Pika- ja aitajuoksija Jussi Rintamäki menehtyi pitkällisen sairauden uuvuttamana 21. maaliskuuta 2025 kotikaupungissaan Hämeenlinnassa. Rintamäki oli kuollessaan 89-vuotias. Hän oli syntynyt Ilmajoella 4.7.1935.

Rintamäki voitti 400 metrin aidat Kalevan kisoissa viisi kertaa ja 400 metriä kolmesti. Rintamäen arvokisaura huipentui 1960 Rooman olympiakisoissa 400 metrin aitojen viidenteen ja Belgradin EM-kilpailuissa 1962 neljänteen sijaan.

Kasvattajaseuransa Ilmajoen Kisailijoiden lisäksi Rintamäki ennätti edustaa vuoden 1957 Vaasan Vasamaa, ennen siirtymistään Turkuun ja varttimailereistaan tunnettuun Turun Tovereihin. Heti Turkuun muuton myötä Rintamäen sileän ratakierroksen ajasta lohkesi pari sekuntia ja aidatusta ratakierroksesta löytyi nopeasti päälaji Etelä-Pohjanmaan kasvatille.

400 metrin aidoissa viisi ja 4 x 400 metrin viestissä kuusi peräkkäistä Suomen mestaruutta

Rintamäen lahjakkuus pantiin isommin merkille hänen vallatessaan nuorten sarjan SM-kilpailujen ratakierroksen hopeaa 1955 Vammalassa. 1958-1963 Rintamäki valtasi sileällä ratakierroksella Kalevan kisojen korkeimman palkintokorokkeen kolmesti, aidatulla ratakierroksella Suomen mestaruuksia tuli viidesti peräkkäin: 1959 Helsingistä, 1960 Hämeenlinnasta, 1961 Mikkelistä, 1962 Lappeenrannasta ja 1963 Kankaanpäästä.

SM-viestien 4 x 400 metrin viestissä Turun Tovereiden aituri nousi korkeimmalle palkintokorokkeelle 1958-1963, kuutena vuotena peräkkäin. Joka kerta hän sai vierelleen Pentti Rekolan, ja kahtena ensimmäisenä vuonna Voitto Hellstenin. Muut joukkueissa juosseet olivat Matti Hill, Karl Blomqvist, Kalevi Gunn, Matti Sirkiä ja Volmar Wikström.

Hillin, Rintamäen, Rekolan ja Hellstenin Turussa 1958 juoksema 3.13,0 säilyi seurajoukkueiden Suomen ennätyksenä 23 vuotta. Varkauden SM-viesteissä 1959 Jussi Rintamäki juoksi lisäksi kultaa TuTo:n pikaviestijoukkueessa.

Rooman olympiakisojen mitali kariutui kahdeksanteen aitaan

Matti Hannus kirjoittaa teoksessaan Kultaiset kentät – Suomen yleisurheilun vuosisata, kuinka Rintamäki johti 150 metrin kohdalla pitkien aitojen olympiafinaalia Roomassa 1960, ja kuinka törmäys kahdeksanteen aitaan aiheutti ilmiselvän suomalaismitalin vaihtumisen viidenteen sijaan silloisella SE-ajalla 50,8.

Kahta vuotta myöhemmin arvokilpailumitali oli vieläkin lähempänä. Belgradin EM-kilpailussa, pituus- ja seiväshyppääjien mitalisateessa, Rintamäki sivusi ennätystään 50,8 ja oli neljäs vain 0,3 sekuntia mitalista. Juoksun voitti Salvatore Morale maailmanennätyksellä 49,2.

Vuosi 1961 oli Rintamäen paras, mutta silloin ei arvokilpailuja järjestetty. Leipälajissaan hän kellotti 51,2 tai paremmin seitsemän kertaa, ja juoksi sileällä ratakierroksella Kouvolassa heinäkuun alussa ennätyksensä 46,9.

Rintamäki edusti Suomea maaotteluissa vuosina 1955-1963 kerran 200 metrillä, 15 kertaa sileällä ja 23 kertaa aidatulla ratakierroksella, sekä 18 kertaa ratakierroksen viestissä. Maaotteluedustuksista hänelle kertyi 30 voittoa.

Lajinsa Suomen ennätystä Rintamäki korjaili neljä kertaa, ensimmäisen kerran Turussa 8.8.1960 ajalla 51,4 ja viimeisen kerran Belgradin EM-kilpailussa 14.9.1962. Lisäksi hänelle kirjattiin maajoukkueen Suomen ennätys ratakierroksen viestissä Tukholman Ruotsi-ottelussa 10.9.1961 ajalla 3.09,8, Rintamäen voitokkaasti ankkuroiman viestin muut juoksijat olivat Pertti Ålander, Pentti Hänninen ja Tarmo Rauhala.

Myönteinen huumori ja pilke silmäkulmassa auttoivat usein työelämässäkin

Etelä-Pohjanmaalta Turkuun muuttanut Rintamäki työllistyi ensin lyhyeksi aikaa kaupungin puhelinlaitokselle, mistä työura jatkui reilun vuosikymmenen verran pelastuslaitoksen palveluksessa. Pajulahdessa 1960-luvun alussa liikunnanohjaajaksi kouluttautunut ex-huippu-urheilija nimitettiin seuraavalla vuosikymmenellä Turun apulaisliikuntatoimenjohtajaksi, mistä tehtävästä hän jäi eläkkeelle 1995.

– 1950-luvun loppuvuosiin Suomen yleisurheilu oli toipunut sotavuosista, kilpailuja oli paljon ja niissä oli runsaasti yleisöä. Turun Tovereiden neljännesmaileritähdet Voitto Hellstén, Pentti Rekola ja isäni kiersivät ahkerasti kilpailuja. Pitkillä kilpailumatkoilla jokainen ajoi vuorollaan, isänikin, vaikka hänellä ei silloin ollut ajokorttia, Rintamäen poika Jere Rintamäki kertoo.

– Luonteeltaan isä oli myönteinen. Hänellä oli pieni pilke silmäkulmassa. Ihmiset pitivät hänestä. Työasioissa hän oli toisaalta tiukka, toisaalta ymmärtäväinen ihminen, joka osasi usein ratkaista asioita huumoriaan hyväksi käyttäen.

Jussi Rintamäki toimi myös valmennustehtävissä.

– Isä antoi ohjeita nuorille juoksijoille, mutta valmennustyössä hän oli enemmän mukana korkeimmalla sarjatasolla pelanneiden Turun Namikan koripallojoukkueen ja Raision Loimun lentopallojoukkueen fysiikkavalmentajana, Jere Rintamäki muistelee.

Teksti: Jarmo Mäkelä