Suomen Urheiluliiton (SUL) entinen harrasteliikunnan johtaja Pertti Raunio kuoli pitkän sairauden murtamana Helsingissä 28.9. 2023. Raunio oli 77-vuotias.
Raunio teki yli 30 vuoden työuran Suomen Urheiluliitossa. Hän käynnisti ja johti Sporttiklubitoimintaa sekä toteutti eri yhteistyötahojen kanssa Suomi Juoksee -viestiä, Helsinki City Marathonia, Kunniakierrosta ja Helsinki City Run -puolimaratonia.
SUL:ssa Raunio työskenteli aluksi oto-pohjalta ja päätoimisena vuodet 1981–2014.
Raunion työtoverina SUL:ssa ja sittemmin liiton harrasteliikuntajohtajana työskennellyt Markku Haverinen muistaa Raunion työteliäänä juoksutapahtumien toteuttajana ja niiden suurena ystävänä.
– Pertillä oli suuri rakkaus juoksutapahtumia kohtaan. Hän halusi olla aallon harjalla viemässä niitä eteenpäin, Haverinen sanoo.
– Ihmisenä Pertti oli asialähtöinen, ja saattoi aluksi olla pidättyväinenkin ihmisiä kohtaan, joita ei tuntenut. Pohjimmiltaan hän oli sydämellinen ja muut huomioiva. Esimiehenä Pertti piti alaistensa puolta, luotti heihin, eikä viilannut pilkkuja.
Mustakarilta seiväs lainaan ja kymppi arvosanaksi
Helsingin Sörnäisissä lapsuusvuodet viettänyt Raunio hakeutui kansalaiskoulun jälkeen ammattikouluun metallipuolelle, mutta totesi hyvin sujuneista opinnoista huolimatta, ettei hänestä sorvaria tule. Koulu jäi ja Raunio siirtyi työelämään, josta pääosa kului Postin palveluksessa ennen siirtymistä Urheiluliittoon.
Raunion vahva innostus urheiluun syntyi jo lapsuudessa. Nuoren Raunion urheiluintoa kuvaa hänen omiin muisteloihinsa kirjoittama tarina uran viimeisestä seiväshyppysuorituksesta. Sen hän teki ammattikoulun urheilutunnilla, jolla arvosteltiin oppilaiden yleisurheilutaidot.
Ennen tuota syksyistä liikuntatuntia Raunio oli jo päättänyt jättää lapsuus- ja nuoruusvuosien suosikkilajinsa, kun seipään katkeaminen hypyssä oli aiheuttanut kivuliaan maahantulon.
– Piti juosta 60 metriä, hypätä korkeutta ja pituutta, työntää kuulaa ja juosta 400 metriä, jos aikoi saada kympin yleisurheilussa. Joka lajissa piti saada kymppiin oikeuttava tulos. Kaikki muu meni nappiin, eli opettaja laittoi tuloksistani täyden kympin, mutta sähläsin pahasti korkeushypyssä. Se kävi luontoon, kun opettaja sanoi, että jos tulosta ei tule, yleisurheilusta ei voi antaa kymppiä, Raunio kirjoittaa.
– Sitten kävi niin, että seiväshyppypaikalle tuli sattumalta silloinen poikatähti Erkki Mustakari, josta vuosien myötä tuli mestarihyppääjä. Tunsin Ekin ja pyysin hetkeksi seivästä lainaksi, ja mennä hujautin ensimmäisellä yli korkeudesta, josta en tiennyt, mikä se oli. Opettajan tarkistuksessa se oli 320 cm. En edes yrittänyt korkeammalta, koetin vain pitää pokkani, kunnes opettaja sanoi, että kymppi tuli yleisurheilustakin. Voimistelussa olin jo ehtinyt sen saada.
Pysyykö vieras kyydissä ja onko hän löylymiehiä?
Myöhemmin Raunion suuri rakkaus ja työmaa oli juoksu-urheilu. Työskentely juoksun parissa alkoi oman Sporttiklubin perustamisella. Vuonna 1976 Raunio valittiin valtakunnalliseksi Sporttimestariksi ja hän alkoi kiertää klubeja ja innostaa niiden toimintaa. Noita alkuvuosien klubivierailuita Raunio kuvaa muistelmissaan näin.
– Kun menin vierailulle klubiin, menimme ensin lenkille, sitten saunaan. Siihen päälle oli asiajakso liikunnasta tai klubitoiminnasta, ja vielä olisi ollut tarjoilua eri muodoissa, ja erilaisissa paikoissa. Onneksi olin noihin aikoihin kohtuullisen hyvässä kunnossa. Ensin siis lenkki, jossa katsottiin, pysyykö vieras kyydissä? Useimmiten pysyi. Sitten katsottiin, onko hän löylymiehiä? Useimmiten oli.
1970-luvun lopulla Raunio ryhtyi järjestämään eri yhteistyötahojen kanssa Suomen Kuvalehden vahvasti tukemaa Suomi Juoksee -tapahtumaa. Se alkoi vuonna 1979 sadan osuuden viestillä Utsjoelta Helsingin Olympiastadionille ja jatkui vuoteen 2006. Vuosittainen tapahtuma kokosi parhaimmillaan yli 200 joukkuetta.
HCM käyntiin yhteistyössä seurojen kanssa
Uusi haaste Rauniolle tarjoutui, kun häntä pyydettiin Helsinki City Marathonin vetäjäksi. Raunio oli käynyt kolmesti New Yorkin maratonilla ja tutustunut sen alullepanijaan ja legendaariseen johtajaan Fred Lebowiin ja imenyt oppia häneltä.
– Olin saanut häneltä arvokkaita vinkkejä ison juoksun järjestämiseen kaupunkimiljöössä. Olin lisäksi osallistunut monien hölkkien lisäksi maratonjuoksuihin, Raunio kirjoittaa muisteloissaan.
Helsinki City Marathon (HCM) käynnistyi vuonna 1981 Helsingin Sanomien ideoimana ja tukemana. Raunio lähti sitä SUL:n edustajana rakentamaan yhteistyössä Helsingin Kisa-Veikkojen ja Helsingin Poliisi-Voimailijoiden ja sittemmin myös Viipurin Urheilijoiden kanssa. HCM korvasi nopeasti ”edeltäjänsä” 25 kilometrin mittaisen Kaivopuiston maratonin ja oli heti Suomen suurin massamaraton.
– HCM:lla on ollut onni saada mukaansa osaavia ja motivoituneita henkilöitä tekemään juoksijoille hienoa tapahtumaa. Työ on vapaaehtoistyötä. Voi vain ihailla ja kiittää kaikkia, jotka ovat uurastaneet tapahtuman hyväksi, Raunio totesi muistelmissaan.
Vuonna 1994 Helsinki City Marathon sai rinnalleen puolimaratonin, joka tunnetaan nyt nimellä Helsinki City Run. Molemmat juoksutapahtumat ovat tänä päivänä osa Helsinki City Running Day -massajuoksujen kokonaisuutta.
Kymmeniä kertoja New Yorkin maratonilla
Vuosina 1983-1995 Raunio käynnisti yhdessä Aulis Potinkaran kanssa Kunniakierros-keräyksen ja vastasi siitä, joskin käytännössä toimintaa pyörittivät sittemmin Kunniakierros-piiripäälliköt.
Yhdysvalloissa opiskelleet pituushyppääjä Kari Palmén, aitajuoksija Jaakko Tuominen ja pikajuoksija Jarkko Tapola toivat Suomeen varainhankintaidean, josta tehtiin suomalainen malli.
– Yhdysvalloissa sillä oli kerätty varoja muun muassa urheilukenttien ylläpitoon ja katsomon rakentamiseen, Raunio kirjoittaa muisteloissaan.
Kunniakierroksen perusidea oli ja on, että varoja keräävät henkilöt kiertävät tunnin ajan urheilukenttää. Siitä juoksijoiden tukija maksaa joko kiinteän tai kierroskohtaisen korvauksen.
Vuosien mittaan Kunniakierros on tuottanut suomalaiselle yleisurheilulle yli 30 miljoonia euroa.
”Ei tulos sitä muistoa tuo, vaan itse kokemus”
Työtehtäviensä ohella Raunion oma intohimo juoksemiseen säilyi. Yksi harrastuksen kohokohtia oli New Yorkin maraton, jonka Raunio juoksi kymmeniä kertoja.
Juokseminen ja juoksutapahtumiin osallistuminen oli vahvasti mukana silloinkin, kun Raunio kirjasi muisteloihinsa ajatuksiaan elämän rajallisuudesta.
– Kulkumme päättyy täällä jonakin päivänä. Silloin sekunnit menettävät merkityksensä. Vain muistot jäävät. Mitä enemmän meillä niitä on, sen rikkaammaksi voimme itsemme tuntea. Joten, jos vauhti on vuosien saatossa päässyt lenkillä hiipumaan, tai juoksukisan tulokset eivät yllä samaan kuin nuorempana, mitä sitten? Mennään mukaan, sillä ei tulos sitä muistoa tuo, vaan itse kokemus. Niitä voi hankkia olemalla mukana.
Suomen Urheiluliitto ja juoksu-urheilun ystävät ottavat osaa omaisten suruun ja muistavat Pertti Rauniota kiitollisuudella työstä, jota hän juoksu-urheilun ja erilaisten tapahtumien eteen teki.
Rauniota jäivät kaipaamaan puoliso Anna-Maija Koskela ja tyttäret Marju perheineen, Sanna ja Sarina.