Helsingin EM-kilpailujen 1971 kaksoismestari, valmentaja, kansanedustaja, taidemaalari ja paljon muuta. Tänään 80 vuotta täyttävä Juha Väätäinen on elämänsä aikana ollut monessa mukana eikä vauhti ole hiipumassa.
– Olen kokenut elämääni paljolti näytelmänä, jonka päätavoitteena on aina ollut vahva tunne siitä, että pitää tuntea eläneensä, Väätäinen sanoo Jarmo Mäkelän haastattelussa.
Väätäinen käynnisti urheilijana yleisurheilun ”1970-luvun ihmeen” voittamalla 5000 ja 10000 metriä Helsingin EM-kilpailuissa. Tänään niinikään 80 vuotta täyttävä yhteiskuntatieteilijä Jorma Varis oli silloin Urheiluliiton toimitusjohtaja ja vastasi paljolti liiton puheenjohtajan Jukka Uunilan ohella liiton historian suurimmasta, tavoitejohtamiseen perustuvasta kehittämisohjelmasta.
Mäkelä tapasi syntymäpäivän merkeissä myös Variksen, jonka haastattelu löytyy täältä.
Juha Väätäinen, oletko millään tavoin mukana yleisurheilussa?
– Valmennan aiempaa jalkapallojunioria, Karlos Kemppaalaa, joka otti asian tiimoilta yhteyttä minuun tammikuun seitsemäntenä kuluvaa vuotta. Karlos on paraikaa mukanani täällä Espanjassa paossa Suomen siitepölyjä. Hän on siitepölyallergikko, joka hoitaa sitä syksyllä siedätyshoidolla Helsingin Allergiasairaalassa.
– Pidän nuorta miestä kovana kestävyysjuoksulahjakkuutena, joka 17:nnen syntymäpäivänsä kynnyksellä noteerasi ennen tänne lähtöä eurooppalaisten mailimatkojen ajat 1.56 ja 4.00. Kaverin hengitystieongelmat saadaan kyllä hallintaan, minulla on vastaavista kokemusta Paul Larkinsin (1.47,13 – 3.35,94 – 7.47,54) ja Jari Matinlaurin (7.50,54 – 13.49,49 – 29.13,76) kanssa työskenneltyäni.
Millä tavalla seuraat urheilua ja yleisurheilua?
– Olen numerofriikki, yleisurheilu näyttäytyy minulle paljolti numeroina. Seuraan tarkasti niin kansainvälisiä kuin suomalaisia tilastoja, luen niistä tulevaa. Olen jatkuvasti yhteydessä laajoihin verkostoihini, jotka ovat vuosikymmenten saatossa rakentuneet; ex-kilpakumppanit, valmentajakollegat, muut asiaan vihkiytyneet.
– Koulupoikavuosista olen seurannut tarkasti myös jalkapalloa, jossa suosikkijoukkueitani ovat Real Madrid ja Manchester United. Olen päässyt seuraamaan muun muassa Ronaldon harjoittelua. Hänen fyysinen kapasiteettinsa ja sen rakentaminen ovat ilmiömäisten lajitaitojen ohella tehneet minuun lähtemättömän vaikutuksen. Lisäksi seuraan tiiviisti koripalloa, kotikylän Malagan kotiottelut ovat huimia kokemuksia, kun hallissa on 12000 kiivasta kannustajaa.
Kerro pari kolme asiaa, joiden koit edesauttaneen 1970-luvulla Suomen nousua (myös maajoukkueena) yhdeksi Euroopan parhaista yleisurheilumaista?
– Olematta sen kummemmin itsekeskeinen totean eläneeni kyseistä aikaa intensiivisesti ja kokeneeni sen sitoutuneen väkevästi kolmeen henkilöön – Uunila, Varis, Väätäinen – jotka osoittivat suunnan, löysivät oikeat ihmiset ja keinot tekemään liiton kaikkien aikojen isointa muutosta liiton kaikki tasot myllänneen kehittämisohjelman myötä.
— Jukka Uunila liiton puheenjohtajana oli älykäs ja kaukoviisas, joka ymmärsi muutoksen tarpeen ja mittaluokan Budapestin EM-kilpailujen 1966 mahalaskun jälkeen. Hänen intohimonsa ja energiansa muutosjohtajana oli ylivertainen ja hänen uskottavuutensa sekä läpivientikykynsä nojautui paljolti siihen, että puheenjohtaja oli aina läsnä siellä, missä yleisurheilua tehtiin.
– Jorma Varis oli erinomainen organisaattori, vakaa ja uskottava persoona, joka osasi kiinnittää oikeita henkilöitä oikeille paikoille. Itse olin tekijä ja suunnannäyttäjä. Saateltuani huipputaitavan valmentajani Paavo Meskuksen hautaan pääsiäisenä 1968, päätin lähteä kaikki tai ei mitään- tielleni.
Kun Jukka Uunila onnitteli minua reilut kolme vuotta myöhemmin voitettuani EM-kympin, hänen sanoihinsa ”pelastit juuri nämä kisat” kiteytyi paljon sen hetken ja tulevaisuuden arviota.
– Syksyllä 1972, kun urheilu-urani jatko näytti terveydentilani vuoksi kyseenalaiselta, neuvottelin ja ideoin Uunilan, Variksen ja Ilkan kanssa juoksubuumin laajemmasta hyödyntämisestä. Päädyimme sporttiklubi-konseptiin, jonka myötä liike-elämän päättäjät pääsivät osaksi tätä elämysmaailmaa, kansalaiset samaistumaan osaksi yleisurheilun menestystä ja urheiluseurat laittamaan talouttaan kuntoon lukuisten juoksutapahtumien myötä.
– Esimerkkinä ensimmäiselle maratonmatkalleni Ateenaan sain heti 300 osallistujaa. Sporttimestarin tehtävä oli maan kiertämisen vuoksi raskas, koin sen kuitenkin hyvin mielekkäänä, tuloksia tuli ja ne oli helppo nähdä. Loppuvuodesta 1974 sporttiklubit oli suosittu brändi valtakunnan jokaisessa maakunnassa ja itse jatkoin työuraani Finnhotels´in palveluksessa.
Oliko 1970-luvun toimintatavoissa jotakin, jonka ajattelisit toimivan tänäkin päivänä?
– Vaikka kuinka paljon. Runar Nyströmin konsultoimaan SUL:n kehittämisohjelmaan oli omiin EM-kisoihin mennessä iskostettu odotus unelmista. Sitä oli pari aiempaa sukupolvea päässyt yleisurheilun myötä kokemaan 1920- ja 30-luvuilla. Urheilijat, valmentajat, hallintohenkilöt ja seuratoimijat tunnistivat kansainvälisen vaatimustason ja työskentelivät sen mukaisesti.
– Väätäinen, Lasse Viren, Pekka Vasala ja Tapio Kantanen saivat aikaan yleisurheilun komean kunnianpalautuksen jo Helsingissä 1971 ja Münchenissä 1972. Systemaattisen työn lopullinen läpimurto koettiin Rooman EM-kisoissa 1974, kun kaikki lajiryhmät saivat osansa joukkueen kymmenestä mitalista.
–Vuosikymmenen ensimmäisellä puoliskolla urheilumedia ja -fanit tulivat mukaan riemuun. SUL:n järjestökone puksutti tehokkaasti vauhtiaan parantaen. Menestymisestä alati lisääntynyt innostus ryyditti kaikkea tekemistä, jota leimasi persous ponnistella ja ylittää rajoja. Kun tämä tapahtui toiminnan kaikilla tasoilla, jotka analysoivat tekemisensä tarkasti vuosittain seuraavan vuoden tavoitteiden ja toimintojen perustaksi, oli myönteinen tuloskierre lähinnä luonteva seuraus motivoituneiden ihmisten laatutyöstä.
– Lisäksi lajit ja lajiryhmät olivat paljon yhdessä ympärivuotisesti, mikä nosti maa- ja arvokisajoukkueiden hengen uusiin korkeuksiin. Ei tämä 50 vuoden takainen toimintamalli ole mitenkään vanhentunut, toki jokaisen aikakauden toimintatavat vaativat päivittämistä.
Kerro joku mieleesi jäänyt muistikuva tai sattumus 1970-luvulta, joka ei ainakaan isommin ole aiemmin ollut julkisuudessa?
– Kyllähän näillä maileilla on paljon nähty ja sattunut. Keväällä 1974 olin lenkillä Portugalissa ja ihmettelin sotilaita täynnä olevia katuja ja sitä, että sotilaiden aseiden piipuista törrötti neilikoita. Historian siivet havisivat, kyseessä oli käytännössä veretön ”neilikkavallankumous”, jossa määritettiin Portugalin valtion poliittinen suunta ja tulevaisuus.
– Puolitoista vuotta myöhemmin olin Espanjassa, kun Francisco Francon diktatuuri murtui, jälleen verettömästi Francon kuolemaan 20.11.1975. Juan Carlosin tultua Espanjan kuninkaaksi näin maassa paljon aikaani jo tuolloin viettäneenä läheltä maan avautumisen ja kehittymisen perustuslaillisena monarkiana.
– Loppukesästä ja syksystä 1971 tuli minulle ymmärrettävästi ikimuistoinen. Lähtemättömiin muistoihin liittyvät nimeämiseni Pariisissa Euroopan parhaaksi urheilijaksi kaikki urheilumuodot huomioon ottaen. Tuon vuoden maailman parhaan kisassa jäin kakkoseksi. Hävisin kohtalaisen kovalle eurooppalaiselle, pyöräilijä Eddy Merckx´ille, viisinkertaiselle Ranskan ja Italian ympäriajon voittajalle, kuuluisa belgialainen voitti lisäksi kerran Espanjan ympäriajon.
– Syksyllä 1970 paikallinen kenraali pyysi minut Brasilian puolustusvoimien mestaruuskilpailuun, kun harjoittelin maan suurimman sotilaskorkeakoulun kentällä. Kyseisen tonnivitosen mestaruuden voittamisessa ei ollut isokaan työ, kisan bankettiin minut noudettiin limusiinilla ja juhlat kenraalien pöydässä olivat yhdet hienoimmista, missä olen ollut.
– Puolustusvoimien mestaruuskisoissa Suomessa tuleva luutnantti Väätäinen oli Pohjan Prikaatin joukkueessa voittamassa ruotsalaisviestiä 1962. Joukkueesta Saari, Lanamäki, Leskinen, Väätäinen löytyy yleisurheiluväelle toinenkin tuttu mies.
1974 tein tuhdin tilin erikoisessa kisassa, kun juoksin Wembleyllä Englannin Liigan loppuottelun Liverpool – Gateshead puoliajalla kolmosen Brendan Fosteria vastaan. Törmäsin sattumalta Brendaniin saman vuoden jouluaattona Esteponassa, jossa juhlistimme tuota Wembleyn kisaamme huolella.
– 1971 keväällä olin Meksikossa, jonne sain Jorma Varikselta viestin, että pitää mennä El Pasoon tulkkaamaan sinne kisaamaan saapuvia keihäsmiehiä. Menin paikalle, jonne keihäsmiehistä ilmaantui vain Jorma Kinnunen, Pauli Nevala oli loukannut olkapäänsä Afrikassa. Kysyin samalla kisajärjestäjiltä, voinko juosta kahden mailin kovan kansainvälisen kilpailun. Saatuani luvan tulin hämmästyttäneeksi järjestäjiä, kun voitin lähes myrskytuulessa juostun kisan 80 metrillä. Jorma halusi verestää muistojaan ja lähteä käymään Meksikossa. Monien värikkäiden tapahtumien jälkeen saimme kulkuluvan ja läksimme maistelemaan tequilaa – no, reissu venähti seuraavan aamun puolelle ja tuli kalliiksi, kun taksimieskin meitä uskollisesti koko yön odotteli. Matkabudjettimme kävi vähiin. soitin Varikselle ja pyysin lisää rahaa, kun kilpailukiertueemme jatkui San Franciscon ja Modeston kautta Berkeleyhyn. Juoksin Modestossa silloisen kahden mailin SE:n 8.33.0 (puoliskot 4.29 ja 4.04), Arne Kvalheim roikkui ja voitti niukasti. Berkeley´hyn saavuttuamme Jorma oli matkustamisesta, kisaamisesta ja treenaamisesta johtuen totaalijuntturassa. Jumppasimme yhdessä, kävelin minuuttitolkulla pikkujättiläisen selän päällä ja miehen paikkoja saatiinkin sen verran vertymään, että Jorma kukisti maailmantilaston kärkimiehen Mark Murron ja siirtyi itse tuolle paikalle tuloksella 87,78. Olen kokenut elämääni paljolti näytelmänä, jonka päätavoitteena on aina ollut vahva tunne siitä, että pitää tuntea eläneensä.
Mitä ajattelet yleisurheilusta ja sen tulevaisuudesta, maailman laajuinen näkökulma?
– Tästä asiasta ajatukseni ovat ristiriitaisia. Tokiossakin yleisurheilu tulee olemaan olympiakisojen seuratuin urheilumuoto, joskin koripallo ja uinti ovat kaventaneet oman kuningaslajimme etumatkaa.
– Yleisurheilun yksisilmäisesti maksajan ehdoilla teon alla oleva modernisointi pitää saada poikki. Tapahtumien ajallinen lyhentäminen ja toinen toistaan järjettömämmät kokeilut eivät voi olla uudistamisen itseisarvo. Päinvastoin lajilla on ylivertainen historia, jonka perinne on ylpeästi hyödynnettävissä, sääntösovelluksia myöten. Yhtenä esimerkkinä miesten kilpakävelyn pitkän matkan, 50 kilometrin lyhentäminen 35 kilometriin poistaa lajin kiehtovan haasteen, rasva-aineenvaihdunnan hallinnan ja tuo tilalle kaksi samanlaista lajia, 35 ja 20 kilometriä.
Mitä ajattelet Suomen yleisurheilusta ja sen tulevaisuudesta ja minkälaisia kehityskohteita kenties näet Suomen yleisurheilussa ja sen järjestelmässä?
– Ollakseni rehellinen, näivettymisen aikaahan yleisurheilussamme on eletty jo monia vuosikymmeniä. Siihen selitysmalliin en usko alkuunkaan, että nykynuoret olisivat aiempaa lahjattomampia ja liian pehmytluonteisia lähtemään raakaan yksilölajien maailmaan. Malleja löytyy lähimmistä naapurimaista. Useiden lajien tilastoromahdukset laittavat kysymään, ovatko valmennus ja valmentajakoulutus niissä läheskään ajan tasalla?
– Olisiko aika kypsä ”uudelle Uunilalle”, lajijärjestön päivittämiselle? Sen vastuulla on lapset ja nuoret seuravalmennuksen kautta, valmennus- ja koulutusjärjestelmien kehittämisohjelmat ja niiden päivittäminen tämän päivän tarpeisiin sekä valmentajien rekrytointi. Valmentajaehdokkaina ex-urheilijat ovat kärkijoukkoa, katsokaa vaikka Ari Suhosta. Eivät nämä perusteet ole mihinkään karanneet.
Miten vietät aikaasi, mitä harrastat?
– Olen statukseltani Espanjassa pysyvästi asuva henkilö. Kotini on Malagan Benalmadenassa, kaupungin Arroya de la Miel- nimisellä alueella. Siellä vietän edelleen valtaosan ajastani. Herään ennen seitsemää ja starttaan heti Torremolinoksen ohi suuntautuvalle 15 kilometrin kävelylenkille, jonka jälkeen nautin aamiaisen joko kotona tai tutussa katukuppilassa.
– Sitten työskentelen neljästä kuuteen tuntiin maalaten tai kirjoittaen. Iltapäivällä kaikki viettävät kahden tunnin siestaa. Loppuiltapäivä on varattu perheelle ja ystäville sekä lounaalle, jonka valmistan itse. Ruoanlaitto on yksi intensiiviharrastuksistani.
– Etenkin maalauspäivinä teen usein illalla toisen kävelylenkin ja yöpuulle käyn kahdenkymmenenkolmen aikoihin. Suomessa käydessäni pyrin saman tyyppiseen vuorokausirytmiin.
– Olen mieltynyt Espanjaan urheiluajoista lähtien. Sairastuttuani okasolusyöpään 2015 ja jäätyäni lenkillä auton alle 2017 olen todennut espanjalaisen terveydenhoidonkin erinomaiseksi. 300 metrin päässä työskentelevälle omalääkärille pääsee aina ja sieltä eteenpäin aina kun on tarvis. Viimeisimmästä kolarista toipuminen oli iso prosessi, vaativin elämäni yhteensä viidestä kolarista.
Vapaa sana, haluatko vielä sanoa jotakin?
– Isot onnittelut ja parasta mahdollista jatkoa tutuille ikäkavereille. Menestystä myös kaikille yleisurheilun tekijöille. Numerot ovat kuningaslajimme suola, ne voivat olla alati suurenevia tai pieneneviä, kuten tuoreet esimerkit Ruotsista ja Norjasta osoittavat.
FAKTAA:
Juha Väätäinen, syntyi 12.7,1941 Oulussa, edusti vuoteen 1967 kasvattajaseuraansa Haapaveden Urheilijoita, sen jälkeen Oulun NMKY:n Urheilijoita.
Käynnisti Suomen yleisurheilun ”1970-luvun ihmeen” voittamalla Euroopan Mestaruudet Helsingin EM-kisoissa 1971, 10 000 metriä 10.8. (27.52.78) ja 5000 metriä 14.8. (13.32.48), rakensi kuntonsa paljolti asuen ja harjoitellen Brasiliassa, Meksikossa ja Ranskan Alpeilla.
Pitkien ratamatkojen huippujuoksijana juoksi urallaan metrimatkoilla harvinaisen henkilökohtaisten ennätysten sarjan; 11,1 – 22,1 – 48,9 – 1.48,4 – 3.43,7 – 7.53,4 – 13.28,4 – 27.52,78, tonnivitoseen saakka juoksi ennätyksensä 1960-luvulla, pidemmillä matkoilla 1970-luvulla, säilytti mielimatkojen pidentyessä tavaramerkkinään viimeisen kierroksen räjähtävän kirin.
Saavutti Kalevan kisoista yhteensä neljä kultaa, kaksi hopeaa ja pronssin; kultamitaleista kaksi tuli kasilta (1965 ja 1967), yksi vitoselta (1972) ja yksi kympiltä (1972); hopeamitalit tulivat kasilta (1968) ja tonnivitoselta (1966) sekä pronssi kasilta (1966).
Lisäksi hän oli hopealla SM-maastojen lyhyellä matkalla 1965 sekä pronssilla pitkällä matkalla 1966.
Yleisen sarjan maaotteluedustuksia Väätäiselle kertyi 1965-1972 yhteensä 24.
Suoritti luokanopettajan tutkinnon Oulun yliopiston opettajanvalmistuslaitoksessa 1968.
Työskenteli Suomen Urheiluliiton juoksujen päävalmentajana 1986-1990, valmentanut henkilökohtaisesti lukuisia urheilijoita, muun muassa Reima Salosta, Sari Essayahia, Jari Matinlauria ja Kirsi Valastia, valmentaa tälläkin hetkellä nuoria kestävyysjuoksijoita Julius Mäkistä ja Karlos Kemppaalaa.
Suorittanut yliopisto-opintoja ja tutkintoja; mm. elinkeinoasiamiehen tutkinto (Helsingin Yliopisto 1984), saarnalupatutkinto (Helsingin hiippakunta 1994), organisaatiokonsultin tutkinto (Helsingin Yliopisto 1995), Englannin ja Saksan vienti- ja tuontikoulutus (Adulta 1996). Suorittanut lisäksi draamatutkinnon 1994 Ammattikorkeakoulussa sekä taidemaalarin ammattipätevyyden yksityisoppilaana 2002.
Joutui useassa autokolarissa saamiensa vammojen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle 1997, kuntoutti itsensä ja jatkoi uraansa moninaisissa luottamus- ja työtehtävissä.
Toiminut työ- ja luottamustehtäviensä ohella useiden medioiden kolumnistina 1970-luvulta lähtien.
Työskenteli perussuomalaisten kansanedustajana 2011-2015.
Työskennellyt 2000-luvulla lisäksi taidemaalarina saaden väri- ja aihevaikutteita paljolti nykyisestä kotimaastaan Espanjasta.
Tasavallan Presidentti myönsi Väätäiselle liikuntaneuvoksen arvonimen 2013, Suomen urheilun kunniagalleriaan Väätäinen nimettiin Urheilugaalassa 2020.
(Teksti: Jarmo Mäkelä. Pääkuva: Lehtikuva.)