Samuli Eriksson ura on pienen notkahduksen jälkeen löytänyt takaisin raiteilleen. Pääkaupunkiseudulle asepalveluksen jälkeen jäänyt korkeushyppääjä rakentaa uutta nousua kokeneen Matti Niemisen valmennuksessa.
Helsingin Liikuntamylly on käynyt Erikssonille tutuksi. Syyskuussa päättyneen armeijavuoden jälkeen hän on keskittynyt urheiluun. Niemisen johdolla on viime vuoden syksystä lähtien paneuduttu perusasioihin.
– Olen Samulin isän kaverina seurannut hänen uraansa koko nuorisourheiluajan. Näin valtavan potentiaalin jo kauan sitten. Kun Samuli kehittyi hyvin, luulin, että myös tieto-taito hyppäämisestä kehittyi, mutta näin ei käynyt, Nieminen sanoo.
– Siksi oppimisprojekti, joka opettaa urheilijan tietämään mitä hypyssä tapahtuu, oli ensimmäinen asia, joka viime talvena tehtiin.
Eriksson ylitti 216 jo neljä vuotta sitten. Sen jälkeen kehitystä on tullut kahden sentin verran. Viime syksynä lajin perusteisiin pureutuminen osui erityisen sopivaan hetkeen, kun takana oli vaikea ja vaisu kausi.
– Motivaatio uupui silloin kesän 2016 alussa. Se söi tekemistä ja yhteistyö Juha Isolehden kanssa loppui. Jotenkin vaan kiinnostus lopahti, mutta halusin kuitenkin käydä kesällä kisoissa, Eriksson muistelee.
– Kesän lopussa aloin heittää vähän keihästä. Ajattelin, että jos koittaisi ensi kauden heittää sitä, mutta kun aikani siinä tsemppasin, päätin jatkaa hyppäämistä ihan kunnolla ja syksyllä Matti tuli mukaan.
Tekniikka palasi jengoilleen
Innostus keihäänheittoon ei kummunnut tyhjästä. Eriksson voitti lajin 16-vuotiaiden Suomen mestaruuden 2011 heitettyään 700-gramman välinettä 65,01.
Viime kesänä Salon Vilppaan hyppääjä palasi korkeuskisoihin hyvällä asenteella. Hän ylitti viimeistä edellisessä kilpailussaan Saksassa ennätyksensä 218 ja voitti lajinsa Ruotsi-ottelussa ylitettyään 211. Se jätti hyvät lähtökohdat harjoituskaudelle.
– Viime kaudella ei keskitytty fysiikkaan ollenkaan, eikä se kehittynytkään mihinkään. Kaikki tehtiin tekniikan ehdoilla ja hyppy palautui sinne päin missä se on joskus ollut. Nyt on sitten tarkoitus kehittää myös ominaisuuksia, Nieminen sanoo alkaneesta harjoituskaudesta.
Eriksson allekirjoittaa valmentajan puheet siitä, että tuttu tekniikka on löytynyt.
– Sen on huomaa kaikessa mitä tehdään. Vuosi sitten opeteltiin vielä juoksemaan. Katsoin justiinsa faijan puhelimesta sen aikaisia videoita, enkä yhtään ihmettele, että siellä on kiroiltu niin paljon, kun en osannut edes juosta, Eriksson sanoo.
Ajoituksen ongelmat kuntoon
Tulevan kauden tavoitteeksi hyppääjä on asettanut Berliinin EM-kilpailut. Tulosraja on 226.
– Näen, että Samulilla on hyppykyky, mutta viimeiset pari-kolme vuotta ovat vähän sekoittanut hänen ajoituksiaan. Niissä ovat ne isoimmat ongelmat ja niitä on koetettu ratkoa, Nieminen sanoo.
Talvella hakusessa on kehitys nimenomaan hyppäämistä tukevissa ominaisuuksissa.
– Voimapuolellakin kyllä, mutta se ei ole ratkaisevin ominaisuus. Nyt puhutaan iskunsietokyvystä ja iskuttamisesta. Nuo kahden viimeisen askeleen tapahtumat ja ajoitukset täytyy saada kuntoon, Nieminen sanoo.
– Ei sillä ole merkitystä, tuleeko rinnalle 120 tai 125 kiloa. Voimat pitää saada sinne tasolle missä ne ovat joskus olleet, mutta loikkatuloksissa ja iskuttamiseen liittyvissä tuloksissa pitää tapahtua selvä kehitys.