssilla samana vuonna.
Rolf Backin ja Oswald Mildhin vanavedessä 1950-luvulla mitalikorokkeella kävivät kerran Ragnar Graeffe (48,5) ja Rolf Bäckmark (49,1), Graeffe kuljetti viestikapulaa sekä Brysselin että Bernin EM-kilpailujen maineikkaissa pitkän viestin joukkueissa. Vuoden 1950 finaalissa viidenneksi viiletti aiturina ja Mäkelänrinteen urheilulukion pitkäaikaisena rehtorina tunnettu Rainer Pelkonen (50,1).
Lajin nykyhistoriassa HIFK:n hegemonia on laantunut, muttei katkennut. 1980-luvun lopulla Tomas Back (46,74) juoksi kaksi kertaa finaalissa. Vuosina 2006-2015 Gustav Klingstedt (47,93) ja Johan Versluis (49,20) ovat tehneet saman. Vuodesta 2013 Erik Back (47,64) on lisäksi ollut ratakierroksen finalisti joka vuotena, toistaiseksi kahdeksan kertaa nousten Jyväskylässä 2018 pronssimitalikorokkeelle.* – (Katso edellä toim. huom. Erik Backin mestaruudesta vuonna 2021.)
Pihkala, Kättö, Huhta, Tuominen, Hartonen ja Mäkinen ovat HKV:n Suomen mestareita
Ratakierroksen toinen maineikas pääkaupunkilaisseura Helsingin Kisa-Veikot häviää Suomen mestaruuksissa naapurilleen rutkasti, ei kuitenkaan himmeämmissä mitaleissa eikä finaalipaikoissa. Kuusi vaahteralehtistä on juossut yhteensä yhdeksän Suomen mestaruutta ja seuran värit ovat olleet hyvin näkyvissä läpi historian. Vain 1950- ja 1980-luvut olivat hiljaisia.
1910-luvun Suomen mestareita olivat Pihtiputaan Ilosjoen pappilassa kasvanut Suomen urheilun ykkösvaikuttaja ja ideanikkari Lauri ”Tahko” Pihkala (51,9 SE) kolmesti ja Erkki Kättö (51,7) yhden kerran. Seuraavaa mestaria odotettiin kymmenkunta vuotta, kunnes sotilasuran tehnyt Juho Huhta (49,7) valtasi sileän ratakierroksen mestaruuden 1928 ja 1929.
Himmeämpiä mitaleita ja finaalisijoja vaahteralehtiset ravasivat tasaiseen tahtiin, mutta mestaruutta odotettiin Huhdan jälkeen 40 vuotta. Varkaudessa 1968 voittaja oli kahta vuotta aiemmin Budapestin EM-kilpailuissa 400 metrin aitajuoksun viidenneksi yltänyt maajoukkueen kapteeni Jaakko ”Jaska” Tuominen (46,9).
Lajin tuoreimmat mestarit ovat Tommi Hartonen (47,13) Tampereella 1996 ja Tommi Mäkinen (47,85) Turussa 2020. Voittohetkellä 19-vuotias Hartonen käänsi suuntansa normaalikäytännöstä poiketen siirtymällä myöhemmin lyhyemmille pikamatkoille ja huipensi uransa kakkosella Sydneyn olympiakisojen välierissä vuonna 2000 Suomen ennätykseen 20,47. Mestaruuden 20-vuotiaana voittanut Mäkinen oli noussut hopeakorokkeelle jo Seinäjoella 2017 vasta 17-vuotiaana, Hartonen oli noussut ratakierroksen pronssille vuotta ennen mestaruuttaan Lapualla 1995.
1910-luvulla monipuolinen, myös pika-aidoissa ja keihäänheitossa kansainvälisen tulostason saavuttanut Toivo Elo (53,0) ja Yrjö Leinberg (52,5) olivat nelosen SM-kilpailujen mitalimiehiä, Elo kahdesti hopealla ja Leinberg kerran pronssilla. 1920-luvun himmeämpien mitalien juoksijoita olivat Anton Husgafvel (sittemmin Salmenkylä, 51,4) ja Leo Vahander (50,7), Salmenkylä osallistui Pariisin olympiakisoihin ja toimi uransa jälkeen sekä SUL:n että SVUL:n johtotehtävissä. Hänen poikansa Matti ja Juhani Salmenkylä ovat tehneet mittavat urat urheilujohtajina, muun muassa Matti urheilutoimittajien liiton puheenjohtajana ja Juhani suunnistuksen ja koripalloilun parissa.
Vuosina 1934-1942 Heikki Mäkinen (50,1) ja Sakari Aarniala (49,7) olivat mitaleilla yhteensä kuudesti. Mäkinen voitti kolmesti päälajinsa kolmiloikan Suomen mestaruuden. Aarniala toimi Helsingin olympiakisojen yleisurheilun olympiatoimikunnan sihteerinä ja päätti työuransa Suomen Sähkötuonti Oy:n toimitusjohtajana.
1960-luvulla Jaska Tuomisen ohella vaahteralehtisistä nousivat mitaleille kasin olympiaurheilijat, Yhdysvalloissa opiskellut ja siellä edelleen asuva Pertti Ålander (48,1) sekä rohkeilla aloituksillaan urheiluyleisön suosikiksi noussut ”Parta-Pekka” Juutilainen (47,9). Ratakierroksella Ålander oli kahdesti pronssilla Juutilaisen noustessa kerran hopealle ja jääden kahdesti neljänneksi niukasti palkintopallin ulkopuolelle. 1970-luvun ainut mitalisti oli vuoden 1971 pronssimitalisti Juha Salmi (47,4). Finaalipaikkoja tuli silloinkin, ei kuitenkaan aiempien vuosikymmenten tahtiin.
Lajin tuoreempi historia on nostanut Hartosen ja Mäkisen ohella vaahteralehtisistä mitalikorokkeelle Sauli Pahlmanin (47,53) ja Ilari Porkan (48,03), jotka olivat kolmansia vuosina 1998 ja 2008, Pahlmanin Ruotsi-ottelussa 1998 juoksema ennätys on yhä 17-vuotiaiden SE.
TuUL:n Tammisto, Neittamo ja Jukola olivat myös näkyviä urheiluvaikuttajia
Turun Urheiluliiton 13 neljännesmaileria ovat juosseet seuralle varsin tasaiseen tahtiin seitsemän mestaruutta ja 18 muuta mitalia. Ainoastaan 1980-luvulla ei mustapaitoja tämän lajin palkintokorokkeella nähty.
Ensimmäiset mestaruudet juoksi 1937 ja 1939 varkautelaislähtöinen Aarne ”Aki” Tammisto (48,2), joka piti Suomen ennätyksiä nimissään satasella, kakkosella ja nelosella. Berliinin olympiakisoissa 1936 Tammisto juoksi 200 metrin välierissä ja oli kahta vuotta myöhemmin viides Pariisin EM-kilpailujen ratakierroksella. Urheilutoimittajana työskennellyt Tammisto nousi Turun Sanomien toiseksi päätoimittajaksi.
Seuraavat mestaruudet voittivat vuosina 1963 ja 1979 Matti Hokkanen (48,1) ja Heikki Hämäläinen (46,85). Kumpikin on lisäksi vieraillut myös Kalevan kisojen hopeamitalikorokkeella. 1990-luvun mestari oli Aki Tammiston tavoin kaikki sileät pikamatkat hallinnut Kari Louramo (46,64). Mestaruutensa ohella Louramo ravasi Kalevan kisojen ratakierroksella kolmesti kolmanneksi. Hänen jälkeensä voittovuorossa on ollut toistaiseksi viimeisimpänä Antti Toivonen (47,14) kahdesti vuosina 2004 ja 2006.
Seuran ensimmäinen mitalisti oli pika-aiturinakin hyvin menestynyt August Karlsson (52,6). Hän juoksi pronssia 1909 sekä hopeaa 1912 ja 1913. Hopeamitalisteja olivat myös Akseli Neittamo (51,7) ja Martti Jukola (49,9) 1920-luvulla. Neittamo meritoitui urheilukuvaajana ottaen muun muassa Helsingin olympiastadionin maaliintulokuvan vuodelta 1938, jonka perusteella 100 metrillä neljänneksi tuomitun Abraham Tokazierin sijoituksen Suomen Urheiluliitto korjasi voittajaksi 75 vuotta myöhemmin. Filosofian tohtori Jukola oli aikansa julkkiksia toimien muun muassa Yleisradion legendaarisena pääselostajana. Päälajissaan pitkissä aidoissa Jukola juoksi Pariisin olympiakisoissa 1924.
Korkeushyppääjänä aloittanut, Tornion Pyrystä Turkuun muuttanut Tauno Kontio (49,0) valtasi ratakierroksen pronssia Lahdessa 1956. Yhden uransa huippuhetkistä Kontio koki Tornion Pohjan stadionilla heinäkuussa 1952 sytyttäessään Ville Pörhölän Ruotsin puolelta tuoman Helsingin olympiakisoihin matkalla olleen olympiasoihdun. Vuonna 1957 hopealle juoksi Joensuun ja Kuopion kautta Turkuun tullut, työurallaan opetusneuvokseksi nimitetty Eero Hirvonen (49,0).
Uusi vuosituhat käynnistyi 19-vuotiaiden sarjassa juosseen Tomas Johanssonin (48,06) pronssimitalilla Lahdessa 2000. Vuosina 2007-2014 Ville Wendelin (47,21) nousi kahdesti hopealle ja kerran pronssille sekä Lempäälän Kisasta Aurajoen rannalle siirtynyt Eetu Viitala (48,06) myös kahdesti hopealle.
Voitto Hellsten vauhdissa 200 metrillä.
TuTo:n Hellsten, Rintamäki, Rekola, Mykrä ja Niemelä juoksivat yhteensä 15 mestaruutta
HIFK:n tavoin Turun Tovereita voidaan pitää ratakierroksen erikoisseurana. 1950-luvun puolivälistä 1990-luvun alkuvuosiin seuran viisi tähteä saalistivat neloselta yhteensä 22 mitalia, joista peräti 15 oli kultaista. TuTo:n 1950-luvun loppupuolen ja 1960-luvun alkupuolen huiput Voitto Hellsten (46,20), Jussi Rintamäki (46,9) ja Pentti Rekola (47,4) tekivät seurasta aikansa parhaan pikajuoksuseuran Suomessa.
Melbournen vuoden 1956 olympiakisojen pronssimitalistin Hellstenin olympiakisojen välierässä juoksema ennätys kesti Suomen ennätyksenä Markku Kukkoahon päiviin saakka. Bernin EM-kilpailuissa 1954 Hellsten oli palkintopallilla kahdesti, ratakierroksen hopealla ja pitkän viestin pronssilla. Hellstenin valtaisa kansansuosio selittyi silti eniten hänen Ruotsi-otteluista saamaansa lempinimeen ”Ruotsin-tappaja”. 1960-luvulla neljät peräkkäiset Kalevan kisat 1955-1958 nelosella voittanut Hellsten oli kaksi kautta SDP:n kansanedustajana ja kahdesti presidentin valitsijamiehenä, Turun kaupunginvaltuutettuna hän toimi vuodet 1960-1972.
Hellstenin peräkkäisten mestaruuksien ketju oli peräti kahdeksanvuotinen. 1959 mestarina juhli lyhyemmillä pikamatkoilla paremmin viihtynyt Pentti Rekola ja hänen jälkeensä kolmesti 1960-1962 ilmajokelaislähtöinen Jussi Rintamäki. Rekola juoksi kakkosta Melbournen olympiakisoissa sekä nelosta ja pitkää viestiä Tukholman ja Belgradin EM-kilpailuissa 1958 ja 1962. Rintamäki teki päälajissaan pitkissä aidoissa komean kansainvälisen uran ollen Melbournessa viides ja Belgradissa neljäs.
Parikymmentä vuotta Rintamäen jälkeen 1980-luvun alkuvuosina Porista Turkuun tullut Hannu Mykrä (46,43) valtasi ratakierroksen Suomen mestaruuden neljästi saaden kyseisen vuosikymmenen loppuvuosina seuraa Jari Niemelästä (46,47). Juuri neloselle hyvän hyötysuhteen omannut Niemelä juhli Suomen mestaruutta 1986, 1987 ja 1989 ollen lisäksi pronssilla 1982 ja 1992. Samoina vuosina Pihtiputaalta ja Porista lähteneet Mauri Siekkinen (47,15) ja Harri Kivelä (48,29) juoksivat Tovereiden edustusasussa kumpikin kerran finaalissa.
Railo, Järvinen, Kolkka, Kotikoski ja Koskela Tampereen Pyrinnön kultamitalistit
Tampereen Pyrinnön juoksijat menestyivät hyvin SM-kilpailuiden alkuvuosina. Seuran ensimmäinen mitalisti vuonna 1907 ja mestari 1909 oli monipuolinen Uuno Railo (53,4), joka muutettuaan parikymppisenä Yhdysvaltoihin jatkoi urheilemista hypäten 1911 Kanadassa pituutta 716, mikä ylitti tuolloisen Euroopan ennätyksen.
Ensimmäisissä SM-kilpailuissa 1907 oli kolmas toinenkin pyrintöläinen, useiden lajien taituri Eino Pekkala (55,9), josta tuli Työväen Urheiluliiton ensimmäinen puheenjohtaja 1919-1927, kansanedustaja ja ministeri. 1910-luvulla Pyrinnön ratakierroksen mitalit kirjattiin Antti Lehmukselle (54,0) ja Janne Seppälälle (52,9). Neljänneksi 1910 ylsi Hugo Lahtinen, joka 1914 hyppäsi ensimmäisenä suomalaisena pituutta seitsemän metriä. Lahtinen nousi Antverpenin olympiakisoissa 1920 viisiottelun pronssipallille ja edisti Suomen yleisurheilua kilpauransa jälkeen toimien urheilukenttärakentamisen asiantuntijana sekä Amsterdamin ja Los Angelesin olympiajoukkueiden päävalmentajana.
Akilles Järvinen (49,1) voitti ratakierroksen Suomen mestaruuden 1930. Hän saavutti hopeamitalin Amsterdamin ja Los Angelesin olympiakisojen 1928 ja 1932 kymmenottelussa sekä Torinon EM-kilpailujen 1934 pitkissä aidoissa . Vuoden 1933 Kalevan kisoissa toiseksi juoksi talvisodassa kaatunut metsätyönjohtaja Kosti Kurkela (51,2). Vuoden 1944 Kalevan kisoissa mitaliin ylsi Olavi Mattila (51,2), joka toimi Valmet Oy:n pääjohtajana sekä moninkertaisena ministerinä 1960- ja 1970-lukujen hallituksissa.
Vuosina 1964 ja 1969 voittivat Suomen mestaruuden Erkki Kolkka (48,5) ja Juhani Kotikoski (47,6). Kolkka siirtyi pidemmille matkoille ja jatkoi uraansa Arthur Lydiardin tallissa kovin tavoittein, jotka eivät kuitenkaan toteutuneet. Mestaruuksiensa ohella Kolkka oli kerran pronssilla ja Kotikoski neljä kertaa hopealla. Pyrinnön viimeisin mitalisti on Porin Kalevan kisojen 2015 voittaja Jani Koskela (47,74), joka jo juniorina oli juossut pronssille Turussa ja Lahdessa 2011 ja 2012. Tarina jatkuu, sillä Ville Aarnivala (47,84) juoksi toissa vuonna ja Joel Turkka (48,80) viime vuonna finaalissa.
Kukkoaho juoksi Oulun Pyrinnölle neljä mestaruutta
Oulun Pyrinnöllä on sileältä ratakierrokselta neljä voittoa ja ne kaikki juoksi Markku Kukkoaho (45,49 SE) vuosina 1970-1972 ja 1974. Löydettyään lajinsa ”lentävä poliisi” nousi nopeasti kansainväliselle tasolle ollen neljäs sekä Helsingin että Rooman EM-kilpailuissa 1971 ja 1974. Munchenin olympiakisoissa 1972 Kukkoaho sijoittui parhaana eurooppalaisena kuudenneksi. Hänen Munchenin alkuerässä juoksemansa SE täyttänee tulevana vuotena 50 vuotta. Kukkoaho juoksi Suomen pitkän viestin joukkueissa, jotka selviytyivät olympiafinaaliin Münchenissä 1972 (3.01.12,SE) ja Montrealissa 1976 sekä EM-pronssille Roomassa 1974.
Kuhmon Kivan kasvatti Matti Rusanen (46,65) juoksi Pyrinnölle pronssia 1978, kasvattajaseuralleen hän kirjautti vuoden 1983 mestaruuden lisäksi kolme hopeaa. Matti Rusanen tunnetaan myös Kuhmon Kivan pitkän viestin seurajoukkueiden Suomen ennätyksestä 3.10,69 vuodelta 1983. Kyseisessä joukkueessa juoksivat Matin lisäksi hänen veljensä Heikki Rusanen (47,78) ja Pekka Rusanen (48,88) sekä veljesten serkku Risto Heikkinen (49,17). Rusasten kauppiassuvun isä Tauno Rusanen (49,1) oli 1950-luvulla Kalevan kisojen ratakierroksen mitalisti ja maaotteluedustaja.
Ilkka Yli-Tuomi (47,41) oli 1980- ja 1990-lukujen taitteessa kaksi kertaa hopealla ja kerran pronssilla. Mika Koivuvaaran (47,18) vuoro oli seistä pronssikorokkeella 1990. Kasvattajaseuralleen Kuivasjärven Auralle hän oli juossut pronssia 1988. 1990-luvun jälkipuoliskolla ja vuosituhannen taitteessa Esa Valaja (47,46) puolusti OP:n värejä juoksemalla kuusi kertaa finaalissa, niistä hopealla Lahdessa 2000 ja pronssilla Tampereella 1996. Seuran viimeisin mitalisti on Antti Kokkonen (47,95) pronssillaan kotikisoista 2016. Kasvattajaseuralleen Veitsiluodon Kisa-Veikoille Kokkonen juoksi hopeaa Lahdessa 2012 sekä pronssia Kuopiossa ja Porissa 2014 ja 2015.
Taskinen 10 kertaa peräkkäin finaalissa ja mestariksi 1973 – Kirwa voitti Lahden Ahkeran paidassa
Viipurin Urheilijoiden ainoan sileän ratakierroksen Suomen mestaruuden voitti Markku Taskinen (47,12) Hyvinkäältä 1973. Useiden matkojen hallitsija juoksi sivulajissaan kymmenen kertaa peräkkäin viiden parhaan joukkoon 1971-1980. Mestaruutensa
lisäksi hän oli kahdesti mitaleilla, hopealla Seinäjoella 1975 ja pronssilla Helsingissä 1979. Päämatkallaan kasilla useita arvokilpailuiden mitaleita saavuttanut lentoperämies Taskinen saavutti EM-pronssia Rooman 1974 pitkän viestin joukkueessa – kikilpailussa, jossa Suomelle oli enemmänkin tarjolla.
1980-luvulla Sakari Syväoja (46,91) juoksi viisi kertaa finaalissa ollen pronssilla sekä Kajaanissa 1984 että Lahdessa 1985. Seuraavan vuosikymmenen mitalisti oli Olli Turunen (47,27) pronssimitalillaan kotikaupungin kisoista 1991. Seuran viimeisin mitalisti on uransa loppuvaiheen Viipurin Urheilijoita edustanut Jussi Heikkilä (47,59) hopeallaan Lappeenrannasta 2007. Pitkiä aitoja monissa arvokilpailuissakin juossut Heikkilä hankki sivulajistaan sileältä hopeaa myös kasvattajaseuralleen Virtain Urheilijoille Vaasasta 2004.
Lahden Ahkeran mitaliketju alkoi 1930-luvulla, jolloin Amsterdamin olympiajoukkueeseen varaedustajana kuulunut Arvo Lindroos (myöh. Larra, 50,3) juoksi kerran hopeaa ja kahdesti pronssia. 50 vuotta myöhemmin 1980-luvulla Jari Rinne (47,02) juoksi kuusi kertaa finaalissa ollen hopealla sekä Porissa 1983 että kotikisoissa 1985 ja pronssilla Oulussa 1981.
Vuosituhannen taitteessa Wilson Kirwa oli sivulajissaan viisi kertaa mitalikorokkeella, mestarina Ahkeran kotikisoissa 2000 sekä Joensuussa 2002, hopealla Helsingissä 2003 ja pronssilla Seinäjoella 1999, Porin Tarmolle Kirwa juoksi hopeaa vuotta aiemmin. Uuden vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä kansallisen kilpailuoikeuden saanut marokkolainen Mustapha Mabrouki (47,86) juoksi finaalissa neljästi, parhaimmillaan pronssille Jyväskylässä 2006.
LUM:n Pohjonen mestari kolmesti – Porin Tarmon mestarit Hänninen ja Karppi
Lappeenrannan Urheilu-Miesten ratakierroksen menestysprofiilissa on paljon samaa kuin Ahkeralla. Martti Haanpää (50,6) juoksi pronssia 1929, ennen kuin 1980- ja 1990-luvun juoksijat tulivat radalle. Vahvarakenteinen Mika Hänninen (47,36) juoksi kultaa Hämeenlinnassa 1988 ja Turussa 1989 ollen kahtena seuraavana vuonna neljäs. Hänninen menestyi mitalitasolla myös kahdella ratakierroksella noteeraten ennätyksekseen 1.47,88.
Petri Pohjosen komea mitaliketju alkoi 1995. Kahta peräkkäistä hopeaa seurasi kolme peräkkäistä mestaruutta Lappeenrannassa, Oulussa ja Seinäjoella 1997-1999. Kansallisen kilpailuluvan saanut marokkolainen Abdelghani Nouidra tutustui peräkkäisinä vuosina 2003-2005 jokaiseen palkintokorokkeeseen, kultaiseen Helsingissä 2003, hopeiseen Porissa 2005 ja pronssiseen Vaasassa 2004.
SM-kilpailujen alkuvuosina Porin Tarmon juoksijat valtasivat kaksi mitalia, Lontoon olympiakisojen joukkuevoimistelun pronssimitalisti Magnus Wegelius (55,0) pronssia 1911 sekä geologina ja tiedemiehenä myöhemmin meritoitunut Aarno Niini (50,0) hopeaa 1929.
Viisikymmentä vuotta myöhemmin, ennen Turun Tovereihin siirtymistään Hannu Mykrä juoksi hopeaa kotikaupunkinsa seuralle Helsingissä 1979. Yhteensä viisi kertaa finaaleissa juossut nykyinen urheilutoimittaja Petri Hänninen (47,10) oli mestari Lahdessa 1985 sekä pronssimitalisti Kuopiossa 1986. Kasin ennätyksekseen Hänninen noteerasi komeat luvut 1.47,34. Ennen siirtymistään Lahden Ahkeraan Wilson Kirwa juoksi ensimmäiselle suomalaisseuralleen hopeaa Oulussa 1998.
Uuden vuosituhannen Tarmon mitalisteja on kaksi. Vähänkyrön Viestistä tullut Mikko Karppi (47,28) voitti 2001 mestaruuden Turussa ja seuraavana vuonna hopeaa Joensuussa. Kolmannelle palkintokorokkeelle nousi Joensuussa Teemu Kangas (47,86).
Hellsten puristi SE:n ja jäi ME:stä alle sekunnin – Söderman poikkesi yleispikajuoksijoiden profiilista
Eniten Kalevan kisojen pisteitä miesten ratakierroksella keränneeseen urheilijajoukkoon kuuluvat edellä jo mainittujen lisäksi Pedersören IK Falkenin Christoffer Envall (47,63), Noormarkun Nopsan Matti Välimäki (46,69) ja Vantaan Kenttäurheilijat -58:n Ville Lampinen (47,24).
Envall on toistaiseksi juossut vuosina 2008-2019 kaksitoista kertaa peräkkäin kuuden parhaan joukkoon, niistä neljästi mitaleille, kultaa 2012-2013, hopeaa 2018 ja pronssia 2019. Välimäki juoksi vuosina 2005-2015 kymmenen kertaa finaalissa voittaen neljä kertaa peräkkäin 2008-2011, ollen hopealla 2015 ja pronssilla 2005. Lampinen on tähän mennessä juossut seitsemän kertaa finaalissa voittaen niistä kolme vuosina 2014, 2016 ja 2017 sekä ollen hopealla 2019.
Börje Strandvallin juostua Suomen ennätykseksi 48,3 vuonna 1933, oli maailmanennätys tuolloin 46,2 eli 2,1 sekuntia parempi. Rolf Backin juostua SE:n 47,7 vuonna 1951 kaventui ero tuolloiseen ME:een 1,9 sekuntiin. Viittä vuotta myöhemmin Voitto Hellstenin SE 46,20 Melbournen olympiakisoista oli alle sekunnin päässä tuon ajan ME:stä 45,2. Markku Kukkoahon juostessa nykyisen SE:n 45,49 Muncheninissä 1972, oli Lee Evansin ME puolentoista sekunnin päässä. Etelä-Afrikan Wayde van Niekerkin juostua ME:ksi 43,03 Rion olympiakisoissa 2016 on ero SE:een venähtänyt 2,46 sekuntiin.
Kaikkien aikojen kymmenen parasta suomalaista nelosen juoksijaa ovat kiertäneet radan keskiarvoisesti aikaan 46,20, Markku Kukkoahon 45,49:stä Matti Rusasen 46,65:een. Heidän satasen ennätystensä keskiarvo on 10,77, Kari Louramon 10,40:stä Mikael Södermanin 11,17:ään. Kakkosella keskiarvo on 21,28, Kukkoahon 20,73:sta Södermanin 21,92:een. Kymppikärjen yhdeksää juoksijaa voidaan luonnehtia yleispikajuoksijoiksi,mutta tilaston kolmonen Mikael Söderman on neljännes- ja puolimailin erikoismies kovin tuloksin 45,86 ja 1.45,20. Södermanin lisäksi Voitto Hellsten (1.50,1), Petri Pohjonen (1.52,8), Hannu Mykrä (1.54,2) ja Juha Pyy (1.56,35) laajensivat repertuaariaan juoksemalla kasin alle kahden minuutin.
Parhaat tulokset 25½-vuotiaana – Kukkoaho ja Karttunen vahvoja heittolajeissa
Parhaat nelosen juoksijat ovat olleet leimallisesti sileiden pikamatkojen harrastajia läpi uransa. Hannu Mykrä, Jari Niemelä, Petri Pohjonen, Kari Louramo ja Matti Rusanen kilpailivat satunnaisesti pitkissä aidoissa yli 55 sekunnin tulostasolta tai juniorisarjoissa harrastivat aitajuoksuja. Markku Kukkoaho oli yleisen sarjan alkuvuosinaan lähes 6500 pisteen kymmenottelija, kunnes löysi lajinsa. Kaikkien aikojen kärkikaksikko Kukkoaho ja Juha Pyy (45,75) ovat hypänneet pituutta yli seitsemän metriä. Erityisen fyysisen kapasiteetin viitteitä antavat Ossi Karttusen kuulatulos 13,94 ja Kukkoahon kiekkotulos 43,83.
Kaikkien aikojen kymmenen parasta neljännesmaileria ovat juosseet ennätyksensä keskiarvoisesti 25,5 vuoden iässä, Petri Pohjonen nuorimpana 22-vuotiaana sekä Hannu Mykrä ja Matti Rusanen vanhimpina, 28-vuotiaina. Antropometrialtaan kymppikärki on keskiarvoisesti 182,1 senttiä pitkä (Hellstenin 169:stä Niemelän 190:een) ja painaa 76,5 kg (Pohjosen 64:stä Kukkoahon, Niemelän ja Louramon 85:een). Näiden numeroiden valossa 182-senttinen ja 78-kiloinen Ossi Karttunen oli ratakierroksen ”prototyyppi”.
Uraansa jatkavista Christoffer Envall ja Ville Lampinen ovat jo yltäneet kymppikärkeen. Muista nykyjuoksijoista listalle voitaneen odottaa ainakin Erik Backia, Tommi Mäkistä ja Filiph Johanssonia, joiden pisteet ennen vuoden 2021 Kalevan kisoja olivat 36, 18 ja 15. Mitä tekevät tulevaisuudessa ratakierroksen juoksijoina vasta ensiaskeleitaan ottavat, mutta Jyväskylässä lajiin vahvasti sitoutuneet Viljami Kaasalainen (48,10) ja Konsta Alatupa (49,72i)?
Kolmen sukupolven Rolf (47,7), Tomas (46,74) ja Erik Back (47,64) ovat toistaiseksi juosseet yhteensä 19 kertaa Kalevan kisojen ratakierroksen finaaleissa. Isoisä-Rolf oli oman aikansa supertähti, SE-mies ja nelinkertainen Kalevan kisojen mestari. Suvun ennätyksen haltija isä-Tomas juoksi Kalevan kisojen pronssimitalin 200 metrillä Hämeenlinnassa 1988 ja sukutarinaa jatkava Erik on toistaiseksi käynyt kolmannella palkintopallilla Lappeenrannan nelosella 2019* (* ja voittanut Tampereella 2021, teksti on laadittu ennen Kalevan kisoja 2021, toim. huom.). Perinnöllisyys on kiehtova ilmiö ja tutkimusaihe. Aikalaistodistajien mukaan kaikkien Backien radankiertämisessä on ollut viljalti lajiteknistä yhtenevyyttä, muun muassa raisua pystyasentoista runttaamista loppusuoralla.
(Jarmo Mäkelä.)
Kalevan kisojen 10 parasta miesten ratakierroksen juoksijaa
| Erik Wilén | (1898-1982) | 49,0/1923, 25 v. | 79 |
| Bertel Storskrubb | (1917-1996) | 48,0/1945, 28 v. | 67 |
| Christoffer Envall | (1991-1991) | 47,63/2019, 28 v. | 61 |
| Matti Välimäki | 1987 | 46,69/2009, 22 v. | 59 |
| Jari Niemelä | 1960 | 46,47/1987, 27 v. | 56 |
| Markku Taskinen | 1952 | 47,12/1975, 23 v. | 56 |
| Hannu Mykrä | 1954 | 46,43/1982, 28 v. | 53 |
| Voitto Hellsten | (1932-1998) | 46,20/1956, 24 v. | 49 |
| Ville Lampinen1994 | 47,24/2017, 23 v. | 48 | |
| Petri Pohjonen | 1975 | 46,62/1997, 22 v. | 47 |
Kalevan kisojen 10 parasta miesten ratakierroksen seuraa
| HIFK | 459 |
| HKV | 383 |
| TuUL | 255 |
| TuTo | 211 |
| TP | 177 |
| OP | 132 |
| VU | 123 |
| LA | 102 |
| LUM | 100 |
| PoTa | 85 |